Entinen ympäristöministeri Niinistö: Kainuulaiset joutuivat koekaniineiksi, kun Talvivaaraan ajettiin aikapommi

Kriisin keskelle joutuneen ministerin mielestä ongelmien vastuita pakoiltiin eikä pakoilusta ole päästy vieläkään eroon.

Talvivaara
Henkilöt kävelevät kaivoksella.
Talvivaaran kaivos vuonna 2017.Niko Mannonen / Yle

Sotkamon Talvivaaran nikkelikaivos muuttui koelaboratorioksi, jonka sisään oli rakennettu aikapommi. Näin väittää Talvivaaran vuotavien kipsisakka-altaiden keskelle joutunut entinen ympäristöministeri, vihreiden Ville Niinistö.

Niinistön mielestä kaivoksen riskeihin ei oltu valmiita, eikä niitä edes osittain haluttu ottaa vakavasti. Hän kertoo muun muassa Talvivaaran taustoista juuri julkaistussa Löytöretkeilijä -kirjassaan, jonka toinen kirjoittaja on Veera Luoma-aho.

Niinistö joutui vieläkin osittain jatkuvien Talvivaaran ongelmien eteen kirjaimellisesti marraskuussa 7. päivä vuonna 2012, kun hän seisoi kaivoksen vuotavien altaiden reunalla. Muutama päivä aikaisemmin hän oli saanut tiedon, että kaivoksella on sattunut uusi vuoto, joka käänsi kaivoksen paikallisesta toivon herättäjästä hetkeksi koko maan huomion keskipisteeksi.

Niinistö kirjoittaa kirjassaan, ettei vesialtaiden äärelle joutuminen tullut melko uudelle ympäristöministerille täytenä yllätyksenä. Ministeriössä oltiin jo varauduttu ongelmiin perustamalla kriisiryhmä, kun Talvivaaran vaikeudet olivat vähitellen valkenemassa.

Talvivaara ahdisti uutta ympäristöministeriä heti alusta alkaen

Marraskuun alun vuoto oli jo kolmas. Takana oli sateinen kausi ja paikallinen ELY-keskus oli antanut yhtiölle lukuisia korjausehdotuksia.

Niinistö tuli ministeriksi Jyrki Kataisen (kok.) hallitukseen edellisen vuoden kesällä ja kirjoittaa kirjassaan ahdistuneensa Talvivaarasta jo ministerikautensa alussa.

Käytössä oli riskialtiinakin pidetty, isoja määriä rikkihappoa käyttävä bioliotusmenetelmä, jonka sadevesien ja päästöjen määriä arvioitiin alakanttiin. Jälkikäteen tiedetään esimerkiksi, että kaivoksen sulfaattipäästöt olivat kymmenkertaisia kaivoksen saamaan ympäristölupaan nähden. Sotkamon Talvivaara tunnettiin sateistaan.

Kaksi ihmistä katsoo suojapadon rakentamista.
Talvivaaraan rakennetaan suojapatoa vuonna 2012.Paula Hiljanen / Yle

– Se (Talvivaara) oli pudonnut syliini edeltäjiltäni ja ahdisti valmiiksi jo ennen ministerikauteni alkua. Se osoittautuikin henkisesti todella raskaaksi projektiksi, Niinistö kirjoittaa.

Uhkasakkoa olisi pitänyt käyttää

Ville Niinistö sanoo kirjassaan, että olisi halunnut toimia ongelmien keskellä palopäällikkönä. Sitä ennen hän olisi kirjansa mukaan halunnut pakottaa Talvivaaran uhkasakon uhalla muutoksiin.

Niinistö tosin myöntää, että rahavaikeuksien keskellä yhtiö vain pahensi ongelmia johtamalla muun muassa luvanvastaisesti jätevedet kipsisakka-altaisiin.

– Uhkasakkoa keskus (ELY) ei heilutellut mielestäni riittävästi. Valvova viranomainen oli kuitenkin itsenäinen. Tein sen puitteissa kaiken voitavani.

Niinistö kirjoittaa, että hänen piti varmistaa hallituksen ylimmältä oikeusvalvojalta oikeuskanslerilta, voiko hän ja hänen ministeriönsä puuttua havaitsemiinsa puutteisiin sekä kaivoksella että valvovassa Kainuun ELY-keskuksessa. Lupaa ei herunut.

Ville Niinistö vierailee Talvivaarassa.
Ministeri Ville Niinistö tutustusmassa Talvivaaran tilanteeseen 8.11.2012Yle

Kumisaappaat jalassa kipsisakka-altaan reunalla Niinistö kirjoittaa törmänneensä alan ja hallinnon vastuun pakoiluun ongelmien edessä. Samalla kun ministeri seurasi sivusta, kuinka altaita tyhjennettiin hädän edessä käsin epämääräisillä säkeillä, kukaan ei hänen mukaansa ottanut kokonaisvastuuta tapahtuneesta.

– On vielä tänäkin päivänä tahoja, jotka eivät koskaan ota koppia kokonaisuudesta, Niinistö kirjoittaa täsmentämättä mihin kritiikki kohdistuu.

Niinistön kokemusten mukaan maan patoturvallisuudesta vastaavassa maa- ja metsätalousministeriössä säikyttiin yhteydenottoja ympäristöministeriöstä. Kaivoksista vastaavaa työ-ja elinkeinoministeriötä Niinistö pitää ongelmallisena, koska se paitsi edistää alaa ja niin myös valvoo toiminnan laillisuutta.

Niinistö kertoo ehdottaneensa, että ympäristöministeriö ottaisi vastuun vuodon hoitamisesta. Tämä hänen mukaansa myös sopi muille.

Niinistö: Talvivaaraa haluttiin välittämättä ympäristöstä

Niinistön mielestä Talvivaara oli ollut ympäristöhallinnolle liian suuri pala hallittavaksi. Hallinnon kenttäväen ELY-keskusten toimintaa vahvistettiin vastaavien tilanteiden varalta, mutta Niinistön mukaan keskukset olivat tehtäviin nähden alimiehitettyjä.

– Mittavan luokan elikeinotoimintaa ei valvonut kukaan. Ympäristöviranomainen hoiti vain omaa tonttiaan. Talvivaara muuttui valtavaksi koelaboratorioksi, jonka koekaniineina olivat kainuulaiset. Muut tuntuivat luikkivan kauas pois.

Niinistö kirjoittaa kirjassaan kaivanneensa aikapommin räjähtäessä vastuun kantajia.

Talvivaaran pommin räjähdyksen aiheuttivat monet yksittäiset tekijät. Niinistön mukaan alan lainsäädäntö, teollinen osaamattomuus ja ympäristönsuojelun puutteet johtivat Suomen mittakaavassa merkittäviin vahinkoihin.

Yhtenä syynä Niinistö kirjoittaa pitävänsä myös ympäristönsuojelun väheksymistä.

– Talvivaaraa ajettiin siirtomaaherrojen tyyliin. Huolia ei haluttu kuunnella, Niinistö kirjoittaa ja viittaa muun muassa läheisen Vuokatin ja matkailuelinkeinon nostamiin epäilyihin.

Niinistö kuvaa kirjassaan vuotta 2012 elämänsä pahimpana vuotena. Suuri syypää siihen oli hänen mukaansa Talvivaara, mutta myös se, että hän erosi puolisostaan samana vuonna.

Poliittisena opetuksena Talvivaaran ajoista hän kirjoittaa pitävänsä sitä, että ahdistunut poliitikko ei ole parempi poliitikko. Hän epäilee, että Talvivaaraan upotettuja noin miljardia veroeuroa ei saada koskaan takaisin.

Itsekritiikkiä Niinistö harjoittaa siinä, että hän kirjoittaa saaneensa muutamat haukut siitä, että ottaa asioiden hoitamista omiin nimiinsä.

Talvivaaran kriisin vaiheita on äskettäin käsitellyt kirjassaan myös ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka. Sitä koskevan jutun voit lukea tästä.

Ympäristöministeri Ville Niinistö Talvivaarassa toimittajien ja aktivistien ympäröimänä.
Paula Hiljanen / Yle

Lue myös:

Talvivaaran haamu leijuu kaivosteollisuuden yllä - millä tolalla on ympäristövastuu?

Talvivaaran kaltainen ympäristövastuiden pallottelu voi olla historiaa – yritysten vastuita tiukennetaan konkurssissa