Tuukka Tervosen kolumni: Tappelemme aivan vääristä asioista

Miksi me kiistelemme siitä, aiheuttavatko rokotteet autismia, kun voisimme unelmoida vihreästä Marsista, kirjoittaa Tuukka Tervonen kolumnissaan.

tulevaisuus
Toimittaja Tuukka Tervonen
Niko Mannonen, Yle

Toukokuun 1. päivänä Japanissa astui valtaan uusi keisari ja alkoi Reiwa-aikakausi. Aikakauden on tarkoitus symboloida ihmisten "kaunista ja harmonista yhteen hiileen puhaltamista", näin vapaasti kääntäen.

Sillä välin täällä länsimaissa mennään täsmälleen vastakkaiseen suuntaan. Viime vuosikymmenen suurin teema on tuntunut olevan jatkuva nahistelu, kiistely ja riitely etenkin sosiaalisessa mediassa.

Moni julkistaa olevansa kyllästynyt kiistelemään.

Minä en.

Useat suurimmista riidoista ovat tiukasti menneisyyden asioita, ainakin siinä mielessä, että ne on joko päätetty tai tutkittu vuosikymmeniä tai vuosisatoja sitten.

Olen vain tympääntynyt siihen, mistä kiistellään. Useat suurimmista riidoista ovat tiukasti menneisyyden asioita, ainakin siinä mielessä, että ne on joko päätetty tai tutkittu vuosikymmeniä tai vuosisatoja sitten. Osa on lapsellista hiekkalaatikkokinastelua, kuten kinastelu eduskunnan istumajärjestyksestä, joissa kaikki osapuolet käyttäytyvät typerästi. Näistä asioista tappelu vie hapen kiistoilta, joita meidän pitäisi oikeasti käydä.

Miksi me kiistelemme edelleen siitä, toimivatko rokotteet tai aiheuttavatko ne autismia? Lääketiede todisti ne toimiviksi jo yli 200 vuotta sitten. On olemassa lääketieteellisiä asioita, joista pitäisi tapella twitterissä paljon mielummin. Esimerkiksi: onko eettistä pidentää loputtomasti ihmiselämää?

Vanhenemisen tutkiminen on ottanut massiivisia harppauksia tällä vuosisadalla. Eliniän pidentyminen huomattavasti on melko todennäköistä, nyt kun monet tutkijat suhtautuvat (siirryt toiseen palveluun) ikääntymiseen vain sairautena muiden joukossa.

Miksi täällä tapellaan tosissaan siitä, pitäisikö ilmastonmuutosta ehkäistä? Meidän pitäisi vähintäänkin kinastella siitä, onko eettistä ja kuinka riskaabelia ryhtyä tietoisesti muuttamaan ilmastoamme erilaisten teknologioiden avulla. Oikeastaan en halua edes tapella maapallosta. Haluan tapella siitä, milloin alamme muokata Marsin tai Venuksen ilmastoa ihmiselle sopivaksi.

Kuulostanee monelle scifiltä, mutta scifi muuttuu todeksi yllättävän nopeasti.

Siitä puheen ollen, tuntuu naiivilta tapella jatkuvasti eri valtioiden rajoista ja siitä, pitäisikö syventää EU:n liittovaltiokehitystä. Oikeasti pitäisi kiistellä siitä, miten yhdistämme ihmiskunnan yhdeksi heimoksi ja alamme asuttamaan aurinkokuntaamme. Ihmisheimoilla ja -valtioilla on tarve kasvaa ja laajentua, on parempi että laajenemme planeetoille ja asteroideille, kuin sotaisasti toistemme rajojen yli.

Kuulostanee monelle scifiltä, mutta scifi muuttuu todeksi yllättävän nopeasti. 1800-luvulla kinasteltiin tosissaan siitä, että voiko yli 40 kilometrin tuntinopeudella kulkeminen tappaa ihmisen. Ei mennyt edes sataa vuotta, kun kiisimme kuuhun raketilla, joka kulki 40 kilometriä alle neljässä sekunnissa.

Siksi on tärkeää kinastella asioista mahdollisimman aikaisin. Esimerkiksi ihmisten geenimuokkaus tulee olemaan arkipäivää tulevaisuudessa, mutta ei ole sitä aivan vielä, vaikka Kiina näyttääkin olevan edelläkävijä (siirryt toiseen palveluun).

Jos tappelemme nyt kunnolla geenimanipulaatiosta, niin ehkä voimme määrittää sopivat rajat ja välttää monet sudenkuopat. Sopikaamme esimerkiksi, että on okei geenimuokata säteilyä kestäviä ihmisiä jotka kestävät matkan Marsiin, toisin kuin muokkaamaton ihmiskeho, mutta että ei ole okei geenimuokata sosiopaattisia ja superaggressiivisia geenisotilaita.

Tai mitä jos joku onnistuu luomaan viimein sen todellisen tekoälyn, joka oikeasti on tiedostava, elävä asia? Kiistellään valmiiksi, onko sillä ihmisoikeudet vai jotkut muut oikeudet, ettei se sitten katkeroidu kun on jonkin opportunistisen IT-firman orja.

Tai entä sitten, kun tietokoneista tulee niin tehokkaita, että pystymme simuloimaan ihmisaivoja? Tai jopa kopioimaan oman tietoisuutemme simulaatioon? Onko tällä kopiolla oikeuksia? Onko se ihminen? Onko se minä? Tällä kehitystahdilla tämä tappelu saattaa olla yllättävän pian edessä, käydään se nyt eikä tapella siitä, ovatko jotkut toiset ihmisryhmät enemmän tai vähemmän ihmisiä kuin me.

Näistä asioista on tärkeää tapella myös siksi, että ne ovat kysymyksiä jotka muovaavat ihmisten kertomaa tarinaa ihmiskunnasta. Suosikkikirjailijani sir Terry Pratchettin sanoin, emme oikeasti ole Homo Sapiens, viisas ihminen, vaan Pan Narrans, tarinoita kertova simpanssi.

Nyt kerromme tarinaa lähinnä siitä, että olemme hirveän kahtia jakautuneita, ilmastonmuutokselle ei voi tehdä mitään ja äärioikeisto ottaa vallan Euroopassa, hajottaen koko EU:n.

Lensimme kuuhun siksi, että John F. Kennedy kertoi tarinan, jonka mukaan menemme sinne. Ihmiset uskoivat tarinaan ja toteuttivat sen. Nyt kerromme tarinaa lähinnä siitä, että olemme hirveän kahtia jakautuneita, ilmastonmuutokselle ei voi tehdä mitään ja äärioikeisto ottaa vallan Euroopassa, hajottaen koko EU:n.

Näin nämä asiat koetaan, mutta ei tarvitsisi. Tarinoilla on hieno ja kamala tapa toteuttaa itseään, joten kannattaa miettiä tarkkaan minkä tarinan kertomiselle uhraa hengitysilmaa ja merkkejä.

Kirjoittaja on Jyväskylän Ylioppilaslehti Jylkkärin päätoimittaja, joka haluaisi ennen kuolemaansa uida vieraiden taivaankappaleiden merissä ja istuttaa puun Tharsiksen tasangoille.

Kolumnista voi keskustella 13.05. klo 16.00 asti.