Kolme äitiä pakeni Suomen lastensuojelua ulkomaille: "Tätä lasta en anna viedä"

Lastensuojelun ja perheiden välejä on ryhdytty parantamaan ympäri maata antamalla perheille aktiivisempi rooli lasta koskevassa päätöksenteossa.

huostaanotto
Melinda Sakkara ja vauva
Melinda Sakkaran tytär syntyi Sveitsissä.Melinda Sakkara

Melinda Sakkaran esikoinen kuoli kohtuun kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Syynä oli sairaalan hoitovirhe, kun Sakkaran kipuja ei otettu todesta. Sakkaralle maksettiin myös korvaukset potilasvahingosta.

Toinen lapsi, poikavauva, huostaanotettiin noin kuukauden ikäisenä.

– Minua ei kuultu päätöksenteossa lainkaan. Lapsi sijoitettiin uskonnolliseen perheeseen, vaikka vastustin sitä. Lisäksi yhteydenpitoani poikaan rajoitettiin laittomasti, Sakkara kertoo.

Kun Sakkara alkoi odottaa kolmatta lastaan, hän päätti paeta maasta.

– Minua kohdellaan menneisyyteni perusteella. Ei ole näyttöä, että se muuttuu, Sakkara sanoo.

Olen töpeksinyt aiemmin, mutta viranomaisia ei kiinnosta nykyinen elämäntilanteeni.

Melinda Sakkara

Huostaanottopäätös antaa 32-vuotiaasta Sakkarasta karun kuvan. Kouvolasta kotoisin olevalla Sakkaralla oli nuorempana vakava alkoholiongelma. Hänellä on myös mielenterveysdiagnooseja ja rikostuomio. Hän on ollut psykiatrisessa hoidossa ja yrittänyt alkoholin vuoksi itsemurhaa.

– Elämäni on ollut aiemmin alamäessä ja olen töpeksinyt. Jo neuvolassa poikaa odottaessani kohtasin ennakkoasenteen, jonka seurauksena minulle kirjoitettiin neuvolassa lähete huumevieroitukseen ilman mitään huumetestejä. En ole koskaan käyttänyt huumeita.

Yhteistyön ongelmat

Sakkaralla on esittää lääkäreiltä ja muilta terveydenhuollon ammattilaisilta lausuntoja, jotka ovat ristiriidassa huostaanottopäätöksen kanssa. Niissä hänen nykyinen psyykkinen terveydentilansa todetaan hyväksi, eikä alkoholiriippuvuutta ole.

– Viranomaisia ei kiinnosta nykyinen elämäntilanteeni. Heidän mielestään totta on se, mitä muut ovat kertoneet. Minun puheillani oli merkitystä vain, kun ne sai käänneltyä jotenkin umpihulluun muotoon.

Tämä juttu kertoo siitä, miksi perheiden ja lastensuojelun yhteistyössä on ongelmia eri puolilla maata ja kuinka Terveyden ja hyvinvoinnin laitos pyrkii ratkaisemaan niitä uudistamalla lastensuojelun toimintaa kunnissa. Lisäksi kolme äitiä kertoo, mihin välien tulehtuminen voi äärimmillään johtaa.

Jutussa esiintyvien äitien tarinat on vahvistettu useista asiakirjoista kuten huostaanottopäätöksistä, sairauskertomuksista, sähköpostikirjeenvaihdoista, kanteluista, rikostutkintapöytäkirjoista ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten lausunnoista.

Jutussa ei oteta kantaa siihen, onko tapauksissa toimittu oikein vai väärin.

Melinda Sakkara
Melinda Sakkara on menettänyt kaksi lastaan. Melinda Sakkara

Ristiriitaisia lausuntoja

Sakkaran esikoinen kuoli hänen kohtuunsa vuonna 2015 Salossa. Tultuaan toisen kerran raskaaksi hän erosi nopeasti lapsen isästä ja muutti Ouluun.

Syntymättömästä lapsesta tehtiin Sakkaran sairaushistorian vuoksi useita ennakollisia lastensuojeluilmoituksia, ja siksi lasta uhkasi huostaanotto heti syntymänsä jälkeen.

Sakkara hakeutui omasta tahdostaan loppuraskauden aikana psykiatriseen hoitoon.

– Epäilin, että vointini heikkenee, koska pelkäsin hoitohenkilökunnan tekevän taas virheen ja tällekin lapselle kävisi huonosti. Pelkäsin myös, että lapsi otetaan minulta pois.

Sakkara halusi tietää tarkkaan perustelut kaikille hoitotoimille ja suhtautui niihin kriittisesti. Kätilön ja synnytysvalmentajan kirjaamien lausuntojen mukaan Sakkaran käytös ja reaktiot loppuraskauden aikana ovat normaaleja huomioiden hänen kokemansa kohtukuolema.

Huostaanottopäätöksessä lukee, että Sakkaralla on ollut sairaalassa aikeita vahingoittaa itseään ja lastaan. Sakkaran mukaan asia on kirjattu paperiin eri tavoin kuin hän on sanonut.

– Sinä päivänä kun lapsen piti syntyä kuulin, että minut erotettaisiin vauvastani hänen synnyttyään. Sanoin, että jos lapseni viedään minulta ilman syytä, on lapsen parempi kuolla kohtuun kuten esikoiseni. Olisin todella tehnyt abortin, jos minulle olisi kerrottu, etten saa olla äiti.

Sakkara joutui pakkohoitoon.

Melinda Sakkara
Melinda Sakkara asui Kreetalla odottaessaan kolmatta lastaan.Melinda Sakkara

Lapsi syntyi Oulussa, ja pakkohoitopäätös purettiin juuri ennen synnytystä. Sakkara joutui sairaalasta päästyään lapsen kanssa ensikotiin, josta lapsi huostaanotettiin alle kuukauden ikäisenä.

Papereissa lukee, että lapsen tulevaisuutta punnitaan uudestaan, kun äidin vanhemmuus on vakaampi. Oulun kaupunki ei kommentoi yksittäistapausta, mutta sen mukaan huostaanoton jatkumisen tarvetta arvioidaan aina vähintään vuosittain.

– Huostaanotto voidaan purkaa, ellei sijoitukseen ole enää tarvetta, perheen tilanne on korjaantunut ja huostaanoton purku on lapsen edun mukainen, toteaa palvelupäällikkö Marja Salo.

Melinda Sakkara ihmettelee, miksei näin ole hänen kohdallaan tapahtunut. Hän on lähettänyt valituksia ja kanteluja jatkuvasti kaupungin, aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden suuntaan.

– Minulla on viime vuodelta kaksi lääkärinlausuntoa, joiden mukaan olen täysin kykenevä huolehtimaan lapsestani. Tätä ei ole otettu lainkaan huomioon, Sakkara sanoo.

Yle on nähnyt lääkärinlausunnot. Yksityislääkärin antamassa lausunnossa todetaan, ettei Sakkaralla ole useiden mielenterveyden tilaa mittaavien testien perusteella mitään psyykkisiä ongelmia. Lausunnossa myös todetaan, ettei hänellä ole alkoholiriippuvuutta.

– Lääkäri oli mukana lastensuojelun palaverissa, mutta sielläkään hänen mielipiteillään ei ollut mitään arvoa. Minulle sanottiin, ettei yksityislääkärin mielipiteitä tarvitse huomioida, Sakkara toteaa.

Hän on julkaissut asiakirjoja omassa Facebookissaan julkisesti ja kertonut tilanteestaan myös YouTubessa, koska kokee, ettei ole saanut oikeutta.

Henkisesti kypsä äidiksi

Oulun mielenterveyspalveluissa toimiva lääkäri puolestaan tapasi Sakkaran kolme kertaa, kun Sakkara halusi häneltä lausunnon lastensuojelua varten. Lausunnossa todetaan, ettei tapaamisten aikana tullut esiin merkkejä mielenterveyshäiriöstä tai seikkoja, jotka heikentäisivät voimavaroja toimia vanhempana.

Lausunnon mukaan kolmen tapaamisen perusteella on kuitenkin vaikea arvioida vanhemmuutta ja kykyä toimia tasapainoisena vanhempana. Myös kaupungin lakimiehen lausunnossa todetaan, ettei kykyä toimia vanhempana lähtökohtaisesti voida arvioida kolmen käynnin perusteella eikä tapaamalla äiti yksin ilman lasta.

– On vaikea käydä lapsen kanssa lääkärissä, kun lapsi on huostaanotettu. Jos viranomaisten mielestä on tällainen on vaatimus, sosiaaliviranomaisten olisi kuulunut järjestää lapsi mukaan käynneille, Sakkara sanoo.

Sakkaraa raskauden aikana tukeneen kätilön lausunnossa todetaan, että hän on valmistautunut normaalilla tavalla lapsen syntymään, hankkinut kotiinsa kaikki tarpeelliset vauvantarvikkeet ja henkisesti kypsä äidiksi.

Sakkaran mukaan hänelle ei tehty lastensuojelussa palvelutarpeen arviota, vaikka myös vanhemmille tulisi tehdä asiakassuunnitelma. Tässä on Oulussa puutteita.

– Tätä on nyt työntekijöille teroitettu, että erillinen suunnitelma tulee tehdä ja ohjata vanhempia tarvittaviin palveluihin, kertoo palvelupäällikkö Marja Salo.

Sakkaralta Oulu on vaatinut sitoutumista psyykkiseen tukeen sosiaaliviranomaisten osoittamalta taholta. Hänellä oli kuitenkin hoitosuhde yksityislääkäriin, joka toimi hänen traumaterapeuttinaan.

– En ymmärrä, miksi minun olisi pitänyt suostua heidän valitsemansa lääkärin hoitoon.

Vauva poliisin sylissä
Sveitsin poliisi auttoi Melinda Sakkaran mukaan hankkimaan vauvalle passin.Melinda Sakkara

Erimielisyyksiä palaverien tallentamisesta

Oulun lastensuojelu ei kommentoi sitä, miksi Sakkaran hyvää terveydentilaa puoltavat lausunnot on sivuutettu päätöksenteossa.

– Yleisellä tasolla sanon, että lääkärinlausunnot huomioidaan huostaanoton arvioinnissa riippumatta siitä, ovatko ne julkisen tai yksityislääkärin laatimia, sanoo Oulun kaupungin sosiaalijohtaja Arja Heikkinen.

Heikkisen mukaan yhteistyö perheiden kanssa toimii Oulussa pääosin hyvin, mutta ongelmiakin on.

– Lastensuojelussa voi olla tilanteita, jolloin lapsen edun ja vanhempien kasvatuksellisten tai muiden näkemyksien välillä on ristiriitaa, Heikkinen kertoo.

Melinda Sakkara on avoimesti tallentanut keskustelujaan viranomaisten kanssa. Niistä käy ilmi, että viranomaiset ovat vahvasti vastustaneet tallentamista. Se on yksi syy, joka on tuonut säröjä yhteistyöhön.

Voi olla tilanteita, jolloin lapsen edun ja vanhempien näkemyksien välillä on ristiriitaa.

Arja Heikkinen

Oulun kaupungin sosiaaliasiamies on kirjoittanut lausunnon, jonka mukaan keskustelujen tallentaminen ei ole merkki yhteistyökyvyttömyydestä vaan halusta vaatia perustelut viranomaisten toimille. Asiakkaalla on myös oikeus tallentaa tai videoida keskustelut.

Viime syksynä Ouluun perustettiin uusi lastensuojelutarpeen selvitystiimi, jonka tavoitteena on parantaa perheiden ja lastensuojelun yhteistyötä.

– Tiimi on moniammatillinen, ja siinä työskentelee sosiaalityöntekijöiden lisäksi sosionomeja ja psykiatrisia sairaanhoitajia. Olemme saaneet toiminnasta hyvää asiakaspalautetta, kertoo Oulun sosiaalijohtaja Arja Heikkinen.

Samoihin aikoihin Melinda Sakkara alkoi odottaa kolmatta lastaan ja teki kaikessa hiljaisuudessa valmisteluja tulevaisuutensa varalle. Hän aikoi lähteä Suomesta salaa.

– Yksi lapsistani on kuollut hoitovirheen seurauksena ja toinen on minulta varastettu. Päätin, että tätä lasta en anna Suomen viranomaisten viedä.

Tyttövauva.
Sakkaran tytär syntyi viime vuoden lopussa.Melinda Sakkara

Vanhempia ei kuulla

Tuen järjestäminen huostaanotettujen tai sijoitettujen lasten vanhemmille on kuntien lakisääteinen tehtävä. Voikukkia-nimellä kulkevia vanhempien vertaistukiryhmiä ylläpitävä Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry:n mukaan kunnat eivät sitä juurikaan tee.

– Huostaanotto on vanhemmille kriisi ja jättää aikamoisen trauman, mutta he jäävät usein todella yksin. Vanhempia pitäisi myös kuulla ja tukea jo paljon aikaisemmin kuin siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat jo pitkällä, sanoo Kasper ry:n toiminnanjohtaja Pauliina Lehtinen.

Vanhemmat valittavat Lehtisen mukaan eniten siitä, ettei heitä ole kuultu ja kohdattu. Papereissa tuijotetaan helposti päihde- tai mielenterveystaustaa sen sijaan, että keskityttäisiin nykytilaan. Lehtisen mukaan kohtaamattomuudessa voi olla kyse sosiaalityöntekijöiden liian suuresta asiakasmäärästä.

– Paljon riippuu siitä, onko aikaa kohdata perhettä ja ymmärtää sen tilanne vai luotetaanko pelkästään, joskus jopa liikaa, omaan ammattitaitoon. Vanhempi voi kokea, että kuulemisen sijaan häntä käsketään. Se aiheuttaa monenlaista väärinymmärrystä.

Katkeroitumista on. Kun asiakkaita on paljon, väkisinkin tapahtuu sitä ettei ehditä harkita asioita loppuun.

Pauliina Lehtinen

Se johtaa helposti tilanteeseen, jossa luottamusta on vaikea rakentaa. Lehtisen korviin ulkomaille pakeneminen kuulostaa ääriratkaisulta, mutta ei mahdottomalta.

– Katkeroitumista on jonkin verran. Kun asiakkaita on paljon, väkisinkin tapahtuu sitä ettei ehditä harkita asioita loppuun tai varmistellaan johonkin suuntaan. Joskus voi olla niinkin, että perheelle on tapahtunut vääriä asioita ja tehty vääriä ratkaisuja.

"Sanotaan, että hoida itsesi kuntoon"

Lapsen huostaanoton aiheuttaman kriisin käsitteleminen on vanhemmille hankalaa. Jos päihdeongelmainen äiti tai isä kokee, että häneltä on viety lapsi, hän voi Lehtisen mukaan alkaa lääkitä itseään päihteillä sen sijaan, että pääsisi käsittelemään kriisiä..

– Olen ihmetellyt, miksi vanhemmat jätetään niin yksin sen sijaan, että järjestelmällisesti tehtäisiin töitä hänen kanssaan. Laki lähtee siitä, että sijoittaminen on väliaikaista, mutta käytännössä rakenteet eivät useinkaan tue sitä.

Lehtinen muistuttaa, että perheiden tilanteet ovat kuitenkin hyvin erilaisia.

– Nämä ulkomaille paenneiden tarinat ovat todella ääritilanteita. Onneksi positiivisiakin tarinoita on, ja sitten on paljon niitä jotka ovat jotain siltä väliltä.

Melinda ottaa selfietä peilin kautta itsestään ja vauvasta
Melinda Sakkara

Lastensuojelua tutkivan ja kehittävän Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan työn laatu vaihtelee kunnissa paljon.

– On liian iso väite sanoa, että lastensuojelu olisi kauttaaltaan jonkinlaista. Jossakin osataan kohdata perheet paremmin ja toisaalla ei niin hyvin. Haluan korostaa, ettei syyttävää sormea saisi osoittaa yksittäisiin työntekijöihin, sanoo lastensuojelun kehittämispäällikkö Päivi Petrelius THL:stä.

On liian iso väite sanoa, että lastensuojelu olisi kauttaaltaan jonkinlaista.

Päivi Petrelius

Suurin ongelma on Petreliuksen mukaan organisaatioiden luomissa kohtuuttomissa työolosuhteissa. Hän muistuttaa, että jo yhden perheen tilanne voi olla hyvin vaativa, jos äidillä ja isällä on päihdeongelma tai lapsella käytöshäiriöitä.

– Jos miettii, että tällaisia tilanteita voi olla 40 tai vaikka 80, niin millä ajalla työntekijä asettuu kuulemaan asiakasta kunnolla? Sosiaalityössä on myös tosi iso vaihtuvuus. Perheen asioita voi hoitaa monta ihmistä, joita perhe ei välttämättä ole koskaan tavannut.

Perheille enemmän sananvaltaa

Useissa maakunnissa on viime vuonna testattu uutta toimintamallia, jossa perheet pääsevät aktiivisesti mukaan lastaan koskevaan päätöksentekoon. Kokemukset olivat sen verran hyvät, että käytäntöä on päätetty laajentaa, ja sitä istutetaan parhaillaan kuntiin ympäri Suomea.

Malli on peräisin Lontoon Hackneysta, jossa se on ollut käytössä pidempään.

Lain mukaan lapselle on nimettävä vastaava sosiaalityöntekijä. Nyt ideana on luoda tiimi, jossa on mukana perheterapeutti, asiakasperhe ja korkeintaan kolme sosiaalityöntekijää.

– Tiimi varmistaa, ettei asiakassuhde ole yhden ihmisen varassa. Siten perheen tilanteeseen tutustuminen ja luottamuksen rakentaminen ei ala alusta, jos joku tiimistä vaihtuu, Petrelius toteaa.

Tavoitteena on, että tiimi kokoontuisi kerran viikossa. Päivi Petrelius puhuu perheterapeuttisesta työotteesta, jonka seurauksena yksittäinen työntekijä ei tee enää ratkaisuja yksin.

– Ei lähdetä suoraan tarjoamaan nopeita ratkaisuja vaan analysoidaan vaikeaa tilannetta syvemmin. Ratkaisuehdotuksia ideoidessa kuullaan myös vanhempia ja mahdollisuuksien mukaan myös lapsia, Petrelius sanoo.

Melinda Sakkara ei ole ainoa lastensuojelua ulkomaille paennut äiti.

Kolme lasta hirsimökissä
Tanya Khotenko muutti muutti kolmostensa kanssa Houtskarin saaresta Paraisilta Kyprokselle. Kuva Houtskarista.Natalia Kharitonova

Parainen-Kypros

Venäläiset sukujuuret omaava Tanya Khotenko muutti viime kesänä Paraisilta Kyprokselle, koska koki perheensä joutuneen rasismin ja lastensuojelun mielivallan uhreiksi.

– Tyttäreni kertoi, että hänen suunsa oli pesty päiväkodissa saippualla ja häntä oli painettu kipeästi sormella poskeen ja nenään. Päiväkodin mukaan minä löin, tukistin ja potkin lapsiani, Khotenko kertoo.

Riidat lastensuojelun kanssa kärjistyivät siihen, että poliisi alkoi tutkia Khotenkoa ja epäili häntä 6-vuotiaiden kolmosten pahoinpitelystä.

Lääkäriä ja koulupsykologia, jotka puolustivat minua, ei huomioitu ollenkaan.

Tanya Khotenko

Khotenkolla on samankaltaisia kokemuksia lastensuojelun toimista kuin Sakkaralla.

– Lääkäriä ja koulupsykologia, jotka puolustivat minua, ei huomioitu ollenkaan. En ole myöskään saanut lastensuojelusta mitään lapsiani koskevia papereita itselleni, vaikka pyysin niitä jo puoli vuotta sitten.

Paraisten koko lastensuojelun sosiaalityöntekijät irtisanoutuivat keväällä 2018. Syinä olivat alimiehitys, liiallinen työmäärä ja huono johtaminen. Khotenko puolestaan pakkasi tavaransa ja muutti lapsineen Kyprokselle.

Syyttäjä päätti maaliskuussa jättää syytteen nostamatta, koska näyttöä lasten pahoinpitelyistä ei ollut. Useista kuulustelluista kukaan ei ollut nähnyt Khotenkon kohtelevan lapsiaan fyysisesti kaltoin.

Kolmoset ja äiti ravintolassa
Tanya Khotenko lastensa kanssa ravintolassa Wienissä.Tanya Khotenkon kotialbumi

Paluu Suomeen, kun lapsi täytti 18

Hanna (nimi muutettu lapsen yksityisyyden suojaamiseksi) vietti poikansa kanssa yhdeksän vuotta Kreikassa. Sitä ennen poikaa uhkasi huostaanotto. Hanna myöntää, että aluksi lastensuojelulla oli syytä olla pojasta huolissaan.

– Olin muuttanut lapseni kanssa Kreikasta Suomeen ja elin kreikkalaisittain. Lapsi oli mukanani baarissa. Kerran jätin hänet yksin kotiin ja lähdin baariin, hän kertoo.

Ensin poika joutui perhetukikotiin. Hannan mielestä lastensuojelu teki hänelle alkoholiongelman, jota ei ollut.

– Kävin tuolloin töissä ja opiskelin samaan aikaan, joten en tiedä missä välissä olisin voinut niin paljon alkoholia käyttää. Mitään tukea en yksinhuoltajana lastensuojelusta saanut, vaikka minulla oli monta rautaa tulessa.

Kun pojalle ryhdyttiin valmistelemaan huostaanottoa, Hanna päätti lähteä takaisin Kreikkaan Korfulle, jossa pojan isä asui. Hanna laitettiin kansainväliseen hakuun Interpolin kautta. Hän kertoo olleensa syytettynä lapsikaappauksesta.

– Kreikka päätti, ettei luovuta meitä. Huostaanottoasia eteni korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja voitimme jutun. Suomesta soitettiin, että huostaanottovaatimus on haudattu.

Alunperin Hannan piti palata poikansa kanssa päätöksen jälkeen Suomeen, mutta he päättivätkin jäädä Korfulle. He muuttivat takaisin Suomeen vasta viime syksynä pojan opintojen takia. Poika on nyt 18-vuotias.

Maanpako on uusi ilmiö

Hannaa puolusti oikeudessa varatuomari Leeni Ikonen, joka on seurannut lastensuojelutyötä Suomessa yli 20 vuoden ajan. Hän kertoo, että maanpakoon lähteminen ja siihen rinnastuva muuttaminen kotimaassa on melko uusi, 2000-luvun ilmiö.

– Ihmiset soittavat ja kysyvät, missä kunnassa olisi lapsen kannalta turvallista asua. Jotkut pohtivat, ratkeaisiko oma asia lähtemällä maasta. Kysymys on vaikea, koska lastensuojelun laatu vaihtelee eri kunnissa, Ikonen toteaa.

Perustuslaki takaa liikkumisvapauden, ellei lapsi ole kiireellisesti sijoitettu. Jos huostaanottoprosessi on kesken, lähteminen maasta on laitonta ja lastensuojelu tulee perässä.

– Sosiaalityöntekijät ovat hakeneet lapsia ulkomailtakin. Eräs lähti itse hakemaan ja eräässä tapauksessa paikallinen sosiaalityöntekijä järjestettiin tarkistamaan lapsen tilanne, Ikonen sanoo.

Sosiaalityöntekijät ovat hakeneet lapsia ulkomailtakin.

Leeni Ikonen

Lastensuojelulain mukaan lapsen sijoituspaikan valinnassa tulee mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon lapsen kielellinen, kulttuurinen sekä uskonnollinen tausta. Ikosen mukaan kunnissa on vaihtelua sen suhteen, kuinka lakia noudatetaan.

– En ole havainnut, että näitä huomioitaisiin ja vanhempien mielipidettä kyseltäisiin. Tietyt ongelmakunnat ja sosiaalityöntekijät ovat tulleet tutuiksi. Jos kyseessä on ulkomaalaistaustainen perhe, pahimmillaan lapselta hävitetään uskonto, kulttuuri ja kieli.

sisäpiha Kreetalla
Sveitsin Luganossa oli majatalo, jossa Melinda Sakkara asui lähdettyään Kreetalta.Melinda Sakkara

Suurin ongelma on Ikosen mielestä on kuitenkin se, että huostaanotot käsitellään väärässä paikassa. Hänen mielestään oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei toteudu hallinto-oikeuksissa.

– Jos käräjäoikeus käsittelee on hometaloriitaa, selvitetään tarkkaan jutun tosiseikat, arvioidaan näyttö ja se, mikä on lausunnon antajan kompetenssi. Hallinto-oikeudessa pidetään viranomaisen toimittamaa aineistoa lähtökohtaisesti totena ja oikeana. Lausuntoa, jonka perhe hankkii esimerkiksi yksityiseltä puolelta, ei yleensä huomioida.

Vuonna 2005 myös oikeusturva-asiain neuvottelukunta suositteli, että huostaanottoasiat siirrettäisiin käräjäoikeuksiin. Näin ei tapahtunut. Oikeusministeriön mukaan siirtoa ei ole myöskään suunnitteilla, koska kyse on julkisoikeudellisista ja siten hallintotuomioistuimien toimivaltaan kuuluvista asioista.

– Keskustelua on kuitenkin käyty siitä, tulisiko huostaanottoasiat ratkaista moniammatillisessa toimielimessä, jonka ratkaisusta voisi valittaa hallinto-oikeuteen, kertoo erityisasiantuntija Piritta Koivukoski oikeusministeriön yksityisoikeus- ja oikeudenhoito-osastolta.

En usko saavani Ouluun jäänyttä poikaani koskaan takaisin.

Melinda Sakkara

Hallinto-oikeuksissa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistiin viime vuonna yli tuhat sosiaaliviranomaisten alulle panemaa huostaanottoasiaa. Noin kahdessa kolmesta tehtiin huostaanottopäätös. Vain 2,5 prosentissa tapauksista huostaanottohakemus hylättiin. Loput olivat valituksia, siirtämisiä tai juttuja, jotka jätettiin tutkimatta.

Oikeusministeriö ei ota kantaa hallinto-oikeuksien menettelyyn tai käsittelyn oikeudenmukaisuuteen huostaanottoasioissa, koska sillä ei ole toimivaltaa puuttua riippumattomien tuomioistuinten toimintaan.

– Jos joku katsoo, että viranomainen on menetellyt virkatoimissaan lainvastaisesti tai laiminlyönyt sille kuuluvia velvollisuuksia, hän voi tehdä kirjallisen kantelun joko eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille, sanoo Koivukoski.

Eduskunnan oikeusasiamiehen toimistosta kerrotaan, ettei sille ole tullut kanteluja liittyen hallinto-oikeuksien toimivaltaan. Sen mukaan hallinto-oikeuksissa järjestetään myös melko usein esimerkiksi suullisia käsittelyjä, joissa kuullaan perheitä.

Koulutusta uuteen malliin

THL kouluttaa parhaillaan tiimejä uuteen lastensuojelumalliin. Lastensuojelun kehittämispäällikön Päivi Petreliuksen mukaan uuden mallin istuttaminen kuntiin on pitkäjänteistä ja tukea vaativaa työtä.

– Onnistuminen riippuu paljon siitä, saammeko uudelta hallitukselta tukea tämäntyyppisen uudistuksen jatkamiselle.

Oulussa on saatu hyviä kokemuksia uudesta palvelutarpeen selvitystiimistä ja perheterapiakoulutuksesta. Lastensuojeluun on saatu kahden viime vuoden aikana toistakymmentä uutta virkaa.

– Uudet virat ovat pääsääntöisesti sosiaalityöntekijöitä. Heille jää enemmän aikaa suunnitelmalliselle työlle ja asiakkaille, sosiaalijohtaja Arja Heikkinen sanoo.

Kun Melinda Sakkara päätti lähteä Suomesta, hän muutti ensin Oulusta takaisin Saloon vanhempiensa tyhjillään olleeseen asuntoon. Sitten hän matkusti Kreetalle.

Melinda vauvan kanssa kaupungilla
Melinda Sakkara

Perille päästyään Sakkara kirjoitti ystäväkseen luulemalleen henkilölle luottamuksellisen viestin. Viestissä hän kirjoittaa, että jos hänen huostaanotetun lapsensa on jäätävä Suomeen, olisi lapselle inhimillisempää kuolla kuin joutua elämään sellaisen maan lastensuojeluviranomaisten päätösten varassa.

– Tämä on ollut kantani koko ajan. Lapsen on parempi olla syntymättä maahan, jossa hänet ryöstetään vanhemmiltaan eikä hän saa tuntea juuriaan, Sakkara sanoo.

Suomessa hänen lähtönsä huomattiin, kun Salon lastensuojeluun tehtiin Sakkarasta useita ennakollisia lastensuojeluilmoituksia. Niiden sisältö oli sama kuin aiemminkin: Sakkara olisi uhannut tappaa lapsensa. Lastensuojelu pyysi virka-apua poliisilta, joka on tavoitellut Sakkaraa kuulusteltavaksi.

– Taas minua pidettiin vaarallisena menneisyyteni perusteella. Koin sen kiusantekona, Sakkara toteaa.

Ei osoitetta Suomessa

Salon sosiaalipalveluiden johtaja Eeva Purhonen kiistää, että Salossa reagoitaisiin muita painavammin lastensuojeluilmoituksiin, jossa vanhemmilla on päihde- tai mielenterveystausta.

– Otamme selvää lapsen tilanteesta ja keskustelemme ilmoituksen kohteen kanssa. Jos tiedämme lapsen olevan vakavassa vaarassa, toimenpiteet määräytyvät sen mukaan. Tavoitteena on löytää sopivat tukimuodot perheelle ja turvata lapsen kasvu ja kehitys, Purhonen toteaa.

Melinda Sakkara matkusti Kreetalta Sveitsiin, jossa synnytti tyttärensä. Hän pyysi siellä apua Sveitsin poliisilta järjestääkseen tyttärelleen passin. Sittemmin he ovat vaihtaneet maisemaa.

Sakkaran tytär on nyt noin puolivuotias. Viime viikolla hän sai Kaakkois-Suomen maistraatista vahvistuksen, jonka mukaan hänellä ei ole enää osoitetta Suomessa.

Sakkara ei aio palata.

– En usko saavani Ouluun jäänyttä poikaani koskaan takaisin.

Jutussa esiintyvien äitien tarinoiden paikkansapitävyys on vahvistettu huostaanottopäätöksistä, sairauskertomuksista, rikostutkintapöytäkirjoista, ammattilaisten antamista lausunnoista ja potilasvahingon korvauspäätöksestä liittyen Melinda Sakkaran kokemaan kohtukuolemaan. Lähteenä on käytetty myös Tanya Khotenkon pahoinpitelyä koskevaa syyttämättäjättämispäätöstä ja Sakkaran tallentamia keskusteluja sosiaaliviranomaisten kanssa.