Mikä on hikinen ja ryskää metsässä? Se on tamperelainen sähkömies suunnistamassa: "Karttamerkkejä ei näe ilman silmälaseja ja niitä pitäisi vielä ymmärtääkin"

Tampereen Sähkölaitoksen Juha-Pekka Mäkinen johdattaa aloittelevat suunnistajat kaikkien aikojen suurimpaan Jukolan viestiin.

suunnistus
Suunnistaja kartan näkökulmasta
Tältä suunnistaja näyttää kartan näkökulmasta katsottuna. Kuvaajana ja kuvattavana Tuukka Kraft.Tuukka Kraft

Sinivuokot täplittävät jykevien kuusien hallitsemaa harjumaisemaa. Kevätillan lämmin valo osuu sammalikkoon vielä hetken ajan, kunnes aurinko vaipuu mäenharjanteen taakse.

Arki-illan rauhan Kangasalan Kyötikkälässä rikkoo pian vastapäisestä rinteestä kuuluva ryske. Ensimmäiset hikiset hahmot saapuvat viimeiselle rastille juosten. Toiset ottavat rauhallisemmin ja kävelevät paikalle isommalla porukalla.

Tyyli on vapaa, eikä aikaa oteta. Ainoana tavoitteena on löytää karttaan merkityt kahdeksan rastia. Kommenttien perusteella tässä on myös onnistuttu.

– Yksi rasti oli pahassa piilossa. Siinä kohtaa olimme vähän ylimielisiä, Petri Sihvo tunnustaa.

– Ratamestari oli laittanut vähän haastetta. Ensimmäiset rastit löytyivät hyvinkin helposti, mutta sitten joutui vähän hakemaan, Pekka Vanhatalo täydentää.

Kompassin käyttötaitoa ei vaadita

Vanhatalo ja Sihvo ovat osa parinkymmenen hengen työporukkaa, joka on tullut Kyötikkälään suunnistuksen alkeiskurssille.

Jotkut Tampereen Sähkölaitoksen työntekijöistä ovat suunnistaneet aiemmin, mutta suurin osa on aloittelijoita.

Luonnosta vieraantunutta toimittajaa mietityttää, miten älypuhelimella navigoimaan tottunut city-ihminen pärjää joutuessaan yhtäkkiä kompassin ja kartan kanssa metsään. Juha-Pekka Mäkinen naurahtaa.

– Ainakin luvattiin, että jopa minä voin oppia. Alku on toki hankalaa, kun karttamerkkejä ei näe ilman silmälaseja ja sitten niitä pitäisi vielä ymmärtääkin. Viime kerta sujui jo paremmin ja toivottavasti oppia tarttuu vielä lisää, hän sanoo.

Harjoituksen vetäjä Outi Hytönen kertoo, että kompassin käyttöä kyllä harjoitellaan, mutta vasta-alkaja pärjää halutessaan ilmankin.

– Kartat ovat nykyään todella tarkkoja. Riittää, että opettelee karttamerkit kotisohvalla ja lähtee mukaan iltarasteille. Niitä järjestetään polkurikkaassa maastossa, jossa pärjää hyvin myös pelkän kartan kanssa.

Hyvä harrastus sekä keholle että mielelle

Rastien etsinnän lomassa suunnistajat kertovat erilaisia syitä siihen, miksi ovat mukana suunnistuskoulussa.

Joku haluaa verestää vanhoja armeijamuistoja, toinen ei halua enää eksyä sienimetsässä. Kolmas on pitkään suunnitellut lähtevänsä iltarasteille, mutta vasta nyt kynnys oli niin matalalla että metsään lähtemisestä tuli totta.

Perinteisessä lajissa kiehtoo mahdollisuus liikkua luonnossa ja päästä samalla haastamaan itseään.

Suunnistuskoulu
Tampereen Sähkölaitoksen työntekijät suunnistuskoulussa. Etualalla Kangasala SK:n Petteri Laitinen (vas.) neuvoo Juha-Pekka Mäkistä kompassin käytössä.Marko Melto / Yle

– Suunnistukseen liittyy sellainen lapsenomainen löytämisen riemu. Se, että osaa hahmottaa kartan ja luonnon yhteyden ja pystyy löytämään vähän vaikeammankin rastipisteen, toteaa Pauli Forsman.

Työnantajan näkökulmasta suunnistuskoulu on mainio työhyvinvointiprojekti. Liikunta, luonto ja uuden oppiminen yhdistyvät toisiinsa hyväntuulisella ja rennolla tavalla.

Letkeästä asenteesta huolimatta osa porukasta on kuitenkin asettanut itselleen varsin kovan tavoitteen.

Ummikkona suunnistustapahtumista suurimpaan

Kangasalan Jukolan alkuun on aikaa tasan kuukausi. Kyötikkälästä katsottuna pääkallopaikka on linnuntietä yksitoista kilometriä kaakkoon.

Kangasalan tapahtumasta on tulossa kaikkien aikojen suurin Jukola. Yli 20 000 suunnistajan joukkoon mahtuu sekä maailman huippuja että vasta-alkajia.

Jukolan viestiin osallistuu myös kaksi Tampereen Sähkölaitoksen joukkuetta. Toista niistä luotsaa haastatteluhetkellä kolmatta kertaa suunnistanut Juha-Pekka Mäkinen.

– Meitä on itseni kaltaisia aloittelijoita ja sitten muutamia, jotka osaavat suunnistaa. Kaikilla on kyllä urheilutaustaa, mutta rastien löytyminen tulee olemaan se isoin haaste, hän kertoo.

Jukolan viestissä kukin seitsenhenkisen joukkueen jäsen taittaa 7—13 kilometrin mittaisen taipaleen yksin, osa pimeän aikaan. Mäkisen mukaan tavoite on yksinkertainen.

– Lähdetään siitä, että kaikki pääsevät osuutensa läpi. Ettei tarvitse lähteä ketään sieltä metsästä hakemaan.

Lue myös:

Kangasalan Mini-Jukolakin on suuri suunnistustapahtuma (2019)

Jukolan taikayö on hypnoottinen kokemus (2018)

Koovee otti voitosta kaiken irti - jalkapallon katsominen toi tarvittavan rentouden (2018)

Jukola on erikoinen yhdistelmä huippu-urheilua, festareita, kesäleiriä ja talkoohenkeä – Venlojen viestissä metsässä juoksevat rinnakkain niin kuntosuunnistajat kuin maailmanmestaritkin (2018)