Heikki Valkama: Media kaipaa empatiaa, mutta mitä ihmettä se tarkoittaa?

Voiko valeuutiset voittaa faktoilla? Ymmärtävätkö toimittajat tavallisten suomalaisten elämää ja arkea? Sananvapauden päivänä on hyvä kysyä vaikeita kysymyksiä, kirjoittaa Heikki Valkama blogissaan.

media
Heikki Valkama
Antti Haanpää / Yle

Medialla on tänään paitsi itsekehun ja oman hännän nostamisen, myös itsetutkiskelun päivä. Tänään vietetään sananvapauden päivää.

Median murroksesta ja kriisistä on kohta puhuttu niin kauan, että sen aikana syntyneet lapset ovat kasvaneet teini-ikäisiksi. Kriisissä on pitkälti kyse siitä, että ensin verkossa julkaiseminen vei medialta tilaus- ja mainostuloja. Sitten somejätit ja teknologiafirmat ottivat eurovirrat haltuunsa.

Nyt myös verkkojätit ovat kriisissä. Siinä missä media kärsii rahapulasta, teknologiajättejä vaivaa uskottavuusongelma.

Vaikka olemme entistä enemmän yhteydessä keskenämme, olemme entistä enemmän myös erillämme. Näin puhui Buzzfeed-sivuston perustaja ja toimitusjohtaja Jonah Peretti kevään SXSW-festivaaleilla. (siirryt toiseen palveluun) Perettin mukaan valeuutiset leviävät somealustoilla, kuten myös rasismi ja vaikkapa rokotevastaisuus. Meillä on paljon informaatiota, mutta meidän on vaikea löytää luotettavaa tietoa. Trollit jylläävät.

Ongelman juuri on teknologiayhtiöissä, joille tähän mennessä kaikki sisältö on ollut yhtä arvokasta, oli se totta tai ei.

Valeuutisia ei voiteta faktoilla, Peretti sanoo. Valeuutiset voitetaan, kun teknologiayhtiöt ja digitaalinen media, siis perinteiset toimitetut julkaisut, aloittavat yhteistyön.

Perinteistä mediaa ehdotus ymmärrettävästi ilahduttaa.

Yksi Perettin keskeinen ajatus oli, että digitaalisen median tekijöiden pitää jatkossa ymmärtää ihmisten todellista elämää.

Siis turvautua empatiaan.

Mediaan tarvitaan lisää empatiaa, on yksi vuoden 2019 hokemista ja ratkaisuehdotuksista.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan empatia tarkoittaa myötätuntoista eläytymistä.

Mitä se merkitsee mediassa?

Tärkeää lienee ymmärrys yleisöstä. Jos toimittaja ei ymmärrä, miten ihmiset elävät, on vaikea puhutella heitä. Paradoksi on, että yhden yleisön miettiminen on enää mahdotonta. Viiden ja puolen miljoonan suomalaisen puhutteleminen yhdellä kertaa on hankalaa.

Kenelle puhumme ja miten? Ymmärrämmekö suomalaisten arkea? Ja ymmärrämmekö sitä, että esimerkiksi politiikassa on jakautumista, valeuutisia ja vaikuttamisoperaatioita?

Näitä kysymyksiä meidän toimittajien pitää jatkuvasti pohtia.

Konkreettinen esimerkki yrityksestä yhdistää ihmisiä ja luoda myötätuntoa on Helsingin Sanomien Suomi puhuu -kampanja (siirryt toiseen palveluun). Helsingin Sanomat toi yli 2000 erimielistä suomalaista yhteen, jotta ihmiset ymmärtäisivät toisiaan paremmin. Mallia haettiin saksalaisesta Zeit Online -verkkolehdestä. Yle puolestaan haluaa omassa Kutsu Yle kahville -kampanjassaan tavata yleisöään ja kuunnella heitä.

Ongelmia seuraa, jos lukijat tai katsojat nähdään vain kauppatavarana.

Jos mediayhtiöt kohtelevat ihmisiä massoina, jotka pitää saada klikkaamaan tai pysymään videon parissa, käsitys ihmisestä muuttuu.

Ihminen ei ole enää kansalainen, vaan numero.

Meidän median tekijöiden pitää muistaa sekin, että jos oikeasti välitämme ihmisistä, annamme heidän olla myös rauhassa. Häiriön ja rikkomisen sijaan meidän pitää etsiä kestäviä tapoja tehdä mediaa. Hetken hiljaisuus on tietenkin vaikea ajatus meille, jotka haluamme uutisille ja muille jutuillemme mahdollisimman paljon huomiota.

Miten siis lisätä empatiaa mediaan?

Suomen johtava empatiatutkija Katri Saarikivi kirjoittaa Ylen kolumnissaan, että demokratia tarvitsee empatiaa: Hyvää perustaa vuorovaikutukselle ei rakenneta keskittymällä pelkästään siihen, mikä meitä erottaa. Nykypäivänä tärkeämpää olisi etsiä sitä, minkä jaamme. Se sytyttää meihin sisäänrakennetun empatian.

Soitin aivotutkija Saarikivelle ja kysyin, mitä empatia voisi olla mediassa?

Saarikivi mietti pitkään käsitettä. Neurotieteilijälle empatia tarkoittaa perusmekanismeja, joiden avulla ihmiset ymmärtävät toisiaan.

Ehkä, hän arvelee, journalismissa empatia voisi olla sitä, että ymmärtämällä erilaisia arvoja toimittajat osaisivat puhutella myös niitä, joiden arvot poikkeavat heidän omistaan.

– Voi ajatella, että vaikka olemme eri mieltä, voimme nähdä yhteistä, enkä pidä sinua vihollisena, Saarikivi sanoo.

Empatiaa voi toisaalta hyödyntää myös ihmisten manipuloimiseen. Siksi empatiajournalismissa on vaaransa. Tunteikkaiden tarinoiden avulla voi huijata ihmisiä uskomaan monenlaisia asioita.

Saarikivi kertoo kuunnelleensa amerikkalaisen panttivankineuvottelijan haastattelun, jossa neuvottelija nimesi empatian tärkeimmäksi työkalukseen. Jos panttivankitilanteessa joutui neuvottelemaan kauheita asioita tehneen ihmisen kanssa, ainoa tapa päästä eteenpäin oli ymmärtää, mitä tämä tahtoi.

Ymmärtäminen ei sulje pois pahojen tekojen tuomitsemista.

Ymmärtäminen on tapa päästä eteenpäin.

Heikki Valkama

Kirjoittaja vetää Ylen digitalisaatio- ja tulevaisuustoimitusta. Hän on myös Ylen sisältöpäällikkö ja kirjailija.

Mediasta ja empatiasta voi keskustella 3.5. klo 16.00 asti.