Kokkolan luonnontieteellisen museon Kiepin kokoelmien konservointi on edennyt hyvin. Tammikuisesta tulipalosta saatiin pelastettua perhos- ja mineraalikokoelmat kokonaisuudessaan sekä iso osa Veikko Salkion kokoelmasta.
Ne siirrettiin tyhjillään olleeseen Ventuskartanoon, jonka tilat ovat tarkoitukseen ihanteelliset. Rakennuksessa on riittävästi tilaa ja erillisiä huoneita on niin paljon, että puhdistetut ja vielä puhdistusta odottavat näytteet voidaan pitää erillään.
Tulipalon aiheuttamat menetykset itse kokoelmille jäivät lopulta melko pieniksi.
Kokkolan kaupunki on päättänyt peruskorjata tulipalossa tuhoutuneen Kiepin rakennukset. Kaupunkiympäristöjohtaja Nina Kujalan mukaan museokorttelissa saattaa seistä entisennäköinen Kieppi ehkä parin vuoden kuluttua. Luonnontieteellisen museon vanha rakennus on suojeltu.
Vakuutusyhtiö korvaa peruskorjauskulut. Näyttelyesineet korvataan 400 000 euroon saakka.
Armas Järvelän yli 21 000 perhosen kokoelma säilyi vahingoittumattomana. Palomiehet kantoivat perhoskaappeja palon jaloista ulos ensitöikseen, ja kaapit suojasivat kokoelman todella hyvin.
Myös linnunmunista suurin osa selvisi palosta, ne vain siirretään puhtaisiin laatikoihin.
Linnuista suurin osa on tarkistettu ja huollettu, eikä niissä ollut suuria vaurioita. Nisäkkäissä on vielä paljon työtä, samoin sarvien konservoinnissa.
– Varsinkin vanhan puolen varastosta on saatu talteen paljon sarvia, jotka ovat hyvinkin nokisia ja tummuneita. Niiden puhdistuksessa on iso työ edessä, sanoo museopedagogi Mari Mäenpää.
Veikko Salkio keräsi satoja sarvia; hänen kiinnostuksensa kohteena olivat epämuodostumat ja erikoisuudet.
Salkion kokoamat pienoisdioraamat taas sisältävät aina myös sitä ympäristöä, jossa kukin eläin elää. Esimerkiksi sammalia ja oksia käydään etsimässä luonnosta ja niillä täydennetään dioraamoja ennen kuin ne pääsevät esille.
Paineilmaa ja pesuainetta
Museorakennuksen vanhan puolen romahtaneista raunioista löytyy yhä hyväkuntoisia, joskin nokisia esineitä.
– Me emme anna periksi, vaan käymme niitä sieltä melkein viikoittain etsimässä, kertoo museoassistentti Merja Passoja.
Suurin osa näytteistä saadaan puhtaaksi hiukkasista kuivalla paineilmalla, jonka tehoa voi säätää. Paineilmalla puhdistetaan myös Viljo Nissisen mineraalikokoelma.
Tarvittaessa käytetään sopivia pesuaineita. Esimerkiksi kalloihin tulleet murtumat liimataan. Osa likaisemmista töistä joudutaan tekemään ulkona, ja siksi niitä tehdään sään salliessa.
Työhön on palkattu konservaattori Seija Jakobsson, joka oli mukana jo Veikko Salkion kokoelmaa tehtäessä. Hänellä on vahva tietämys siitä, kuinka näytteet on täytetty.
Lisäksi Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Helsingistä saatiin vahvistusta omaan osaamiseen ja myös uusia vinkkejä.
Konservointi valmiiksi tämän vuoden aikana?
Milloin Kieppi avataan taas yleisölle, on vielä auki. Ennen tilojen avaamista Kieppi suunnittelee vievänsä esimerkiksi Loistavaa!-viikolla Isokylän koululle tutkimuspisteen, jossa opetuskokoelmia pääsee tutkimaan mikroskoopilla.
Vielä kauan päätyö on silti saada konservointi loppuun. Lisäksi näytteet pitää kuvata ja digitoida. Toiveena on, että kaikki saataisiin käytyä läpi tämän vuoden aikana.
– Me pyrimme siihen, että kun tilat ovat valmiit, niin näytteet voidaan siirtää sinne, sanoo Mari Mäenpää.
Lue myös:
Kokkolan museokorttelin tuhoisan palon syy selvisi: sai alkunsa sähkökaapista
"Suru, kauhu ja paniikki – olen pelännyt pitkään, että tällaista voisi tapahtua": Kokkolan museokorttelin palossa oli ainekset laajempaankin tuhoon Museokorttelissa tulipalo Kokkolassa: Luonnontieteellisen museon kokoelmista iso osa näyttää säästyneen – "Perhoset on pelastettu"