Onko tässä mitään järkeä? Kaveriporukka kerää kaupoista myyntikelvottomia hedelmiä, puristaa ne mehuksi ja kuskaa mehun kauppaan myytäväksi

Uudenlaiset yritykset muuttavat suhtautumista ruokajätteeseen. Jäte voi olla luovaa, kaunista ja liiketoiminnallisesti kannattavaa.

ruokahävikki
Teemu Laine pilkkoo veriappelsiinia
Sitrushedelmät halkaistaan ennen mehuksi puristamista. Mehun raaka-aineeksi on kerätty kauppojen kolhiintuneita mutta syömäkelpoisia hedelmiä.Mikko Savolainen / Yle

Omakotitalon autotallissa alettiin vajaa vuosi sitten työstää uutta ideaa. Kaveriporukka alkoi hakea kaupoista kolhiintuneita hedelmiä ja vihanneksia, puristaa ne mehuksi autotalliin rakennetussa mehustamossa ja palauttaa juoman pikkupulloissa kauppoihin.

Kaverukset kuljettavat mehun myytäväksi samoihin kauppoihin, mistä he muutamaa päivää aikaisemmin ovat sen raaka-aineen hakeneet. Syntyi yritys, jonka tavoitteena on vähentää ruokahävikkiä.

– Olemme tehneet kymmentä erimakuista mehua. Ylivoimaisesti eniten meille tulee puristettavaksi omenaa, appelsiinia ja veriappelsiinia. Jonkun verran muitakin sitrushedelmiä, kertoo yrittäjä Teemu Laine Imatran Tuoremehu Oy:sta.

Hävikkihedelmiä
Mehuyrittäjät kiertävät kerran tai kahdesti viikossa hakemassa kaupoissa odottavan kuorman. Ajettavaa kertyy satoja kilometrejä.Mikko Savolainen / Yle
Mehua puristetaan veriappelsiinista
Puristin painaa kerroksittain ladottuja hedelmälavoja niin, että mehu irtoaa hedelmän lihasta. Kylmäpuristuksen jälkeen neste pastöroidaan eli kuumennetaan mikrobien tappamiseksi.Antje Tolpo / Yle

Harvinaisempiakin makuja mehuyrittäjät ovat kokeilleet. Välillä kaupasta tulee tomaattia tai viinirypäleitä sen verran, että mehuksi puristaminen on järkevää.

Mehun tekeminen on käsityötä. Jokaisen mehuerän jälkeen puristin, pastörointikoneisto ja muut työvälineet pestään. Sen vuoksi kovin vähäinen määrä hävikkihedelmää ei saa koneita käynnistymään.

Yritämme puristaa pois mahdollisimman paljon niin sanottua turhaa hävikkiä.

– Ihan alkuun kaupat pakkasivat meille aika yllättäviä tuotteita, esimerkiksi sipulia. Olemme neuvoneet kauppoja, ja nyt yhteistyökuvio pyörii hyvin, Laine kertoo.

Kauppiaat innostuivat ideasta

Yhteistyökuvio tarkoittaa käytännössä sitä, että kauppa kerää ja säilyttää mehuksi sopivat myyntikelvottomat hedelmät ja kasvikset. Mehuyrittäjät käyvät isolla pakettiautollaan keräämässä kuorman kerran tai kahdesti viikossa. Hävikkituotteet kauppa antaa pois ilmaiseksi.

Kaupalle ei juurikaan aiheudu lisätyötä hedelmien keräämisestä, mutta jos säilytettävää kertyy paljon, voi varastotila loppua kesken. Kauppias Päivi Pellinen lappeenrantalaisesta K-Supermarket Rakuunasta pitää lisätyötä ehdottomasti vaivan arvoisena.

– Tämä tuo vastuullisuutta meidän tekemiseemme. Tällä tavoin vähennämme hiilijalanjälkeä, mutta se ei ole ainoa tavoitteemme kauppias sanoo.

Pellisen mukaan oleellista on myös se, että kauppa pystyy tarjoamaan asiakkaalle mahdollisuuden omalta osaltaan ottaa kantaa hävikin vähentämiseen. Jollekin asiakkaalle sopivana kantaaottamisen tapana toimii hävikkimehun ostaminen.

Thrsty -mehuyrittäjät
Hävikkimehuyrittäjät Juuso ja Kaisa Lindqvist sekä Teemu Laine valmistavat mehua sen mukaan, miten muilta töiltään ehtivät. Mikko Savolainen / Yle

Suunnannäyttäjän roolissa

Autotalli, jossa hävikkihedelmämehu valmistuu, sijaitsee itärajan tuntumassa Imatralla. Tällä hetkellä yrittäjät ajavat hedelmä- ja mehukuormia pariinkymmeneen kauppaan Etelä-Karjalassa, Kymenlaaksossa ja pääkaupunkiseudulla. Yhdeltä kierrokselta auton matkamittariin kertyy helposti yli 500 kilometriä.

– Kiinnostuneita kauppoja on ollut enemmänkin, osa niistä toisella puolella Suomea. Päätimme hetkeksi keskeyttää uusien kauppojen mukaan ottamisen, jotta yritys ei kasva liian nopeasti ja pystymme valmistamaan sen, minkä lupaamme, Laine sanoo.

Hävikkimehun valmistus on yrittäjäkaksikko Teemu Laineelle ja Juuso Lindqvistille osa-aikatyö. Miehet ystävystyivät jo ala-asteiässä. Idea hävikkimehusta syntyi miesten kahdenkeskisessä saunaillassa, saunan lauteilla.

– Ajatuksena on, että saisimme puristettua pois mahdollisimman paljon niin sanottua turhaa hävikkiä. Haluamme olla suunnannäyttäjiä hävikkirintamalla, Laine tiivistää.

Thrsty etikettejä liimataan mehupulloihin
Hävikkimehun raaka-aine on yrittäjille ilmaista. Kuluja syntyy kuljetuksista sekä käsityönä tehtävästä puristamisesta ja pakkaamisesta.Antje Tolpo / Yle
Thrsty mehuja hyllyssä
Hävikkimehu pullotetaan 0,3 litran lasipulloihin. Eri makuja valmistetaan sen mukaan, mitä raaka-aineita kaupoista on saatu.Mikko Savolainen / Yle

Onko kolhiintuneiden hedelmien mehustamisessa mitään järkeä?

Ruokahävikin vähentämistä pidetään keskeisenä keinona ilmastopäästöjen hillitsemiseksi. EU:n asetuksen mukaan jäsenmaiden on kehitettävä menetelmät, joilla hävikin määrä voidaan luotettavasti mitata. Ensi vuonna EU-maiden on määrä koota yhteen tieto koko unionin alueella syntyvästä ruokahävikistä ja ryhtyä toimiin hävikin puolittamiseksi vuoteen 2030 mennessä.

Imatralaisyrittäjien mielestä kokeilu on kannattavaa. Kauppiaan näkökulmasta ideassa on järkeä. Mutta onko yrittäjien työllä mitään merkitystä maailmanlaajuisen hävikkiongelman kanssa?

Hävikkiin liitettävillä positiivisilla mielikuvilla on iso merkitys alalla tehtävälle bisnekselle.

Tampereen yliopiston alainen tutkimushanke on seurannut hävikkiruoan ympärille viime vuosina kehittynyttä bisnestä. Alalle on syntynyt useita kokeellisia startup-yrityksiä, jotka ovat lyhyessä ajassa vaikuttaneet siihen, miten hävikkiruokaan suhtaudutaan.

Thrsty mehua
Hävikkiruokaa hyödyntäviä yrityksiä syntyy tällä hetkellä nopeasti eri puolille maailmaa.Mikko Savolainen / Yle

Monen hävikkiä hyväksikäyttävän yrityksen ajatukseen kuuluu ruuan ulkonäkövaatimusten lieventäminen ja jopa humoristinen suhtautuminen hävikkiruokaan.

"Kuluttajakansalaiset aktiivisina ruokahävikin vähentäjinä" -hankkeen tutkijat Elina Närvänen ja Malla Mattila kertovat esimerkin brittiläisestä Oddbox-palvelusta, jossa asiakas voi tilata yllätyslaatikon myyntiin kelpaamattomia hedelmiä. Laatikkoon on kerätty eri tavalla oudon muotoisia ja standardien vastaisesti kasvaneita yksilöitä.

Oman lisänsä oudonnäköisten hedelmien tilaamiseen tuo hupsujen tuotekuvien jakaminen yrityksen somekanavassa ja kuvien ympärillä kukkiva huumori.

Näin voidaan toimia siihen asti, kunnes löydetään paremmin toimivia ratkaisuja.

Hävikkihedelmiä hyödyntäville yrityksille on tyypillistä rakentaa kuvia, joissa hedelmä saa inhimillisiä piirteitä, vaikkapa silmät tai korvat.

– Hävikkiin liitettävillä positiivisilla mielikuvilla on iso merkitys alalla tehtävälle bisnekselle, Elina Närvänen sanoo.

Hupsuttelulla on saatu aikaan muutakin kuin hyvää mieltä. Uudenlaisia ideoita testaavat yritykset tekevät toiminnallaan näkyväksi ruokajärjestelmän kestämättömyyden.

– Startup-yritykset muuttavat ihmisten asenteita viestimällä, että hävikki on ongelma, jolle yritetään tehdä jotain, Elina Närvänen sanoo.

Bisnes perustuu hävikin syntymiseen

Hävikkiruokabisnekseen liittyy Närväsen ja Mattilan mukaan monenlaisia ristiriitoja. Jo se, että yritysten toiminta perustuu hävikin olemassaoloon, aiheuttaa kysymysmerkkejä. Mitä enemmän hävikkiä syntyy, sen paremmat apajat hävikkiruokayrityksillä on vaikka lähtökohtana pitäisi olla hävikin ennalta ehkäiseminen.

– Bisnes lepää sillä, että hävikkiä on. On kuitenkin parempi, että alalla toimii yrityksiä kuin ettei tehtäisi mitään. Näin voidaan toimia siihen asti, kunnes löydetään vielä paremmin toimivia ratkaisuja, tutkija Malla Mattila sanoo.

Veriappelsiini
Yritykselle hävikki on tervetullutta raaka-ainetta vaikka samalla tavoitteena on, että hävikkiä ei lainkaan syntyisi.Mikko Savolainen / Yle

Uudenlainen hävikkiin perustuva yritystoiminta vaikuttaa myös ylijäämäruuan perinteisiin käyttäjiin kuten ruoka-avun saajiin. Tällä hetkellä osa kaupoista ohjaa myyntiin kelpaamattomat, hyvälaatuiset tuotteet ruoka-apuna vähävaraisille.

Asetelma voi muuttua, jos esimerkiksi hävikkiin päätyvistä hedelmistä ja vihanneksista tulee liiketoiminnallisesti kiinnostavaa tavaraa. Ruoka-avun varassa elävien näkökulmasta muutos tietää ruokavalion yksipuolistumista entisestään.

Toisaalta on niinkin, että eri puolilla maailmaa kovaa vauhtia kehittyvä hävikkiruoka-ala pyrkii liittämään liiketoimintaansa vastuullisuutta. Kuluttajille esimerkiksi jaetaan tietoa ruokahävikistä ja tarjotaan koulutusta, joka tähtää hävikin vähentämiseen. Osa alan yrityksistä on jollain tapaa niin sanottuja yhteiskunnallisia yrityksiä eli ne tarjoavat työ- tai harjoittelupaikkoja vaikeasti työllistyville.

Pitkän tähtäimen tavoite ruuan tuotannossa on, että siitä muodostuisi kiertotalouden ajatuksen mukaisesti mahdollisimman suljettu kehä.

Omannäköistä liiketoimintaa

Imatralaisessa autotallissa valmistaudutaan laajentamaan yrityksen toimintaa. Alkamassa on ensimmäinen kesä hävikkimehun valmistajana. Yrittäjät ounastelevat kesäkauden lisäävän marjojen määrää mehun raaka-aineena.

Päätyönään Juuso Lindqvist johtaa omistamaansa hoiva-alan yritystä, jossa Teemu Laine työskentelee lähihoitajana.

Molempien vaimot osallistuvat mehuntekoon ja molempien perheissä on lapsia, jotka usein leikkivät pihalla, kun aikuiset puristavat mehua. Kasvutavoitteista ja uusien tuotteiden kiivaasta kehittämisestä huolimatta porukka haluaa säilyttää tekemisessä hyvän fiiliksen.

– Osa meidän yritystoimintaa on, että meillä on mukavaa yhdessä, Juuso Lindqvist tiivistää.