Ovet piiloon tai säppiin – näin omaiset auttavat muistisairasta, mutta professorin mukaan keinot “voivat olla vaarallisia"

Omaiset joutuvat koville, kun vanhusten kotihoito ei pelaa kunnolla.

kotihoito
Vanha nainen pitää kävelykepistä molemmin käsin
AOP

Yli 75-vuotiaista suomalaisista yli 90 prosenttia asuu kotona. Määrä kasvaa koko ajan.

Samalla myös kotona asuvien muistihäiriöisten vanhusten määrä lisääntyy.

Kysyimme yleisöltä, millaisin keinoin omaiset tukevat kotihoidon asiakkaina olevia muistisairaita läheisiään.

Saimme kysymykseen lähes sata vastausta, monet kertoivat käytännön keinoja, joilla muistisairaasta pidetään huolta:

“Muistilappuja käytin paljon seinillä, merkiten esimerkiksi vessan, vesihanan, vaatekaapin ja ilmoittaen, että koska tulen seuraavaksi.”

“Lompsa ketjulla kiinni käsilaukkuun, sekä henkilökortista vain pahville liimattu kopio lompsaan varustettuna omaisten yhteystiedoilla, alkuperäiset itsellämme tallessa.”

Kotihoidon kiireen ja työvoimapulan keskellä kolme neljästä työntekijästä miettii alan vaihtoa ja moni uupuu.

Ikääntyneet pääsevät tehostettuun palveluasumiseen yhä myöhemmin. Tämän takia kotona hoidettavat vanhukset ovat yhä huonokuntoisempia.

Vastuu hoidosta valuu usein omaisille.

– Vaikka kunnallinen kotihoito on välttämätöntä ja hoitajat tekevät hyvää työtä, se varsinainen vastuu ihmisen pärjäämisestä on usein omaisilla, kertoo professori Marja Jylhä Tampereen yliopistosta.

Ylen MOT-toimitus selvitti laajasti kotihoidon ongelmia Suomessa. Kotihoidon ongelmia käsitellään myös tänään maanantaina A-studiossa.

Jatkuva auttaminen ja huoli uuvuttavat omaisen

Vastauksissa omaiset pyörittävät muistisairaiden vanhusten arkea pankkiasioista ja ruokaostoksista suihkussa käymiseen ja sänkyyn peittelyyn iltaisin.

Monet kertovat tehneensä suuriakin uhrauksia voidakseen olla läheisensä apuna. Sairaan vanhemman luona käydään usein päivittäin.

“Kävin isän luona päivässä jopa kahdeksan kertaa, yölläkin. Olin kolmivuorotyössä.”

Kun pistäytyminen ei enää riitä, jotkut omaiset ovat menneet vieläkin pidemmälle:

“Lopulta edessä oli joko laitos tai se, että muutan synnyinpaikkakunnalleni hoitamaan äitiäni. Näin sitten teinkin ja vuosi asuttiin yhdessä kunnon heikentyessä.”

Professori Marja Jylhä tunnistaa omaisten taakan:

– Nykyään hyvin usein omaisten rooli on erittäin suuri, ratkaiseva ja usein kohtuuttoman vaativa.

Kaikille jatkuva auttaminen ei ole mahdollista. Monelle vastaajista vastuuntunne aiheuttaakin ahdistusta.

“Koska olen yksin ja vielä töissäkäyvä, tunnen itseni välillä täysin voimattomaksi ja riittämättömäksi. Kun on lisäksi vielä omat huolet ja lasteni asiat mielessä.”

“Ei voi paljon mitään, kun on oma perhe ja työ. Olen soittanut poliisille, että jos ne voisivat mennä tarkastamaan, kun puhelin on koko ajan varattu ja olen itse töissä.”

vanhus rollaattorin kanssa käytävällä
AOP

Lasten ja puolisoiden lisäksi vanhuksen asioiden hoitoon osallistuvat usein myös naapurit. Marja Jylhä kutsuu heitä pakotetuiksi omaisiksi: Naapuri hoitaa, kun muita ei ole.

“Kun vanha emäntä kaatui ja ei joudettu ajamaan paikalle pystyttämään, 100 km edes-taas, soitettiin naapuriin, josta naapurin isäntä totesi, että jo vain työnkuvaani kuuluu tyttöjen ylöskippaaminen.”

Silti vastaajien joukossa on myös niitä, joiden mielestä omaisten olisi otettava enemmän vastuuta läheisen vanhuksen hyvinvoinnista.

“Tuntuu että omaiset ulkoistavat nyt väärällä tavalla omista vanhuksista huolehtimisen. Kun on mukana arjessa, niin voi puuttua jos on puutteita. “

“Jos ei osta 24/7 palvelua niin on ymmärrettävä myös oma panos ja vastuu omaisena. Vanhuksen luona tapahtuva siivous, pyykkihuolto, ikkunapesu, kaappien siivous ja järjestely, ruokahuolto, kuljetusapu ja juttukaverina olo, kaikki nämä palvelut ovat maksullista, jos niitä ei itse tee."

Ovi säppiin ja sähkölaitteista sulakkeet pois

Moni pitää tärkeimpänä edunvalvonnan ja hoitotahdon hoitamista kuntoon ajoissa.

Hyvin tärkeänä pidetään myös sitä, että keskusteluyhteys kotihoidon henkilökunnan kanssa pysyy hyvänä. Viestinnän apuna käytetään tekstiviestirinkejä ja reissuvihkoja.

Silti vanhukset viettävät paljon aikaa yksin.

Kun jatkuva läsnäolo kotihoidossa olevan muistisairaan luona on mahdotonta, ovat omaiset keksineet monenlaisia apukeinoja arkea helpottamaan ja turvaamaan.

“Kun hän ei enää tunnistanut ovikellon äänen suuntaa, irroitimme ovikellon seinästä, siirsimme sen hänen tuolinsa eteen pöydälle ja kirjoitimme siihen ovikello.”

“Sähkölaitteista hella ja kahvinkeitin kannattaa kokonaan kytkeä pois käytöstä, kun huomataan, ettei niitä muisteta sammuttaa.”

Marja Jylhän mielestä keinot kuulostavat ihan hyviltä, mutta eivät välttämättä pitkällä aikavälillä.

– Omaiset yrittävät sen, mitä he voivat. Mutta kun tilanne on tällainen, ei voi enää sanoa, että ihminen asuu kotonaan. Häntä vain säilytetään kotonaan, Jylhä pohtii.

Suurin huoli omaisilla on, että muistisairas vanhus lähtee yksin ulos harhailemaan. Sitä yritetään estää kaikin keinoin.

“Ovessa lappu "Ei saa mennä ulos" on toiminut vielä hyvin.”

“Sairauden alkuvaiheessa ovien naamioiminen ja avainten piilottaminen auttavat.”

– Kun muistisairaus etenee, ei niitä lappuja muista lukea. Voidaan myös kysyä, onko ovien lukitseminen tai naamioiminen potentiaalisesti vaarallisia. Entä jos tulee tulipalo?

Aina parhaatkaan keinot eivät auta:

“Ovihälytin hälytti ilta- ja aamuyhdeksän välisen ajan. Turhia hälytyksiä ja tarkastuskäyntejä tuli paljon, kun äitillä on tapana aamulla avata ovi ja katsoa millainen ilma on.”

A-studiossa tänään kotihoidon asiakkaan omainen Seija Helminen, yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger sekä Päijät-Hämeen kuntayhtymän ikääntyneiden palveluiden toimialajohtaja Ismo Rautiainen. Olli Seuri juontaa. Katso TV1 ja Areenassa kello 21 alkaen. #yleastudio

Lue lisää:

MOT: Koteihinsa unohdetut

MOT: Vanhuksia ovat hoitaneet kotihoidossa vartijat ja taksikuskit – huono hoito vaarantanut vanhusten turvallisuuden

THL: Vanhusten hoitopaikat täyttymässä vaikeammin hoidettavista – sadoilla hoitopaikoilla vaikeuksia selvitä uudesta tilanteesta

Kotihoitoa uhkaa pula työntekijöistä – kolme neljästä harkinnut alan vaihtoa

Vanhusten hoitajat uupuvat Suomessa – Pohjoismainen vertailu antaa synkän tuloksen