IT-insinööri ja neljän lapsen isä Joonas Kaksonen rentoutuu neulomalla sukkia: "Jos mieshormonitasoni on laskenut, johtuu se iästä"

Neulominen tarjoaa pitkäkestoista mielihyvää, mihin some ei pysty, sanoo neurobiologi.

harrastukset
Joonas Kaksonen neuloo.
Neuloessa voi keskittyä vain siihen, toteaa Joonas Kaksonen.Niko Mannonen / Yle

"Nämä ovat parhaat sukat, jotka olen saanut".

Kummipojan sanojen muisteleminen nostaa tyytyväisen hymyn Joonas Kaksosen kasvoille. Jyväskyläläinen it-insinööri ja neljän lapsen isä istuu leikkipuistossa pienen katoksen alla. Keväinen aurinko helottaa täydeltä terältä. Sukkapuikot kilahtelevat.

Kaksosen käsissä on valmistumassa villasukat appiukolle.

– Neuloessa ei tarvitse ajatella mitään muuta eikä keskittyä mihinkään muuhun. Ehkä siinä saavuttaa jonkinlaisen flow-tilan, hän pohtii.

Saman rauhoittavan vaikutuksen on huomannut moni muukin mies. Yle kysyi huhtikuussa miehiltä, neulovatko he ja jos, niin miksi.

Verkkojoukkoistuksen suosio yllätti.

Yle sai muutamassa päivässä useita kymmeniä viestejä, joissa miehet kertoivat neulovansa tai tekevänsä muita tekstiilikäsitöitä. Osa ompeli, virkkasi tai kutoi mattoja. Yksi mies kertoi tekevänsä ryijyjä 1930-luvun perinnemallien mukaan.

Noin kolmasosa vastaajista kertoi neulovansa, koska se auttaa rauhoittumaan ja rentoutumaan. Joukkoistuksesta saadut vastaukset ovat jutussa kursiivilla, ja niiden perässä on tieto vastauksen antajasta. Joukkoistukseen oli mahdollista vastata anonyymisti, minkä vuoksi kaikissa kohdissa ei ole vastaajasta tietoja.

Tarkkaa tietoa ei ole siitä, kuinka moni suomalainen mies neuloo, mutta kaikkiaan noin kolmannes meistä harrastaa käsitöiden tekemistä (siirryt toiseen palveluun) (Taitoliitto).

Arjen hälinästä aivot varikolle

Äärimmäisen hyvää vastapainoa abstraktille tietotyölle. Auttaa palautumaan. Neulon jopa töissä tauoilla. (Niko)

Neulominen ja virkkaaminen rentouttavat. Tehdessä ei voi miettiä mitään muuta. (Mikko)

Rauhoittavaa. Vie ajatukset pois arjen ongelmista. (perinneryijyjä tekevä mies)

Myös helsinkiläinen Markus Haakana on kokenut konkreettisesti, miten neulominen auttaa päätä sysäämään työhuolet syrjään. Haakana aloitti neulomisen sattumalta seitsemän vuotta sitten.

– Istuin kuuntelemassa tylsää luentoa. Kännykästäni oli akku loppu, eikä minulla ollut mitään tekemistä. Vieressäni eräs nainen neuloi pipoa. Ajattelin, että tuohan olisi mageeta osata, hän muistelee nyt.

Mies eli kiireistä yrittäjän elämään. Hän pyöritti yhdessä Sanna Lindroosin kanssa palveluyritystä, joka toimitti ruokakasseja suoraan asiakkaiden koteihin muun muassa pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella.

– Yrittäjän elämä oli stressaavaa. Jos jokin asia meni mönkään, sitä ei kukaan muu korjannut, Haakana kertoo.

Iltaisin oli vaikea rauhoittua. Ratkaisu löytyi neulomisesta. Sen avulla Haakana onnistui suuntaamaan ajatuksensa yhteen asiaan ja istumaan illalla alas.

Pysähtymään.

– Neulomisesta tuli rauhoittumisen väline ja arjen kiintopiste. Sen ansiosta päivässä oli edes yksi rauhallinen hetki, Haakana kiteyttää.

Joonas Kaksonen neuloo.
Niko Mannonen / Yle

Joonas Kaksonen puolestaan päätti tarttua kutimiin noin puoli vuotta sitten katsottuaan vuosia vaimonsa neulomista.

– Ajattelin, että miksei tuota voisi kokeilla, Kaksonen sanoo ja alkaa neuloa keskeneräiseen sukkaan uutta kerrosta.

Ruuhkavuosien keskellä Kaksonen on käynyt läpi myös työuupumuksen. Neulomisen hän aloitti vasta uupumisesta toivuttuaan, mutta harrastus on opettanut häntä ottamaan rennommin. Se on esimerkiksi auttanut sietämään virheitä.

Oman työn jäljen ei tarvitse olla täydellistä.

– Pienet virheet eivät itse neulotussa sukassa haittaa minua. Ajattelen, että ne ovat vain enemmän itseni näköisiä, hän hymähtää.

Kitara tai jonglöörin pallot tepsivät siinä missä kutimetkin

Neulominen vie ajatukset pois stressaavista asioista. Eikä villasukkia voi koskaan olla liikaa. (22-vuotias mies, tekniikan yo)

Psykologien, aivotutkijoiden ja neurotieteilijöiden näkökulmasta neulominen näyttäytyy mielenkiintoisena tutkimuskohteena. Neulominen aktivoi aivoja monin eri tavoin, mutta mahdollistaa myös monipuoliset tutkimusasetelmat.

Tarkkaa tutkimustietoa aiheesta ei ole, mutta mikä voisi selittää useiden ihmisten arkiset kokemukset neulomisen rauhoittavasta vaikutuksesta?

Neulominen tai muu käsityöharrastus rentouttaa, kun harrastaja kokee sen mielekkäänä ja merkityksellisenä. Harrastukseen uppoutuminen rauhoittaa. Esimerkiksi neulomiseen keskittyminen aktivoi osin autonomisen hermoston rentouttavaa tai palauttavaa puolta. Samalla se auttaa myös keskittämään huomion yhteen asiaan ja sulkemaan muut ärsykkeet ulkopuolelle.

Jyväskylän yliopiston monitieteellisen aivotutkimuskeskuksen johtajan Tiina Parviaisen mukaan taustalla voi nähdä kolme selittävää tekijää: tarkkaavaisuuden sitominen, uuden taidon oppiminen sekä psykologinen ja sosiaalinen merkitys.

– Neulomisen kautta ihminen pystyy sitomaan tarkkaavaisuutensa. Toisin sanoen neulominen vaatii siinä määrin keskittymistä, että se auttaa sopivasti vaimentamaan muuta ajatuksenjuoksua. Oma roolinsa voi olla silläkin, että neulominen, kuten monet muutkin harrasteet, edellyttävät huomion kohdentamista tekemiseen, kehon motoriikkaan. Pääpaino ei ole ajatustyössä, hän toteaa.

Käytännössä ihminen pystyy lepuuttamaan lukuisten ajatusten kuormittamia aivojaan syventymällä yhteen keskittymistä tai toistoja vaativaan asiaan.

Minulla on ADHD ja tarvitsen käsilleni jotain tekemistä, etteivät ajatukseni lähde harhailemaan. Neulominen auttaa keskittymään. (Joona).

Parviainen muistuttaa, että uuden taidon, esimerkiksi neulomisen opetteleminen ylläpitää aivojen plastisuutta eli mukautumiskykyä.

– Viimeaikaiset neurotieteelliset tutkimukset osoittavat, että aivot aikuisiälläkin muovautuvat, kunhan niitä käytetään, Parviainen tähdentää.

Hän kuitenkin korostaa, että neulominen on tässä suhteessa vain yksi keino monien joukossa. Yhtä hyvin samanlaisia kokemuksia voi saada esimerkiksi pianon tai kitaran soitosta tai opettelemalla jongleeraamaan. Taidon opettelu pitää hermoverkot ikään kuin joustavina.

Omassa elämässään saman asian on todennut myös yksi Ylen verkkojoukkoistukseen vastanneista miehistä, joka kertoi tekevänsä tekstiilikäsitöiden sijaan puutöitä:

Olen sitä mieltä, että myös teknisten töiden tekeminen edistää samalla tavalla yksilön hyvinvointia. Teknisen työn opettajat eivät korosta tätä puolta. Minulle on aina ollut tärkeää, että osaan tehdä. Se on tärkeää itsetunnolle ja hyvinvoinnille. Aika ajoin vaimoni ja tyttäreni pyytävät tekemään jotain käsillä tekemiseen liittyvää. On hienoa, kun voin tehdä heille jotain tärkeää. Koen sen olevan asia, joka isän ja aviomiehen tulee osata.

Tärkein vaikuttava tekijä rentoutumisen ja rauhoittumisen taustalla onkin psykologinen ja sosiaalinen. Toisin sanoen muiden ihmisten antama tai itse koettu myönteinen palaute ja sen tuoma mielihyvä.

Vastapainoa somen pikapeukutuksille

Olen saanut positiivista palautetta, kun poikana teen villasukkia ja mattoja. (poika, 13 v)

Rehellisesti sanottuna nautin saamistani kehuista. Kerron ihmisille mielelläni harrastuksestani. Olenhan taitava neuloja. (Joona)

Muiden antama palaute on aina ollut tärkeää ihmisille. Oppimisessa sen vaikutus voi olla suurempi, mitä aikaisemmin on totuttu ajattelemaan.

Esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa tehtiin hiljattain tutkimus (siirryt toiseen palveluun) (JYU), jossa selvitettiin oppimista.

– Muiden ihmisten antama vertaispalaute osoittautui yhdeksi merkittävimmistä oppimiseen vaikuttavista tekijöistä, kertoo neurobiologi Jarno Mikkonen.

Hän on tutkinut luontoon liittyviä ihmisen mielihyvän kokemuksia (siirryt toiseen palveluun) (Helsingin Sanomat). Digiaikana itse tehdystä käsityöstä, kuten neulepuserosta tai omin lihasvoimin käännetystä ja istutetusta perunapellosta, saatu myönteinen palaute voi antaa merkityksellisemmän mielihyvän kokemuksen kuin esimerkiksi päivitys sosiaalisessa mediassa.

Neulomisessa motivoi, että näkee heti työn etenemisen. Neuloessa värien, muotojen ja tekniikoiden vaihtelu antavat minulle mahdollisuuden ilmaista itseäni luovasti. (Jesse)

Mies seisoo jalassaan villasukat ja kengät.
Niko Mannonen / Yle

Somen koukuttavuus perustuu helppouteen ja kokemuksellisiin pikavoittoihin, jotka saavat yhä uudelleen klikkaamaan kuvia ja otsikoita. Ihminen sortuu vähän väliä tarkastamaan älypuhelimestaan, että onko hänen viimeksi postaamansa kuva saanut tykkäyksiä tai onko feediin tullut uusia uutisia viimeisen viiden minuutin aikana.

Mikkonen kuvaa tätä peukutusähkyksi. Ihmiset kaipaavat somen tarjoamien yhä lyhytkestoisempien mielihyväkokemuksien rinnalle jotain, joka tuntuu pidempään.

– Tämän vuoksi kahden kuukauden ajan tehty neule on suurempi saavutus ihmiselle kuin parissa sekunnissa postattu uusi selfie.

Työn saaminen valmiiksi palkitsee. Varsinkin, kun vaatteista on hyötyä pitkään. (Mikko)

Sukkia, villapaitoja tai lapasia tehdessä oman työn jäljen voi nähdä, vaikka työ etenisikin hitaasti.

– Neulominen on tyydyttävää jo kauan ennen kuin sukka tai pusero on valmis. Edistymisen seuraamisen palkitsee enemmän kuin valmiin työn näkeminen, toteaa myös intohimoinen neuloja Markus Haakana.

Keskeytyksetön aika näyttäytyy ihmiselle tänä päivänä luksuksena.

Vähän ennakkoluuloja, paljon kehuja

En koskaan aloittanut enkä aloita, sehän on naisten harrastus.

Tarkkaa tietoa neulomista tai ylipäätään tekstiilikäsitöitä, eli rättikässää, harrastavien miesten lukumäärästä ei ole. Ylen verkkojoukkoistukseen tulleiden vastausten perusteella voi kuitenkin päätellä, että heitä on enemmän kuin äkkiseltään voisi stereotypioita vaalivassa mielessään olettaa.

Vastauksia kertyi yli sata.

Jotkut vastaajista moittivat joukkoistusta ja katsoivat sen väheksyvän naisten tekemiä käsitöitä tai korostavan tekstiilitöitä puutöiden ja nikkaroinnin kustannuksella.

En ole mies, vaan nainen. Se, että Yle on kiinnostunut vain neulovien miesten kokemuksista osoittaa taas kerran, miten vähän käsitöitä arvostetaan. Itse lukisin mieluummin artikkelin neulovista ihmisistä, sukupuolesta riippumatta.

Joonas Kaksonen neuloo.
Niko Mannonen / Yle

Joukossa oli loppujen lopuksi vain vähän kommentteja, joissa kirjoittaja katsoi, ettei neulominen sovi miehille. Niitäkin toki oli.

En neulo. Ämmien hommia. Kivekseni surkastuisivat.

Joonas Kaksonen napsauttaa kaulassaan roikkuvaa silmukkalaskuria ja aloittaa uuden rivin.

– Jos mieshormonitasoni on laskenut, johtuu se iästä, ei neulomisesta, neljän lapsen isä kommentoi ykskantaan.

Tyynessä ilmeessä on kuitenkin häivähdys närkästystä.

– Kuulostaahan tuo aika jyrkältä lausunnolta, hän kommentoi joukkoistukseen tullutta vastausta hetken hiljaisuuden jälkeen.

Kaksonen haluaisi, että epäilijät kokeilisivat neulomista ennen mielipiteen muodostamista.

Mies nostaa katseensa hetkeksi kutimistaan.

– Jos mieshormonin taso on esteenä neulomisen aloittamiselle, silloin kiveksillä olisi varaa vähän surkastuakin, hän tuumaa.

Kaksonen ei itse ole kohdannut ennakkoluuloja neulomisharrastuksensa takia.

– Kodin ulkopuoleltakin olen saanut pelkästään myönteistä palautetta. En tosin varsinaisesti mainostakaan asiaa, hän naurahtaa.

Olin kouluni ensimmäinen poika, joka valitsi tekstiilityön puutöiden sijaan. Sain jonkin verran negatiivista huomiota koulukavereilta, mutta nälviminen oli ohimenevää. (Jussi)

Olen aina ajatellut, että ei ole olemassa perinteisiä naisten ja miesten juttuja. (Mikko)

Neulomalla uusi työura ja hyväntekeväisyyttä

Sattumalta alkanut neulomisharrastus on avannut Markus Haakanalle uusia uria työelämässä. Viime talvena Haakana aloitti viestintätehtävissä perinteikkäässä lankayrityksessä.

Neulomisen kautta hänestä on tulossa myös kirjailija. Kesän alussa hän julkaisee ensimmäisen kirjansa Jätkä neuloo.

Haakana kokemuksen perusteella edelleen harva mies tarttuu puikkoihin ja alkaa neuloa sukkia ja villapuseroita. Hänen mukaansa niin ei tarvitsisi olla.

– Ihmettelen, että miksi vielä niin harva mies neuloo.

Joonas Kaksonen neuloo.
Niko Mannonen / Yle

Joonas Kaksosen tavoitteena on antaa itselleen ja muille hyvää mieltä jakamalla neulomiaan sukkia.

Hänen mielestään varsinkin villasukat voivat olla konkreettinen keino osoittaa välittämistä ja luoda yhteishenkeä. Esimerkiksi Keski-Suomen keskussairaalan vastasyntyneiden osastolle saapuu usein sukkalahjoituksia, mutta Kaksosen mielestä yhteisöllisyyttä kuvastavaa elettä voisi laajentaa.

– Sukkia voisi lahjoittaa myös esimerkiksi vanhusten palvelukoteihin ja päihdekuntoutujille. Kaikki ihmiset ovat sukkalahjoituksen arvoisia, Kaksonen sanoo.

Sukkapuikot kilahtavat jälleen miehen käsissä.

Seuraavaksi Kaksosen tekemistä sukista saa nauttia appiukko. Niistä keskeneräinen on saanut leikkipuistossa monta uutta kerrosta.

Voit keskustella aiheesta jutun lopussa löytyvässä keskusteluosiossa 4.5. klo 22 saakka.