Yhdellä sosiaalityöntekijällä vastuullaan jopa 80 lasta – Suomen lastensuojelun kriisiin on haettu ratkaisua Lontoosta asti, mutta sekään ei riitä

Suomalaisten sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärät ovat noin tuplasti suuremmat kuin monessa muussa maassa.

sosiaalityö
Lapsi laskee liukumäkeä.
Juulia Tillaeus / Yle

Yle Uutiset kertoi tänään Suomen lastensuojeluviranomaisten ja perheiden tulehtuneista väleistä. Monet huostaanotettujen lasten vanhemmat kokevat, ettei heitä ole kuultu ja kohdattu. Äitejä on jopa päätynyt pakenemaan ulkomaille, jottei heidän lapsiaan huostaanotettaisi.

Nyt lastensuojelun ja perheiden kireisiin väleihin haetaan apua uudesta toimintamallista, jossa vanhemmat ja lapset otetaan aikaisempaa paremmin mukaan lapsen tilannetta koskevaan päätöksentekoon.

Tavoitteena on muodostaa lasta ja perhettä tukeva tiimi, jossa on mukana perheterapeutti, asiakasperhe ja korkeintaan kolme sosiaalityöntekijää.

– Tiimi varmistaa, ettei asiakassuhde ole yhden ihmisen varassa. Tämä ehkäisee esimerkiksi tilanteita, joissa tutustuminen ja luottamuksen rakentaminen joudutaan aloittamaan alusta vastuutyöntekijän vaihtuessa, sanoo THL:n kehittämispäällikkö Päivi Petrelius.

Esimerkiksi Kouvolassa ja Haminassa uusi toimintamalli on saatu jo pysyvään käyttöön.

– Emme pohdi perheen asioita vain asiantuntijatiimeissä. Mietimme yhdessä asiakkaiden kanssa enemmän kokonaistilannetta. Sitä kautta kehitetään luottamusta asiakasperheen ja viranomaisten välillä. Siten lastensuojelun työ voi olla vaikuttavampaa, sanoo Kymsoten palvelualuepäällikkö Riikka Mauno.

Palvelualuepäällikkö Riikka Mauno.
Riikka Mauno.Juulia Tillaeus / Yle

Lastensuojelulain mukaan lapselle on nimettävä oma sosiaalityöntekijä. Uudessa toimintamallissa oma työntekijä nimetään jokaiselle perheenjäsenelle. Tapaamisissa esille nousseita asioista pohditaan yhdessä tiimin kanssa.

– Mallin myötä tunnemme lapsen arkea ja elämää sekä perheen tilannetta paremmin. Se on tuottanut paljon enemmän tietoa perheen arkielämästä, sanoo Mauno.

Keskeisessä roolissa uudessa toimintamallissa on perheterapeutti, joka tuo omaa näkökulmaansa asioiden käsittelyyn. Lastensuojelussa on aiemminkin tehty työtä tiimeissä, mutta uudessa mallissa moniammatillinen näkökulma on vahvempi.

– Sen avulla pyritään hidastamaan ajattelua, tuomaan ratkaisuja ja käsittelemään perheen tilannetta monipuolisemmin, sanoo Riikka Mauno.

Toimintamalli on peräisin Lontoon Hackneysta. Se kehitettiin, koska alueen lastensuojelussa oli paljon ongelmia.

– Lastensuojelu oli ajautunut siellä vähän kriisiin. Työntekijät vaihtuivat, ja toiminta oli byrokratisoitunutta. Sitten siellä lähdettiin ihan organisaatiotasolla hakemaan vastausta siihen, että miten lastensuojelusta saataisiin laadukasta. Kaikki organisaation palaset laitettiin toimimaan niin, että se mahdollistuisi, sanoo Päivi Petrelius.

Suomen lastensuojelun ongelmia malli ei kuitenkaan yksin pysty ratkaisemaan.

Käytäntö ontuu

Suomen lastensuojelu kamppailee isojen asiakasmäärien kanssa. Päivi Petreliuksen mukaan kansainvälisessä vertailussa suomalaisten sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärät ovat noin tuplasti suuremmat kuin monessa muussa maassa.

– Tuntuu, että meillä hyväksytään ajatus, että lastensuojelussa voidaan tehdä työtä melko isoilla asiakasmäärillä. Kuitenkin tiedossa on, millaisia ongelmia tästä seuraa asiakkaana olevien lasten, työntekijöiden ja koko palvelujärjestelmän näkökulmasta.

Jotta lastensuojelutyötä pystyttäisiin tekemään uudella mallilla laadukkaasti, yhdellä työntekijällä saisi Petreliuksen mukaan olla korkeintaan 20 lasta asiakkaana. Todellisuudessa määrät ovat kuitenkin paljon korkeampia. Isoissa kaupungeissa yksittäisellä työntekijällä voi edelleen olla vastuullaan yli 40 lasta.

Lapsi leikkipuistossa.
Juulia Tillaeus / Yle

– Meillä on ollut myös sellaisia tilanteita, että yhdellä sosiaalityöntekijällä on vastuullaan 80 lasta, ja poikkeustapauksissa jopa enemmän. Silloin tietysti ollaan jo aikamoisissa kriisitilanteissa näissä kunnissa, sanoo Petrelius.

Lastensuojelutyöhön hakeutuvista sosiaalityöntekijöistä on ollut pula jo pitkään.

– Vaikka sosiaalityöntekijöitä koulutetaan Suomessa monessa yliopistossa, on lastensuojelutyö vaativaa ja juridisesti hyvin vastuullista työtä suhteessa esimerkiksi palkkatasoon. Tämä yhtälö ei saa sosiaalityöntekijöitä hakeutumaan lastensuojelutyöhön, tai pysymään siellä.

Tarve lisääntyy

Lastensuojelun uutta toimintamallia pilotoitiin viime vuonna 14 maakunnassa eri puolilla Suomea. Malliin tähän mennessä siirtyneiden kuntien määrästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta sitä noudattaa Petreliuksen arvion mukaan 80-100 tiimiä eri puolilla maata.

Uusi toimintatapa ei kuitenkaan ole vähentänyt lastensuojelun tarvetta, vaan lastensuojeluilmoitusten määrä on ollut valtakunnallisesti kasvussa.

– Näyttää siltä, ettei lastensuojelun tarvetta ole kovin helppo saada vähenemään kaikista pyrkimyksistä huolimatta. Ilmoituksia vain tehdään, ja määrä lisääntyy. Lastensuojelussa ei voida säädellä asiakasmäärää laittamalla lapsia jonotuslistalle, sanoo Petrelius.

Petreliuksen mukaan asiakasmäärien säätely vaatisi organisaatiotason mietintää siitä, millä tavoin lasten ja perheiden tilanteisiin voitaisiin vastata ilman, että paine suuntautuu voimakkaasti juuri lastensuojeluun.

– Se vaatisi aikamoista peruspalveluiden vahvistumista. Koulujen, varhaiskasvatuksen ja neuvolan kautta saatavan tuen pitäisi olla vahvaa. Myös mielenterveyspalveluiden ja aikuisille suunnatun tuen pitäisi toimia tehokkaasti. Lastensuojelu tai uusi malli ei yksin pysty isoihin linjoihin ja asiakasmääriin vaikuttamaan.

Sosiaalityöntekijä vai palvelumanageri?

Pitkäaikainen pula sosiaalityöntekijöistä, johdon tuen puuttuminen ja työn heikko organisointi ovat Petreliuksen mukaan johtaneet siihen, etteivät sosiaalityöntekijät ennätä itse tekemään vuorovaikutustyötä asiakkaidensa kanssa, vaikka heillä on juridinen vastuu lasta koskevista päätöksistä, kuten sijoituspäätöksistä.

– He joutuvat toimimaan usein palvelumanagereina ja pohtimaan, mihin palveluun voisivat ohjata asiakkaan. Tällöin mahdollisuus muutostyöhön on tavallaan delegoitunut pois sosiaalityöntekijöiden käsistä, toteaa Petrelius.

Juuri tähän uudella toimintamallilla haluttaisiin puuttua.

– Viranomaisvaltaa käyttävien työntekijöiden on tärkeää olla riittävästi kontaktissa perheisiin. Se on osallisuuden ydintä. Jos päätösvaltaa käyttävällä työntekijällä ei ole henkilökohtaista aikaa kohdata lapsia ja perheitä, niin se kyllä vaikuttaa paljon asiakkaiden osallisuuden kokemukseen.

aikuinen ja lapsi piirtämässä
AOP

Lastensuojeluun tyytymättömät vanhemmat valittavat Kasper ry:n toiminnanjohtaja Pauliina Lehtisen mukaan eniten juuri siitä, ettei heitä ole kuultu ja kohdattu. Lisäksi papereissa tuijotetaan herkästi päihde- tai mielenterveystaustaa. Myös Lehtisen mukaan usein kyse on sosiaalityöntekijöiden liian suuresta asiakasmäärästä.

– Paljon riippuu siitä, onko aikaa kohdata perhettä ja ymmärtää sen tilanne vai luotetaanko pelkästään, jopa liikaa, omaan ammattitaitoon. Vanhempi voi kokea, että kuulemisen sijaan häntä käsketään. Se aiheuttaa monenlaista väärinymmärrystä, sanoo Lehtinen.

Jos hyvinvointiyhteiskunnan maineessa oleva Suomi haluaa, että lastensuojelutyö on laadukasta, ratkaisut pitää hakea yhdessä ja isosti. 

Päivi Petrelius

Päivi Petrelius kokee, että uutta toimintamallia on lähdetty tuomaan vaikeaan maastoon. On monia esteitäkin sille, että se voisi toimia hyvin. Vaikeuksista huolimatta hän toivoo, että se leviäisi mahdollisimman laajalle.

– Uskon, että työskentely muuttuisi vaikuttavammaksi, jos malli saataisiin käyttöön siten, kun on tarkoitus. Jos hyvinvointiyhteiskunnan maineessa oleva Suomi haluaa, että lastensuojelutyö on laadukasta, ratkaisut pitää hakea yhdessä ja isosti.

Petreliuksen mukaan olisi myös yhdenvertaisuuden näkökulmasta tärkeää, että lakisääteinen toiminta toteutuisi riittävän yhdenmukaisena eri puolilla maata. Kymmenen maakuntaa on asettanut tavoitteekseen, että kaikki lastensuojelutiimit koulutetaan malliin vuoden 2020 loppuun mennessä.

– Toivoisin myös että mallille annettaisiin tilaa kehittyä ja tarkentua. Tämäkään malli ei ole valmis vastaus kaikkiin lastensuojelun ongelmiin, mutta sen avulla osataan nyt entistä paremmin kuvata, millaista laadukas lastensuojelu voisi olla.