Viaton mansikkakarkki oli tappaa 6-vuotiaan Hermannin – "Hengenvaara on läsnä jokaisen ruokailun yhteydessä"

Vaikeasti allergisten lasten ruokailun valvominen on hankalaa. Vanhempien huoli on, ettei allergioiden vakavuutta ymmärretä.

allergia
9-vuotias Hermanni Vastamäki ja äiti Jutta Vastamäki.
Vastamäen perheessä Hermanni-pojan ruoka-aineallergiat ovat mielessä joka päivä.Tiina Karppi / Yle

Sen piti olla viaton karkkiremmi — vieläpä sellainen, jota Hermanni-pojan isä luuli 6-vuotiaan poikansa syöneen aikaisemminkin.

Heräteostos kaupan kassalta päätyi kuitenkin muuttamaan viisihenkisen perheen päivän kulun totaalisesti.

Hermanni Vastamäki popsi kirpeän mansikkaremmin suihinsa autossa matkalla kotiin. Poika jäi hetkeksi leikkimään pihalle. Sitten hän tuli sisään kertomaan äidilleen, että oli oksentanut pihalle. Äiti Jutta Vastamäki ajatteli ensin, että poika on tullut kipeäksi.

– Hän kävi sängylle makaamaan vatsakipua valittaen. Näin, että hän oli todella kovissa kivuissa. Siinä vaiheessa mieheni alkoi pohtia, oliko Hermanni mahdollisesti syönyt jotakin outoa, Jutta Vastamäki muistelee.

Roskakorista kaivettu karkkipaketti paljasti vanhemmille heti, mistä oli kyse: vehnän aiheuttamasta allergisesta reaktiosta.

– Emme kuitenkaan käsittäneet, ettei kyse ollut pelkistä vatsanväänteistä vaan pahemmasta.

Vaikka Hermannin allergioiden vakavuus oli ollut tiedossa vanhemmille jo pojan vauva-ajoista asti, hän ei ollut koskaan saanut anafylaksiaa eli henkeä uhkaavaa yliherkkyysreaktiota.

Siksi vanhemmat eivät myöskään ymmärtäneet antaa pojalle adrenaliinipistosta, joka on ainoa tehokas ensiapu anafylaksiaan. Sen sijaan Jutta Vastamäki hyppäsi rattiin ja lähti ajamaan huonovointista poikaa sairaalaan.

Takapenkillä Hermanni häilyi tajuttomuuden rajoilla.

mansikkaremmi
Vehnää sisältänyt hedelmäkarkkiremmi aiheutti Hermanni Vastamäelle anafylaksian.Satu Krautsuk / Yle

Allergiadiagnoosi jo vauvana

Kun kouvolainen Hermanni Vastamäki oli vauva, hän itki usein iltaisin. Vanhemmat arvelivat, että kyseessä oli koliikki.

– Neuvolassa Hermannille tehtiin viiden kuukauden iässä testejä. Niistä selvisi, että kyseessä olivat huomattavat allergiat. En silti täysin käsittänyt allergioiden vakavuutta, Jutta Vastamäki kertoo.

Vehnä, ohra, kaura, ruis, kananmuna ja pähkinät listattiin allergiaa aiheuttaviksi ruoka-aineiksi. Etenkin viljojen ja pähkinöiden kerrottiin olevan niin allergisoivia, että niistä seuraisi Hermanni-pojalle lähes varmasti anafylaksia eli vakava yliherkkyysreaktio.

– Siitä alkoi välttämisruokavalio. Minä en enää imettänyt, ja Hermannin ruokavaliosta poistettiin kaikki allergisoivat ruoka-aineet, Vastamäki sanoo.

Kuuden vuoden ajan vanhemmat olivat olleet viimeisen päälle tarkkoja, ettei poika altistuisi näille ruoka-aineille. Tilanne oli uusi, sillä kellään muulla perheessä ei ollut vakavia ruoka-aineallergioita.

Juuri näistä syistä hedelmäkarkin aiheuttama anafylaksia oli järkytys, johon aiheesta lukeminenkaan ei ollut valmistanut.

Jutta Vastamäki.
Allergioiden vakavuutta on helppo vähätellä. Jutta Vastamäki pelkää tämän asenteen asettavan vakavasti allergiset hengenvaaraan.Tiina Karppi / Yle

“Äiti, kuolenko minä?”

Puolessa välissä matkaa kohti sairaalaa Jutta Vastamäki ymmärsi tehneensä virheen. Hänen ei olisi pitänyt lähteä kyyditsemään Hermannia yksin omalla autollaan.

Vastamäki punnitsi kahden vaihtoehdon välillä: joko hän pysähtyisi ja soittaisi ambulanssin, tai ajaisi jäljellä olevan matkan sairaalaan itse. Hän päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä ambulanssin soittoon ja odotteluun olisi kulunut aikaa.

Anafylaksiassa ongelmana on ääreisverenkierron verisuonien laajaneminen, jolloin veri ikään kuin karkaa sydämestä ja aivoista.

Péter Csonka, lastenallergologi

Kun hän ja Hermanni pääsivät ensiapuun, poika oli palannut tajuihinsa. Laaja nokkosihottuma oli lähtenyt leviämään pitkin pojan vartaloa, minkä lisäksi hänen polvi- ja kyynärtaipeitaan, nilkkojaan sekä kämmeniä kutitti. Myös Hermannin huulet ja silmät turposivat ja punersivat. Hän oli myös hieman sekava.

– En ollut uskoa, mitä tapahtui. Oli kamalaa nähdä oma poika siinä tilassa, tietämättä mihin tilanne vielä vie. Tietämättä, että pystytäänkö häntä todella auttamaan.

Ensiavussa todettiin se, minkä äitikin oli siihen mennessä ymmärtänyt: kyseessä oli anafylaksia.

Pojan vuoteen vierellä Jutta Vastamäki tunsi olonsa avuttomaksi. Hän seurasi monitoreilla vilkkuvia käyriä ja lukuja, joista ymmärsi vain sydämen sykkeen, verenpaineen ja happisaturaation.

– Hermanni kysyi, että äiti, kuolenko minä nyt. Oma sydämeni löi tuhatta ja sataa pelosta. Tehtäväni äitinä oli kuitenkin vakuuttaa, että kyllä tästä selvitään.

9-vuotias Hermanni Vastamäki ja äiti Jutta Vastamäki ruokapöydän ääressä.
Vastamäen viisihenkinen perhe syö pääosin samaa ruokaa kuin Hermannikin.Tiina Karppi / Yle

Allergisen on luotettava muihin

Suomalaisista lapsista ruoka-aineallergioista kärsii noin kuusi prosenttia. Ne ilmenevät tyypillisesti suolisto-, iho- tai hengitystieoirein.

Anafylaktinen reaktio on melko harvinainen. Vuonna 2018 kansalliseen anafylaksiarekisteriin ilmoitettiin 62 anafylaksiatapausta, joista valtaosa johtui ruoka-aineista. Lapsia anafylaksian saaneista oli hieman alle puolet.

Eniten pelkään sitä, että vakavia allergioita vähätellään.

Jutta Vastamäki

Kaikkia anafylaksiatapauksia ei kuitenkaan ilmoiteta rekisteriin, joten tarkkaa tietoa niiden yleisyydestä ei ole.

– Pähkinöistä tulee yhä enemmän anafylaksiailmoituksia. Pähkinää on nykyään niin monessa tuotteessa – sellaisissakin, joissa sitä ei ajatella olevan, kertoo Allergia-, iho- ja astmaliiton asiantuntijalääkäri, lastenallergologi Péter Csonka.

Anafylaksian saaneen pelastus adrenaliini. Hermanni Vastamäen tila sairaalassa alkoi kohentua, kun hänelle annettiin adrenaliinia hengitettäväksi suun kautta. Vuoteen vierellä päivystävälle äidille tämän näkeminen oli valtava helpotus.

– Jäimme sairaalaan vielä useiksi tunneiksi tarkkailtaviksi. Mitään jälkireaktioita ei kuitenkaan tullut. Etenkin meille vanhemmille jälkikäteen suurin reaktio oli henkinen – shokki siitä, että näin voi todellakin käydä, Jutta Vastamäki kertoo.

Hermanni Vastamäen oma ruokakaappi.
Hermanni Vastamäellä on oma kaappi, josta hänen aamu- ja välipalansa löytyvät. Jääkaapissa puolestaan on oma margariinirasia.Tiina Karppi / Yle

Tietoketju ei saa katketa

Kun Hermanni aloitti koulun, vanhempien huoli anafylaksiasta kasvoi. Ruokailutilanteissa on luotettava muihin ihmisiin ja siihen, ettei tieto allergioista katkea missään ruoan tuotannon, kuljetuksen tai valmistuksen vaiheessa.

– Olen palaveerannut useita kertoja koulun keittiöhenkilökunnan kanssa siitä, miten tärkeää on ymmärtää mahdollisen vahingon seuraukset. Kerran Hermanni söi riisiksi luultua riisi-ohralisäkettä, mutta selvisi pelkillä vatsanpuruilla.

Onni oli, että hän sai nopeasti antihistamiinia.

– Hengenvaara on läsnä joka kerta ruokailujen yhteydessä, äiti Jutta Vastamäki kertoo.

Pojan luokkakaverit ovat nähneet allergioiden rajuuden omin silmin, kun yksi luokkalaisista toi kouluun itsetehtyä slimeä eli venyvää limaa. Sitä roiskahti Hermannin päälle, ja nokkosihottuma kohosi hänen käsivarttaan ja rintaansa pitkin. Kävi ilmi, että yksi liman ainesosista oli ollut vehnä.

– Taisi olla aikamoinen järkytys koko luokalle nähdä, että joku voi todella reagoida näin vahvasti vehnään, Jutta Vastamäki sanoo.

Kortteja, joissa lukee eri kielillä ja näytetään kuvilla tuotteita, joita Hermanni Vastamäki ei voi syödä.
Ulkomaille perhe lähtee ruokakorttien kanssa, joissa kielletyt aineet on listattu kuvin ja eri kielin.Tiina Karppi / Yle

Adrenaliinin käytössä ei pidä aikailla

Vakavasti allergisen taidoista tärkein on Hermanni Vastamäellä hallussa: adrenaliinikynän käyttö. Adrenaliini on ainoa tehokas ensiapu anafylaksiaan. Jokainen perheenjäsen on harjoitellut adrenaliinin pistämistä harjoituskynällä.

– Se pitää pistää reippaasti ulkoreiteen, jos minua alkaa kutittamaan tai sattumaan esimerkiksi päähän tai mahaan samanaikaisesti, Hermanni Vastamäki tietää.

Harjoitusadrenaliinikynä.

Adrenaliinin tehokkuus perustuu paitsi nopeaan vaikutukseen myös siihen, että se kumoaa kerralla monta prosessia, jotka vaikuttavat anafylaksian taustalla. Ruoka-aineiden lisäksi anafylaksian voi aiheuttaa esimerkiksi ampiaisen pisto, lääkeaine tai rasitus.

– Anafylaksia on nopeasti etenevä, voimakas reaktio. Ongelmana on ääreisverenkierron verisuonien laajeneminen, jolloin veri ikään kuin karkaa sydämestä ja aivoista. Adrenaliini supistaa ääreisverenkierron suonistoa ja verta työntyy sinne, missä sitä tarvitaan. Lisäksi se voimistaa sydämen lyöntitiheyttä ja -voimaa, lastenallergologi Péter Csonka kertoo.

mansikkaremmin tuoteseloste
Pakkauksesta näkyy, että vehnäjauho – jolle Hermanni Vastamäki on allerginen – on merkitty selvästi mansikkaremmin yhdeksi ainesosaksi.Satu Krautsuk / Yle

Sairaalareissu pienestäkin suupalasta

Ruoka-aineallerginen ei aina voi syödä tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Ravintolareissuilla Hermanni Vastamäen hampurilaisen väliin on päätynyt muun muassa kananmunaa sisältävää majoneesia.

Vehnäallergia puolestaan voidaan sekoittaa keliakiaan ja allergikolle voidaan tarjota gluteenitonta ruokaa. Se voi kuitenkin sisältää vehnätärkkelystä, jota taas vehnäallergikko ei voi syödä.

On mahdollista, että siedätyshoitoa lähdetään kehittämään yksittäisten proteiinien pohjalta.

Péter Csonka, lastenallergologi

Hermannin vanhemmat ovat onnistuneet estämään suuremman vahingon tapahtumista tarkastamalla Hermannin annokset aina ennen syöntiä.

– Uskon vilpittömästi, että ihmiset ovat monesti vain epätietoisia eivätkä ymmärrä eri ruoka-aineallergioiden vakavuutta. En voinut ennen Hermannin syntymää kuvitellakaan, miten pienestä suupalasta voi seurata sairaalareissu, Jutta Vastamäki sanoo.

Lastenallergologi Péter Csonka pitää nykyajan trendiä eri ruoka-aineiden välttämisestä haitallisena niille, jotka oikeasti kärsivät vaikeista allergioista.

– Villitys on vältellä ruoka-aineita ja jopa kutsua itseään allergiseksi. Kun seuraavassa käänteessä sitten syödäänkin näitä nimenomaisia ruoka-aineita, lähetetään väärä viesti. Vaarana on, ettei todellisia allergioita oteta vakavasti, Csonka harmittelee.

9-vuotias Hermanni Vastamäki syö jäätelöä.
Monet herkut sisältävät viljoja tai kananmunaa. Siksi Hermannin vanhemmat tarkistavat tuoteselosteet aina ennen ruokailua, vaikka kyseessä olisikin tuttu tuote.Tiina Karppi / Yle

Yle kysyi viime vuoden alussa verkkosivuillaan, millaista palvelua erityisruokavaliota noudattavat saavat ravintoloissa. Sadat kyselyyn vastanneet kokivat, etteivät saa ravintoloissa samanlaista palvelua kuin kaikkiruokaiset.

Ravintoloiden suhtautumista allergioihin pidettiin huolimattomana. Eräs allergikko kertoi saaneensa anafylaksian ravintolan huolimattomuusvirheen vuoksi.

Matkailu- ja ravintolapalvelut MaRa teki ison operaation viranomaisten kanssa muutama vuosi sitten, kun uudet allergeenisäännökset tulivat. MaRaan ei ollut kantautunut tietoa vakavista tapauksista.

– Tapahtuuko sitten yksittäisesti jotain, niin on ikävä kuulla jos näin on. Vaikea sanoa, mistä aukot tietämyksessä johtuvat. Voisiko siinä sitten olla välinpitämättömyyttä? On hämmästyttävää, jos perusasiat ovat hukassa, pohti MaRan varatoimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemi.

Yhdelle arkea, toiselle täysin vierasta

Hedelmäkarkin aiheuttamasta reaktiosta on nyt kolme vuotta. Hermanni Vastamäki ei muista siitä juuri mitään. Ainoastaan sen, että vatsaan ja päähän sattui, ja hän oksensi.

– Kun kerroin uusille luokkakavereilleni allergioistani, he hämmästyivät ja kyselivät, että mitä tapahtuu, jos syön vehnää, Hermanni Vastamäki kertoo.

Hän ei kuitenkaan ajattele allergioiden vaikuttavan elämäänsä suuresti. Hermanni pelaa jääkiekkoa, rullaluistelee ja nauttii elämästä kuten kuka tahansa 9-vuotias. Pojan lempiruokaa on spagetti ja jauhelihakastike, jonka voimin jaksaa leikkiä ja harrastaa.

– En oikeastaan mieti allergioitani. Koulussa otan ruokaa minulle määrätyistä ruoka-astioista, ja pelireissuille teemme eväät isän kanssa. Kavereilla en saa ottaa mitään syötävää, vaikka tarjottaisiin, hän kertoo.

Hermanni Vastamäki halaa Rambo-koiraa.
Perheen Rambo-koira on Hermannille rakas.Tiina Karppi / Yle

Oirekynnyksen nostoa pala palalta

Ruoka-aineallergioiden hoidossa on mahdollista kokeilla oirekynnyksen nostamista. Kyseessä ei kuitenkaan ole samanlainen siedätyshoito kuin esimerkiksi siitepölyallergiaa hoidattaessa.

– Siedätyshoidossa muodostuu suojavasta-aineita. Kun hoito loppuu, teho säilyy. Ruoka-aineiden kanssa näin ei tapahdu, vaan teho pysyy vain kun allergeenia toistuvasti käyttää, lastenallergologi Péter Csonka kertoo.

Olen kuullut puhuttavan, että murrosikä voisi tehdä ihmeitä. Meille ei kuitenkaan juuri ole annettu toivoa, että näin kävisi.

Jutta Vastamäki

Hermanni Vastamäki oli mukana vehnäsiedätystutkimuksessa noin vuosi sitten. Se alkoi pikkuruisesta päivittäisestä vehnäannoksesta. Hoito jouduttiin keskeyttämään, kun peukalonpään kokoisesta paahtoleipäpalasta aiheutui pojalle todella kovat vatsakivut.

– Oirekynnystä yritetään nostaa, jottei aivan pienestä vahinkoaltistuksesta tulisi enää henkeä uhkaavaa reaktiota. Valitettavasti vehnäsiedätyshoidossa monille tulee kuitenkin hankalia sivuvaikutuksia, joiden vuoksia hoito lopetetaan, Péter Csonka sanoo.

Csonka näkee allergioiden hoidon tulevaisuuden nojaavan kuitenkin juurikin oirekynnyksen nostotapojen kehittämiselle. Hän arvelee, että seuraavien 10-20 vuoden aikana hoidossa tullaan ottamaan harppauksia eteenpäin.

– Nykyään ei enää tutkita vain, onko henkilö esimerkiksi pähkinälle allerginen, vaan mille yksittäiselle pähkinän proteiinille hän on herkistynyt. On mahdollista, että siedätyshoitoa lähdetään kehittämään näiden yksittäisten proteiinien pohjalta, Csonka kertoo.

Esimerkiksi rokotteet tehdään taudinaiheuttajien osista, jotka stimuloivat vasta-aineita, mutta eivät aiheuta itse tautia. Samaa logiikkaa voitaisiin Csonkan mukaan soveltaa allergioiden hoidossa esimerkiksi iholaastareilla.

– Voisi olla mahdollista valmistaa synteettisesti sellainen proteiini, joka ei aiheuta paljoa oireita, mutta silti kehittää sietokykyä.

Hermanni Vastamäki tekee hedelmäsalaattia.
Hermanni Vastamäki tietää, ettei mitään uutta saa syödä, ennen kuin vanhemmat ovat lukeneet tuoteselosteen läpi.Tiina Karppi / Yle

Ikävuodet tuovat osalle helpotusta

Suuri osa vehnälle, maidolle ja kananmunille allergisista lapsista kehittää näille ruoka-aineille luontaisen sietokyvyn kouluikään mennessä. Poikkeuksellisempaa on, että näin ei tapahdu. Kuten Hermanni Vastamäen tapauksessa.

– Olen kuullut puhuttavan, että murrosikä voisi tehdä ihmeitä. Meille ei kuitenkaan juuri ole annettu toivoa, että näin kävisi. Ainakaan tähän mennessä ikävuodet eivät ole tuoneet helpotusta, Jutta Vastamäki kertoo.

Perhe on kuitenkin hyvin varautunut tulevaisuuden varalle vaikka tähtäimessä onkin, ettei Hermanni kokisi anafylaksiaa enää koskaan uudelleen. Adrenaliinikynä löytyy aina kotoa, autosta, koulusta ja Hermannin repusta.

Jälkikäteen vanhemmat ovat harmitelleet, etteivät ymmärtäneet käyttää sitä kolme vuotta sitten.

– Anafylaksiassa kyse on useamman kuin yhden elimen yliherkkyysreaktiosta, ja karkkimaton syötyään Hermannilla oli pitkään vain vatsakipua. Jos vastaava tilanne toistuisi, pistäisin adrenaliinin empimättä, Jutta Vastamäki sanoo.

Pähkinöistä tulee yhä enemmän anafylaksiailmoituksia. Pähkinää on nykyään niin monessa tuotteessa – sellaisissakin, joissa sitä ei ajatella olevan.

Péter Csonka, lastenallergologi

Äiti arvelee, että huoli pojan allergioista lieventyy tämän vanhetessa, kun poika ymmärtää itse tuoteselosteiden päälle. Koska päävastuu on vielä vanhemmilla, varautumisesta huolimatta huoli henkeä uhkaavasta reaktiosta on läsnä päivittäin.

– Osan allergiat ovat lievempiä, ja niitä voi hoitaa pelkillä antihistamiineilla. Sitten on vakavasti oirehtivia henkilöitä, joiden allergioiden kanssa ei voi ottaa minkäänlaista riskiä, sillä pienikin vahinkoaltistus voi laukaista anafylaksian. Eniten pelkään sitä, että tällaisia allergioita vähätellään.

Hermanni Vastamäki rullaluistelee.
Jääkiekko ja rullaluistelu ovat Hermanni Vastamäen rakkaita harrastuksia. Pelireissuille eväät valmistetaan isän kanssa.Tiina Karppi / Yle

Jäätelöä ja jääkiekkoa

Hermanni Vastamäki pyyhkäisee suunsa puhtaaksi jäätelön syönnin jäljiltä. Rullaluistimet ovat jo jalassa, kohta kypäräkin. 4-vuotiaana jääkiekkoon hurahtanut poika on valmis näyttämään taitonsa kotikadulla.

Pian pallo suhahtaakin maalin yläkulmaan.

Pojan vanhemmat tulevat pihan puolelle katsomaan hymy huulillaan.

– Niinhän se on, ettei kaikkea elämässä voi hallita. En silti sanoisi, että Hermanni on allergioistaan kovin kärsinyt. Matkustella voi, ja jäätelöä ja suklaata syödä sydämensä kyllyydestä. Tuplatsekkauksia se vaatii, mutta elämästä voi nauttia allergioidenkin kanssa.