Vauva kantoreppuun ja Euroopan koskia valloittamaan – tässä perheessä perhovapaan tarttuu sekä isä että äiti

Kalastajien määrä on parissa vuosikymmenessä laskenut neljänneksellä, mutta samalla lajin luonne on muuttumassa.

Luontoharrastukset
Antti Takaniemi, Veera Viitanen ja perheen kuopus Läsäkosken rannalla
Veera Viitanen ja Antti Takaniemi eivät anna perheenlisäyksen haitata harrastusta. Kuopus kulkee kantorepussa mukana joella.Kalle Purhonen / Yle

Perhovapa halkoo ilmaa ja samalla siima piirtää erilaisia kaarikuvioita, kun Veera Viitanen ja Antti Takaniemi saalistavat taimenta. Vaikka huhtikuinen kosken alavirta onkin todella kylmä, pitävät kahluuvaatteet pariskunnan lämpimänä.

Viitasella on normaalista poikkeava varustus, mikä mahdollistaa molempien kalastuksen, nimittäin kantorepussa kulkee perheen 2,5 kuukauden ikäinen kuopus.

– Kun kummatkin haluaa yhtä paljon kalastaa, niin ei siitä tulisi kun sotaa, jos toinen vaan menisi ja toinen olisi lapsen kanssa kotona. Se on ollut sitten itsestäänselvyys alusta asti, että lapset tuodaan mukaan siihen ja heidän ehdoillaan mennään. Mahdollistetaan heille sitten se, että pääsee kasvamaan luonnossa ja perhokalastuksen mukana, valaisee Viitanen perheen järjestelyjä.

Veera Viitanen perhokalastaa Läsäkoskella
Viitaselle ja Takaniemelle oli itsestäänselvyys, että lapset tulevat mukaan harrastuksen pariin.Kalle Purhonen / Yle

Intohimoiset kalastajat eivät ole antaneet perheenlisäyksen estää harrastustaan vaan Viitaselle ja Takaniemelle on ollut selvää, että jälkikasvu tutustutetaan harrastukseen heti pienestä pitäen. Perheen kaksivuotias esikoinen jäi tällä kertaa mummolaan hoitoon, mutta on ollut mukana repussa aina Slovenian koskien kuohuissa asti.

– Tulevaisuudessa toivotaan, että niistä saisi kalakavereita, kun vähän kasvavat vielä, Takaniemi haaveilee.

Antti Takaniemi esittelee sitomaansa perhoa
Perhojen sitominen on osa harrastusta. Tässä Antti Takaniemen taidonnäyte.Esa Huuhko / Yle

Pariskunnan kalastuskohteeksi on tällä kertaa valikoitunut Mikkelin ja Kangasniemen rajalla sijaitseva Läsäkoski. Seitsemän vuotta sitten perhokalastukseen hurahtaneet Viitanen ja Takaniemi ovat tuttu näky ympäri Suomen koskia ja ulkomailla asti.

Viitanen myöntää saaliin olevan tärkeää, mutta harrastus tuo paljon muutakin elämään.

– Joskus on tosi kiva lähteä ihan porukalla, tämä harrastus on tuonut oman sosiaalisen verkostonsa. Mutta sitten tämä antaa myös sellaista omaa aikaa. Silloin kuin perhokalastaa niin se on niin intensiivistä ja keskittymistä vaativaa, että silloin ei tule mietittyä mitään muuta. Siinä saa kyllä aivot narikkaan, kertoo Viitanen.

– Silloin, kun tulee tänne joen rantaan, niin unohtuu kaikki muu. Silloin unohtuu työt ja meinaa perheasiatkin unohtua, vaikka perhe onkin mukana, naurahtaa Takaniemi.

Antti Takaniemi kalastamassa Läsäkoskella
Kalle Purhonen / Yle

Luontoarvot nostavat päätään

Pariskunnalle on tärkeää taata jälkikasvulle ja tulevalle sukupolvelle myös mahdollisuus harrastaa puhtaassa luonnossa. Heille se ei ole vain sanojen helinää. He ovat esimerkiksi osallistuneet syksyisin Läsäkoskella taimenen kutupaikkojen kunnostukseen.

– On aivan itsestäänselvyys, että haluaa tehdä jotain sen eteen, mistä välittää ja haluaa taata ne mahdollisuudet sitten jälkipolville. Toivoisi, että hekin saisivat nauttia virtavesistä ja muutenkin vesistöistä ja luonnosta. Kyllä se on tosi iso osa molempien arvomaailmaa, toteaa Viitanen.

Myös laajemmin kalastuspiireissä on ollut merkkejä nousevasta huolesta kalakantoja ja luonnontilaa kohtaan. Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestössä on huomattu tämä ja sieltä annetaan tietoa, kuinka voi itse tehdä oman osansa kalakantojen ylläpidossa. Järjestön toiminnanjohtaja Markku Marttisen mukaan erityisen tärkeää on osata kalan oikeaoppinen käsittely.

– Kun kaloja joudutaan vapauttamaan, oli ne sitten alamittaisia tai rauhoitettuja, niitä tulee käsitellä hellävaraisesti, näin ne ei kuole tai vaurioidu pahasti. Eettisyys on selvästi nouseva ilmiö, toteaa Marttinen.

Kalastus entistä enemmän välineurheilua

Vuosien mittaa myös kalastustavat ja -välineet ovat kehittyneet ja muuttuneet. Vapakalastus on kaikkein suosituinta, kun taas verkoilla ja katiskoilla tapahtuva pyydyskalastus on suurimmalta osalta vanhemman väen kalastusmuoto. Se on vähentynyt kalastajamäärien hupenemisen myötä. Pyydyskalastukselle ominaista on ollut saaliin puhtaasti ravinnoksi käyttö.

– Vapakalastuksessa alkaa olla entistä voimakkaammin tämmöistä elämyksellisyyttä mitä haetaan, ei enää pelkästään jättisaaliita, kertoo Marttinen.

Perhokalastusvälineitä pöydällä
Viitaselle ja Takaniemelle on harrastuksen myötä kertynyt kymmenittäin vapoja. Tässä osa varustuksesta joka valikoitui mukaan Läsäkoskelle.Esa Huuhko / Yle

Valtioneuvoston kanslian teettämän tutkimuksen mukaan suomalaiset vapaa-ajan kalastajat käyttivät rahaa harrastukseen vuonna 2017 yhteensä 250 miljoonaa euroa.

Vapakalastuksen uusien muotojen myötä markkinoille on tullut paljon uutta tavaraa ja koko ajan tulee lisää mitä erilaisempia uistimia. Kalastus voi tehdä isonkin loven lompakkoon. Harrastus alkaakin monilla muistuttamaan välineurheilua. Jo pelkästään yksi kalastusmuoto voi vaatia useita vapoja ja keloja ja se näkyy myös kauppojen hyllyillä.

– Nykyään uusitaan tiheämmin välineitä ja uudet kalastusmuodot vaativat uusia välineitä. Jigikalastuksen sisälläkin on eri muotoja. On kevyempiä välineitä ahvenen kalastukseen ja vähän järeämpiä kuhan jigaamiseen ja vielä muita erikoisvapoja, kertoo mikkeliläisen Kala-Kallen kauppias Jari Väisänen.

Kala-Kallen kauppias Jari Väisänen pakkaa tuotteita
Kalastutarvikkeiden arsenaali kasvaa. Nykyisin panostetaan enemmän myös vaatetukseen. Kala-Kallen kauppias Jari Väisänen pakkaa asiakkaalle kenkiä matkaan.Kalle Purhonen / Yle

Pienestä pitäen kalastusta harrastanut Takaniemi ei osaisi kuvitellakaan elämää ilman kalastusta. Hänelle perhokalastus ei ole enää pelkkä harrastus vaan elämäntapa ja sitä myötä välineistöäkin on kertynyt varastoon.

– Aina mielenkiinto herää, kun markkinoille tulee jotain uutta ja ihmeellistä. Sitten se pitää saada, vaikka sille ei välttämättä olisikaan tarvetta. Mutta eikös se ole harrastus kuin harrastus niin se on huono harrastus, jos siihen ei kaikki rahat ja vapaa-aika mene, virnistää Takaniemi.

Antti Takaniemi ja Veera Viitanen kalastamassa Läsäkoskella
Kalle Purhonen / Yle