Rähjäinen veturi toivottaa turistit tervetulleiksi yhdelle Suomen isoimmista risteysasemista – kaupunki haluaa sen äkkiä piiloon

Huonoon kuntoon päässyt 90-vuotias höyryveturi on Kouvolan maamerkki, jonka tulevaisuus ratkeaa lähiviikkojen aikana.

veturit
museoveturi Ruuhveltti
90 vuotias muistomerkkiveturi Ruuhveltti on seisonut Kouvolan asemalla vuodesta 1970 lähtien. Pyry Sarkiola / Yle

Se näyttää komealta kaukaa katsottuna, 90-vuotias höyryveturivanhus Kouvolan rautatieaseman vieressä. Siihenhän se katse lähes ensimmäisenä junan ikkunasta osuu – ainakin jos oma juna pysähtyy raiteelle numero 1.

Mutta ei tarvitse ottaa kuin muutama askel lähemmäksi, kun karu totuus ruosteläikkineen alkaa paljastua.

Lähes 50 vuotta kaupungin maamerkkinä palvelleesta höyryjuna-aikakauden symbolista näkee, että taivasalla seisonut veturi on kärsinyt säiden armoilla olemisesta.

Ja kunnostuksen puutteesta. Jos mitään ei tehdä, tämä näky kohtaa myös kesän asuntomessuille junalla saapuvia.

– On se aika rankka näky. Sen kunnostamisessa on kyllä iso työ.

Näin pohdiskelee luumäkeläinen Jaakko Hölsä, joka takavuosina veti VR:n eläkeläisten talkooporukoita. He pitivät kesäisissä talkoissaan säännöllisesti Ruuhveltti-veturia kunnossa. Tarvikkeet talkoolaiset saivat veturin omistajalta, Kouvolan kaupungilta.

– Semmoiset viidestä kuuteen äijää meitä yleensä oli talkoissa, muistelee lähes 40 vuoden työuran muun muassa veturinkuljettajana VR:llä tehnyt Hölsä.

Viime vuosina eläkeläisten ikäännyttyä voimat eivät enää ole talkootapahtumiin riittäneet, ja kunnostustyöt ovat unohtuneet.

Nyt Kouvolassa on ryhdytty miettimään, mikä on veturivanhuksen tulevaisuus.

Ruuhveltti, muistomerkkiveturi Kouvolassa, kyltti veturin kyljessä
Ruuhveltin julkisivuaYle / Vesa Grekula

Veturivanhus vetoaa tunteisiin

Historiallisen veturin epävarma kohtalo on nostanut tunteet pintaan Suomen tärkeimpiin rautatiekeskuksiin kuuluvassa kaupungissa.

Pohdinnassa on ollut veturin myyminen tai jopa romuttaminen.

Kouvolalaisille ajatus kaupungista ilman Ruuhveltti-veturia on sietämätön. Anita Lakka-Lepistö on seurannut Ruuhveltin ympärillä vellonutta keskustelua nykyisestä asuinpaikastaan Espanjasta.

– Se on rautateiden ja Kouvolan symboli viimeisen päälle. Kouvolan historia on myös rautateiden historiaa, Lakka-Lepisto sanoo.

Ylikäytävälle tullessa sain huudattaa junan pilliä veturinkuljettajana työskennelleen Topi-isän avustuksella

Esa "Osku" Lakanaho

Muistomerkkiveturi on tärkeä myös Lakka-Lepistön veljelle, Esa “Osku” Lakanaholle.

– Se on yksi Kouvolan hienoimpia muistomerkkejä. Aina kun käyn Kouvolassa, käyn näyttämässä sitä lapsille, kertoo parikymmentä vuotta sitten Kouvolasta pois muuttanut, nykyisin Keski-Pohjanmaan Ullavalla asuva Lakanaho.

Risteysasemakaupungissa syntyneet ja kasvaneet sisarukset tietävät, mistä puhuvat.

Heidän veturinkuljettaja-isänsä nimittäin ajoi työurallaan juuri kyseistä Ruuhveltti-veturia. Lapsetkin pääsivät joskus isänsä mukana veturin ohjaamoon.

"Joskus sain lämmittää junaa"

Anita Lakka-Lepistö muistaa päässeensä Ruuhveltin ohjaamoon aivan pienenä koululaisena, kun isää saateltiin työvuoroon.

– Ihmettelin aina, miten iso se veturi oli. Ja miten isä sinne korkealle oikein pääsi? Töistä isä tuli usein mustana ja nokisena. Likaista ja rankkaa työtähän se oli, muistelee Lakka-lepistö.

näkymä vanhan höyryveturin ohjaamoon, Ruuhveltti, Kouvolan rautatieasema
Ruuhveltin ohjaamoon pääsy on estetty. Jälkiä ilkivallasta näkyy silti.Yle / Vesa Grekula

Lakka-Lepistön veli Esa “Osku” Lakanaho muistelee päässeensä isän mukana höyryveturin ohjaamoon pari-kolme kertaa.

– Joskus sain jopa lämmittää junaa. Ja ylikäytävälle tullessa sain huudattaa junan pilliä, Topi-isän avustuksella tosin, kertoo Lakanaho.

Alle kymmenvuotiaalle pikkupojalle veturin kyytiin pääsy oli jännittävä kokemus.

– Joskus otin päiväunet ohjaamossa. Veturin työkalupakki oli päänalusena, muistelee Lakanaho.

Vain kaksi jäljellä

Tunteita herättävä vanha höyryveturi Kouvolan rautatieasemalla on muistomerkkinä harvinaisuus. Kyseessä on vuonna 1929 valmistunut tavarankuljetusveturi Tk3 eli Pikku-Jumbo.

Se on rautateiden historiassa merkittävä veturimalli, sillä niitä kulki aikoinaan Suomen kiskoilla eniten.

– Pikku-Jumboja on kyllä jonkin verran säilynyt, mutta näitä 1920-luvulla valmistuneita on säilynyt vain kaksi. Kouvolan yksilö on toinen niistä, kertoo kalustoamanuenssi Iiro Niemi Suomen Rautatiemuseosta.

Toinen sataa vuotta lähentelevistä Pikku-Jumboista sijaitsee Pieksämäellä.

Veturi on seissyt Kouvolan maamerkkinä rautatieasemalla vuodesta 1970 lähtien. Kolme vuotta myöhemmin kouvolalaiset nimesivät veturin Ruuhveltiksi, silloisen kaupunginjohtajan Eino Brofeldtin sukunimeä jäljitellen.

Kunnostustalkoot?

Kouvolassa on mietitty myös Ruuhveltin kunnostamista.

– Ei se ole yhtään arvoisensa näköinen tuossa kunnossa. Harmittaa, puhisee kouvolalainen Miia Witting.

Witting on myös Kouvolan kaupunginhallituksen jäsen. Se päätti huhtikuun alkupuolella, ettei veturia kunnosteta vaan se siirretään ennen kesää ja tulevia Korialla pidettäviä asuntomessuja asemalta pois.

Ruuhveltti, vanha höyryveturimuistomerkki Kouvolan  asemalla
Kouvolassa toivotaan, että muistomerkkiveturi Ruuhveltti jyrää siirtopuheet vielä alleen, ja saa säilyttää paikkansa Kouvolan rautatieasemalla.Yle / Vesa Grekula

Witting (kok.) ei tyytynyt päätökseen. Hän on yhdessä perussuomalaisten kansanedustajaksi valitun Kristian Sheikki Laakson kanssa tehnyt talkoosuunnitelman, jonka he ovat esittäneet kaupungille. Talkooluvan odotetaan ratkeavan toukokuussa.

Veturivanhuksen kunnostamista ajavan Facebook -ryhmän keskusteluissa moni kouvolalainen epäili poliitikkojen aktiivisuutta eduskuntavaalitempuksi.

Samoihin aikoihin nimittäin myös kolmas kouvolalainen poliitikko laati kuntalaisaloitteen (siirryt toiseen palveluun) , jolla vaaditaan Ruuhveltin kunnostamista ja säilyttämistä Kouvolassa.

Muistomerkiveturit vitriiniin

Ruuhveltin kunnostus tarkoittaisi sen pintojen korjaamista, jotta veturivanhuksesta tulisi edustuskelpoinen.

– Peltitöitä kuten reikien paikkaamista ja maalaamista. Myöhemmin olisi toiveissa, että muistomerkin ympärille saataisiin talkoilla esimerkiksi lasivitriini ja katos. Siten Ruuhveltti ei olisi sään armoilla, Miia Witting sanoo.

Kouvolan kaupungilla on yhtenä ajatuksena ollut, että ränsistyneen Ruuhveltin paikalle rautatieasemalle pystytettäisiin iso ‘Kouvola’ -kyltti tai teksti, joka toivottaisi asuntomessuvieraat tervetulleeksi.

Miia Wittingin mielestä kunnostustalkoilla Ruuhvelttikin voisi toivottaa junalla saapujat tervetulleiksi vielä tänä kesänä.

– Talkoosuunitelmassa lähdetään siitä, että veturi huputetaan, kunnostetaan tässä omalla paikallaan, ja homma on valmis ennen asuntomessuja.

höyryveturi vitriinissä, kauppakeskus Veturi, Kouvola
Kouvolan toinen muistomerkkiveturi sijaitsee Veturi -nimisen kauppakeskuksen pihalla. 1940-luvulta oleva höyryveturi on suojattu säältä ja ilkivallalta, kuten monet muutkin vastavaat viime vuosina kunnostetut veturit Suomessa.Yle / Vesa Grekula

Suomessa viime vuosina kunnostetut vanhat veturit ovat pääsääntöisesti saaneet sääsuojan ympärilleen.

– Vitriinityyppinen ratkaisu on erittäin perusteltu, jos kunnostamiseen ryhdytään. Se suojaa myös ilkivallalta, jota nämä muistomerkkiveturit joskus kohtaavat, sanoo kalustoamanuenssi Iiro Niemi Suomen Rautatiemuseosta.

Vanhoja vetureita on kunnostettu muistomerkeiksi runsaat 30. Rautatiemuseon mukaan ainakin Tampereella, Kouvolassa, Riihimäellä ja Pieksämäellä muistomerkkivetureita on useampi kuin yksi.

Kouvolan toinen muistomerkiksi asennettu 1940-luvun höyryveturi sijaitsee sääsuojattuna kauppakeskus Veturin pihalla muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta.