"Vielä 20 vuotta tätä samaa?" – Kristiina Vuori otti lopputilin ja nykyään hän on suosittu viihdekirjailija

Kristiina Vuori on saanut nopeasti vankan lukijakunnan. Hän tekee paljon taustatutkimusta historiallisia kirjojaan varten. Hän lukee, tutkii ja vierailee tapahtumapaikoilla. Viimeisin romaani sijoittuu Viipuriin.

kirjallisuus
Kristiina Vuori
Kristiina Vuori Viipurin linnan portilla.Nella Nuora / Yle

Kristiina Vuoren jalat tutisevat. Takana on satojen rappusten kiipeäminen ylös Viipurin linnan Pyhän Olavin torniin. Heikkohermoisimmat pyörtävät jo ovella, sillä portaat kiertävät ylös pitkin tornin reunoja, keskellä on kymmenien metrien pudotus tyhjyyteen. Vaikuttaa myös siltä, etteivät portaiden turvarakenteet välttämättä vastaa suomalaisia standardeja.

Korkeanpaikankammon uhmaaminen kuitenkin kannattaa, sillä huipulla silmien eteen avautuu huikea näkymä yli Viipurin. Kristiina Vuori sulkee hetkeksi silmänsä ja kuvittelee, millainen näky on ollut hänen kirjansa päähenkilön, Gunilla Besen, aikaan 1500-luvulla.

– Täältä on nähnyt aika hyvin kaupungin ytimeen torille. Siihen aikaan liikuttiin paljon laivoilla, joten täältä oli hyvä tähystää myös merelle.

Kristiina Vuori
Kristiina Vuoren historialliset viihderomaanit sijoittuvat yleensä keskiaikaan.Nella Nuora / Yle

Viipurin linna on talven jäljiltä vielä kylmä. Tornissa hengitys höyryää, vaikka ulkona on lämmin kevätpäivä. Eikä ihme, sillä seinät ovat usean metrin paksuiset. Vaikka linna on muuttunut aikojen saatossa, ovat tornin alaosan paksut kiviseinät säilyneet 1200-luvulta, jolloin ruotsalaiset rakennuttivat linnan.

Romantiikkaa, sitä pitää olla

Kristiina Vuorelle linna on kuin koti, vaikka hän on vieraillut siellä vain kerran aiemmin. Viime vuosi kului enemmän tai vähemmän Viipurin linnassa, ainakin henkisesti, kun Vuori kirjoitti tarinaansa Viipurin valtiattaresta.

Gunilla Bese on todellinen historiallinen henkilö, joka hallitsi Viipuria kahden vuoden ajan, kun hänen miehensä kuoli. Paljon muuta hänestä ei tiedetäkään, joten Vuori sai käyttää mielikuvitustaan.

– Bese oli kuitenkin ilmeisen vahva nainen, sillä hän onnistui neuvottelemaan itselleen hyvät tilukset Ruotsista, ennen kuin luopui Viipurin linnan hallinnasta.

Kuvakombo: Viipurin linnan ikkunoita ja keväinen lehtikuusi.
Kristiina Vuoren kirjoissa päähenkilö ja tapahtumapaikat on todellisia, mutta kaukainen keskiaika antaa mahdollisuuden mielikuvituksen käyttöön. Kuvassa Viipurin linnan ikkunoita ja näkymä niistä.Nella Nuora / Yle

Pelkkä vahvuus ei kuitenkaan riitä mielenkiintoisen tarinan luomiseen. Täytyy olla salaisuuksia, kun kyseessä on viihteellinen romaani. Niitä Vuori kehitteli hahmolleen vanhoista lääkintäkirjoista.

Romaanin Gunilla Besea riivasivat vimmakohtaukset ja kuumaverisyys. Vahvalla naisella oli mielenterveysongelmia, joita piti peitellä. Niitä tietenkin paranneltiin ajanmukaisesti yrttijuomilla.

Gunilla Besen pääseminen romaanin päähenkilöksi ei ollut päivänselvää. Historiastamme löytyy kuuluisampiakin linnanvaltiattaria, kuten Hämeen linnaa hallinnut Ingebor Tott. Hänen pääsynsä kirjanhenkilöksi tyssäsi ikään, sillä hän oli jo kuusikymppinen ollessaan Hämeen linnan päällikkö. Alle nelikymppinen Bese vei voiton, koska viihteellinen historiallinen romaani ei ole mitään ilman rakkautta. Romantiikka on genren ehdoton vaatimus.

– Lukijoilla on aika tarkat vaatimukset. Kun he näkevät tälle lajityypille tunnusomaisen kirjan kannen, heidän odotuksensa heräävät. Olen kylläkin yrittänyt rikkoa tapoja nostamalla päähenkilöiksi kokeneempia ja kypsempiä naisia. Heistä on paljon kiinnostavampaa kirjoittaa kuin nuorista neidoista.

Apua, virhe?

Vaikka Kristiina Vuori on viihdekirjailija, hän on ehdottoman tarkka, että faktat ovat oikein. Hän tekee jokaista kirjaansa varten reilun parin kuukauden taustatyön ennen kuin ryhtyy kirjoittamaan. Hän lukee, tilaa kirjoja, googlaa ja tarvittaessa haastattelee asiantuntijoita. Nykyään hänen luottohenkilönsä on Helsingin yliopiston professori Anu Lahtinen, jolle Vuori antaa käsikirjoituksensa tarkistettavaksi.

– Joudun usein kysymään häneltä tehtiinkö keskiajalla näin tai puhuttiinko noin. Hän on verraton apu ja tietopankki. Toki itse vastaan faktojen paikkansapitävyydestä kirjoissani.

Viipurin kaupunki.
Viipurin linnasta on hyvä tarkkailla kaupunkia.Nella Nuora / Yle

Historianharrastajat ovat hyvin tarkkoja ja tarttuvat hanakasti virheisiin. Kaukainen keskiaika antaa kuitenkin paljon anteeksi, koska tuolta ajalta tieto on tulkinnanvaraista. Vuori kertoo saaneensa yhden sähköpostin uransa alkuaikoina lampaidenkasvattajalta. Tämä oli närkästynyt, kun Vuori oli kuvannut, miten lammasta kerittiin sylissä pidellen.

– Hän pyysi minua tilalleen näyttämään, miten ihmeessä se muka tapahtuisi, muistelee Kristiina Vuori.

Tunnollisena ihmisenä Vuori hätääntyi virheestään. Hän ryhtyi tutkimaan asiaa ja helpotuksekseen sai kuulla, että entisaikaan kotieläimet olivat paljon nykyistä pienempiä ja lampaita todellakin pystyi keritsemään sylissä pidellen.

– Ranskassa asuva kollegani Milja Kaunisto lähetti minulle lohdutukseksi kuvan maalauksesta 1200-luvulta, jossa lammas oli keritsijän sylissä.

Tunnelma on haettava tapahtumapaikoilta

Faktoja varten Vuori tekee aina tutkimusmatkan kirjansa tapahtumapaikoille. Viipurin linna on nykyään hyvin erinäköinen kuin 1500-luvulla, jonne Viipurin valtiatar sijoittuu. Silti Vuori tutki tarkasti linnan huoneet ja ikkunoista avautuvat näkymät. Tärkeää on myös löytää sopiva tunnelma.

– Täällä se on tosin hieman vaikeaa, toteaa Vuori kävellessään laminaattilattioilla linnan kamareissa.

Viipurin linna on yhä restaurointityön alla. Ruotsalaisten 1200-luvulla rakennuttama linna on kokenut monia muodonmuutoksia ja laajennuksia. Keskellä salmea seisova linna on suosittu turistikohde etenkin kesällä.

Kuvakombo: Kirves, Viipurin linnan ikkuna sisältä kuvattuna ja linnan torni.
Tehdessään tutkimusmatkoja romaaniensa tapahtumapaikoille Kristiina Vuori kuvaa paljon ja tekee muistiinpanoja. Viipurin linnassa hän vieraili, kun käsikirjoituksen runko oli valmiina.Nella Nuora / Yle

Viime syksyn vierailullaan Kristiina Vuori pääsi tutustumaan myös linnan kirjastoon, joka on yleensä suljettu. Vuori kuvasi tilan tarkasti ja siitä tulikin yksi romaanin tärkeimmistä paikoista. Romaanin Gunilla Bese vietti pitkiä aikoja kirjastossaan. Syventyessään kirjoituspuuhiinsa hänen hermonsa lepäsivät.

– Kirjoittaminen oli hänelle henkireikä.

Ikäkriisi sai kirjoittamaan

Myös Kristiina Vuorelle kirjallisuus toi sisältöä elämään. Hänet sysäsi kirjoittamaan neljänkympinkriisi.

Hän oli työskennellyt samassa yrityksessä lähes 20 vuoden ajan. Työtehtävät olivat muuttuneet ja vastuuta oli tullut lisää. Eräänä talvi-iltana Vuori oli lähdössä töistä kotiin. Pakkasta oli paljon ja auto jääkylmä. Siinä istuessaan ja katsellessaan työpaikkaansa Vuori ajatteli – tätä samaa pitäisi jaksaa vielä toiset parikymmentä vuotta.

Silloin hän päätti ryhtyä toteuttamaan unelmaansa ja aloitti esikoiskirjan teon. Alku oli takkuista, sillä Vuori halusi kirjoittaa historiallista romaani, mutta häntä arvelutti, kun ei ollut opiskellut historiaa.

– Olin markkinointialan ihminen, joten ajattelin ettei tietoni riitä.

Ensimmäinen käsikirjoitus oli historiaan sijoittuvaa fantasiaa. Siinä ei niin haittaisi, jos faktat eivät ole kohdillaan. Pian Vuorelle kuitenkin tuli selväksi, että jos haluaa julkaista, kannattaisi vaihtaa tyylilaji realismiin. Pienen jupinan jälkeen Vuori muokkasi tekstiään ja toi mukaan todellista historiankirjoitusta. Se kannatti, sillä hän sai kustannussopimuksen ja ensimmäinen romaani Näkijän tytär julkaistiin vuonna 2012. Sen jälkeen kirjoja on syntynyt jo kahdeksan.

Angelika-kirjat saivat innostumaan historiasta

Vielä toisen romaanin Vuori teki työnsä ohessa. Hän heräsi viideltä aamulla kirjoittamaan, ajoi yhdeksäksi töihin ja jatkoi illalla kotona kirjoittamista. Se oli rankkaa. Kun Vuorelle tarjottiin ylennystä töissä, hän päätti muuttaa elämänsä lopullisesti. Hän irtisanoutui työstään ja heittäytyi vapaaksi kirjailijaksi.

– Kyllä sitä vähän mietti kotona, että mitäs tuli tehtyä. Nyt täytyy vain toivoa, että siivet kantavat eläkkeelle asti.

Tähän saakka Vuori on elänyt kirjoillaan ja saamillaan apurahoilla. Hän on saanut lyhyessä ajassa vankan lukijakunnan. Lukijoita tuntuu kiehtovan, että ajanvietteen ohella voi saada tiedonhippusia historiasta.

– Itse en tykännyt ollenkaan historiasta kouluaikoina. Se oli pelkkää vuosilukuja ja sotia. Toivottavasti näiden tarinoiden kautta joku voi saada samanlaisen innostuksen historiaan kuten itse sain lukemalla Angelika-kirjoja.

Tärkeintä on kuitenkin tuoda esiin naisia. Historiassa he ovat jääneet suurmiesten varjoon. Naisista ei kerrota tarinoita, joten Vuori on ottanut sen tehtäväkseen. Nykyään hän ottaa aiheensa ja henkilönsä historiasta ja värittää tarinat lajityypille sopivalla tavalla.

Viihdekirjallisuutta pidetään yhä hömppänä

Vuorelle oli alusta alkaen selvää, että viihteellinen romaani olisi hänen lajinsa. Hän luuli, että ajat olisivat muuttuneet siitä, kun Kaari Utrio aloitti kirjailijauransa ja sai osakseen halveksuntaa "hömppäkirjoistaan".

– Väärin luulin, kyllä edelleen välillä kohtaan ennakkoluuloja. Monille viihdekirjallisuus on kirosana ja synonyymi hömpälle.

Vuori nauttii kirjoittamisesta, mutta hänellä ei ole syvällistä agendaa. Hänellä ei myöskään ole tarvetta kirjoittaa jotain itsestään ulos.

– Kirjoitan viihdyttääkseni. Haluan tehdä sen mahdollisimman hyvin ja myös kehittyä siinä.

Kuvakombo: Tuomiokirkko ja vanha takorauta-aita.
Kristiina Vuoren suku on Viipurin seudulta. Hän uskoo kirjoittavansa joskus toisenkin romaanin, jonka tapahtumapaikkana on Viipuri.Nella Nuora / Yle

Uudet aiheet tulevat usein vastaan taustatutkimuksia tehdessä. Työ ruokkii itse itseään.

– Tulen varmasti kirjoittamaan lisää Viipurista. Tämä on ollut niin merkittävä paikka historiassa. Lisäksi sukuni on täältäpäin kotoisin, joten seutu tuntuu hyvin kotoisalta. Kuten se on varmaan aika monelle suomalaiselle.

Jutun kommentointimahdollisuus on auki klo 22.00 saakka. Tervetuloa mukaan.