Euroviisut oli Anneli Saaristolle jackpot – Nyt hän haaveilee suuremmasta onnenpotkusta: "Kun tulisi mies, joka rakastaisi ja antaisi olla vapaa"

Elämä ei aina ole ollut La dolce vita, ihana ja suloinen. Mutta kenelläpä olisi, sanoo kulttuurivieras Anneli Saaristo.

Kulttuurivieras
Anneli Saaristo
Anneli Saaristolla on juhlavuosi. Hän täytti helmikuussa 70 vuotta. Ura laulajana on kestänyt 50 vuotta. Tasan 30 vuotta sitten hän edusti Suomea Eurovision laulukilpailuissa Sveitsissä. Pekka Tynell / Yle

Laulajasta tuntui, että hän kuolee. Jännitti. Hän oli kauhusta jäykkä.

– Voi hyvä luoja. Ajattelin, että tämä on kuoleman paikka. Ennen esiintymistä otetussa valokuvassa olen kuin pystyyn nostettu muumio.

Tasan kolmekymmentä vuotta sitten Anneli Saaristo edusti Suomea Lausannessa Sveitsissä järjestetyissä Eurovision laulukilpailuissa. Kappale oli La dolce vita.

Avukseen hän sai kampaajatuttavansa Turusta, joka matkusti kilpailukaupunkiin omalla kustannuksellaan. Laulajasta on hyvä, että nykyään artisteihin satsataan, eikä lähetetä yksin suden suuhun.

Kun esitys oli ohitse, helpotti. Valokuvassa Saaristo on sveitsiläisen kisaemännän hellässä syleilyssä ja hän näyttää omien sanojensa mukaan kuin "olisi kahdeksanvuotias koulutyttö, joka on onnistunut laulamaan kauniisti ja äiti kehuu".

Kappaleen säveltäjä Matti Puurtinen kuittasi esityksen jälkeen, että Saaristo lauloi yhden sanan väärin.

– Sanoin, että juu, olisit itse vaan tullut vetämään, niin olisi nähty, kuinka sinun käy.

Hyvin kävi. Turkka Malin sanoittama kappale tuli kilpailussa seitsemänneksi.

– Se oli minulle jackpot.

Anneli Saaristo, Suomen euroviisuedustaja 1989, sekä kitaristit Bert Karlsson ja Antero Jakoila

Esiintyjästä La dolce vita on edelleen suurenmoinen biisi, jossa on kaikki kohdallaan.

Menestys avasi ovia. Koko seuraava vuosi oli yhtä euroviisuhuumaa. Keikkoja ja kysyntää riitti. La dolce vita -albumi myi kultaa.

Laulaja muistelee euroviisuja hyvällä. Hänestä ei ole koskaan kirjoitettu lehdissä yhtä paljon kuin silloin. Jos kisa olisi mennyt huonosti, olisi ura mahdollisesti tyssännyt siihen.

– Viisut oli minulle kohtalon kysymys.

Osa-aikadiiva käy maitokaupassa meikittä

Anneli Saaristo ei halua olla diiva, ainoastaan osa-aikadiiva.

Hän on hyvin tarkka ulkonäöstään, mutta siitäkin vain, jos kyseessä on yleisölle esiintyminen. Silloin hän valitsee huolellisesti korunsa, asunsa ja kenkänsä kuten tämänkin jutun valokuviin.

Meikkaajalle hän kertoo, kuinka alahuuli on tapana rajata ja miten pitkä on silmäluomia kehystävän kynän viiva.

– Tupeeraa hiukset ylemmäksi kuin Marilynillä, hän neuvoo.

Anneli Saaristo  Tarja Nylanderin meikattavana Yleisradiossa
Anneli Saaristo painottaa, että hän on diiva vain näyttämöllä, ei yksityiselämässä. Maitokauppaan voi mennä ilman meikkiä, mutta ei yleisön eteen. Valokuvia varten häntä meikkaa Tarja Nylander.Pekka Tynell / Yle

Huolellinen laittautuminen on osa ammattiylpeyttä, mutta siten hän haluaa myös kunnioittaa kuulijoitaan.

Kun Saaristo esiintyi sotaveteraaneille ja Lotille, hän valitsi ylleen tarkoituksella sinivalkoisen asun.

Tuntui hyvältä huomata, että myös kuulijat arvostivat häntä: he olivat pukeutuneet parhaimpiinsa ja rinnassa komeili rivi kunniamerkkejä.

Mieltymys kauneuteen ja näyttäviin asuihin johtuu myös niukasta lapsuudesta. Jokioisissa työläisperheen lapselle ei ollut varaa hankkia montaa vaatekertaa.

Hän muistuttaa, ettei ole kuitenkaan koskaan halunnut tähteyttä lavan ulkopuolella. Hän elää tavallista arkea Tampereen kodissaan.

– Joskus menen tukka likaisena kaupungille. Kaupassa käyn ilman meikkiä. Kuka hullu haluaa laittaa meikkiä, kun lähtee maitokauppaan? Ehkä joku, mutta minä en kuulu niihin ihmisiin.

Häntä ärsyttää, miten vääristynyt kuva joillakin voi olla artistin elämästä.

Yhtenä päivänä soitti ventovieras henkilö, joka tarjoutui henkilökohtaiseksi kuntovalmentajaksi. Laulaja kertoi olevansa kiireinen, koska meneillään oli "verokuittishow". Soittaja ihmetteli, eikö hänellä ole omaa kirjanpitäjää.

– Räjähdin nauruun. Ei tämä ole niin suureellista tämä minun toimintani.

Ihmisillä on hänen mielestään harha siitä, että kun joku on tunnettu ja esillä julkisuudessa, hän on automaattisesti myös rikas ja elämä on ihanaa.

Ei se niin ole.

"Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, se on myös samppanjaa ja suklaata."

Anneli Saaristo

– Kenen elämä olisi aina dolce vitaa? Elämä on sellaista, ettei se ole pelkkää ruusuilla tanssimista.

Anneli Saaristo
Anneli Saariston haaveena on muuttaa Tampereelta takaisin Helsinkiin. Sitä ennen koti täytyy konmarittaa, sillä pelkästään esiintymisasuja on valtavasti. Ylessä hänet kuvattiin Eurovision laulukilpailuihin tehtyjen esiintymisasujen keskellä.Pekka Tynell / Yle

Kulahtaneet kalsarit ja tarina evakoista

– Minulla on konsertteihini aina uusia hulluja juttuja, joilla ilahdutan. Nytkin olisi yksi niin hauska alushousujuttu kulahtaneista kalsareista. En siitä kyllä voi vielä tässä tämän enempää kertoa, Saaristo sanoo ja nauraa jutulle pitkään.

Anneli Saaristo täytti helmikuussa seitsemänkymmentä vuotta. Ura estradeilla on kestänyt jo viisi vuosikymmentä.

Ensi viikon juhlakonsertti Savoy-teatterissa Helsingissä on muiden kevään konserttien tavoin loppuunmyyty.

Artistille konsertit ovat olleet rankkoja monen tunnin settejä, koska itselle rakkaita kappaleita on paljon, eikä mitään raaski jättää esittämättä. Myös yleisö haluaa kuulla Kuutamon pojan (Hijo de la luna), Appelsiinipuita aavikkoon ja Evakon laulun.

Niitä laulaessaan hänestä tulee tarinan kertoja. Se on hänen mielestään taiteilijan merkki, että elää laulunsa.

Evakon laulun Saaristohaluaa kuitenkin esittääkoruttomasti, "tursuamatta liikaa tunnetta".

Häntä kiinnostaa herkkyyden ja voiman dynamiikka.

– Minua ei pelota antautua täydellisesti lauluun ja koskettaa ihmisiä. Kosketan heitä sillä, että olen niin avoin.

Vahva ja itsenäinen omien polkujen kulkija muistuttaa, ettei hän ole mikään "Suomen vahvin nainen", mutta lässynlässyn-ihmisiä hän ei voi sietää. Ihmisissä on oltava temperamenttiä.

Ilkeä ei saa olla, mutta asioista pitää puhua suoraan.

Se voi tuntua julmalta. Kaikki eivät kestä suorasukaisuutta, vaikka Saariston mielestä sillä vältettäisiin turha venkoilu.

– Ihmissuhdepelit ovat ala-arvoista kamaa, en kestä niitä.

Suoruus säästää aikaa. Laulaja pohtii, kuinka maailmassa on yltä kyllin ja loputtomasti kaikkea muuta paitsi aikaa.

– Aika on kallista, koska se menee ohi.

Siksi hän sanoo tämänkin venkoilematta: hän ei halunnut lapsia eikä hän kadu päätöstään.

Kaoottinen laulaja, joka ei halunnut äidiksi

Anneli Saaristolta ura on vaatinut suuria valintoja. 30-vuotiaana kun olisi ollut lasten aika, hän halusi laulaa. Perhe jäi perustamatta, koska joko ura tai lapset olisivat joutuneet kärsimään.

Laulaja sanoo, että on itse säilynyt lapsekkaana, koska hänellä ei ole lapsia, joista olisi täytynyt kantaa läpi elämän jatkuvaa vastuuta.

Hän muistelee, kuinka oma pappa neuvoi ja jakoi ohjeita pojalleen. Isä oli silloin jo 50-vuotias sodan käynyt työmies.

Anneli Saaristo
Anneli Saaristo ei halunnut äidiksi. Se oli valinta, jota hän on joutunut selittämään, perustelemaan ja puolustamaan.Pekka Tynell / Yle

Omaa päätöstään lapsettomuudesta hän on joutunut selittämään useita kertoja.

– Riittää, kun otan vastuun itsestäni edes jollakin tavalla. Sekään ei aina mene niinkuin pitäis.

Eikä hän ole rahtuakaan käytännöllinen ihminen.

– Olen suorastaan kaoottinen. Nostan hattua heille, jotka pystyvät yhdistämään perheen ja laulamisen, mutta minä en kuulu siihen porukkaan.

"Jos yrittää hallita elämää, se näyttää meille kyntensä."

Anneli Saaristo

Äitiyden tietoinen siirtäminen itselle sopivampaan ajankohtaan esimerkiksi omia munasoluja pakastamalla ihmetyttää. Saaristosta se on yritystä hallita elämää.

– Jokainen toimii kuten parhaaksi näkee, mutta jos yrittää hallita elämää, se näyttää meille kyntensä vähän ajan kuluttua.

Rakkauden kanssa on vähän sama juttu.

Nössössä miehessä ei ole laulajalle vastusta

Anneli Saaristo toivoo elämäänsä rakkautta.

– Olen aina haaveillut siitä, että tulisi mies, joka rakastaisi minua ja antaisi olla vapaa.

Mutta miehet pelkäävät vahvoja naisia ja se raivostuttaa häntä.

Miehet haluavat suojella naista, mutta mitä suojelemista on naisessa, joka suojelee itse itseään, hän kysyy itseltään.

Hänestä ajatuskin toisen siivellä elämisestä tuntuu omituiselta, koska pohjoismaiset naiset on kasvatettu itsenäisyyteen. On oma karriääri, tulot, velat ja pankkitili.

– Minä en halua nössöä miestä. Miehessä on oltava vastusta. Miksi se ei toimi molempiin suuntiin?

Saaristo muistuttaa, että vielä vanhainkodissakin ihmiset rakastuvat. Rakkauden tarve ei mene koskaan pois. Se on perustarve.

– Vaikka kuinka yrittäisi, niin se on aina siellä.

"Kun en jaksa enää loistaa, lopetan laulamisen."

Anneli Saaristo

Naisartistina ei ole aina ollut helppoa. Alalla kilpailu on ollut ja on kovaa. Keikkoja ei ole ollut niin paljon kuin Saaristo olisi halunnut.

Hän itse listaa syitä.

Jääräpäisyys ja halu tehdä asioita oman pään mukaan. Hän on mennyt musiikki ja tekstit edellä, mikä on sulkenut ovia. Hän ei kuulu valtavirtaan, mikä ei sovi levy-yhtiöille. Myös vasemmistolaistausta on saattanut sulkea ovia.

Hän sairastaa diabetestä ja astmaa. Ehkä ihmiset eivät ole tienneet, onko hän kunnossa.

– Ja sitten aina pyydetään esiintymään ne samat. Tämä on julmaa hommaa.

Laulaja on pohtinut hoitotestamentin tekemistä.

Kun aika on, hän haluaa lähteä suorilta jaloilta eikä jäädä kitkuttelemaan koneiden varassa. Vaikka hän on tätäkin miettinyt, se ei tarkoita, että laulut olisi laulettu.

– Jokainen sekunti on lahja. Vasta kun en jaksa enää loistaa, lopetan laulamisen.

Anneli Saaristo
Saaristo muistuttaa, että elämässä jokainen sekunti on lahja: "Täytyy vain antaa palaa ja sitten kun sammuu, sitten sammuu."Pekka Tynell / Yle

Pisteet viisuesiintyjille ja samppanjaa päälle

Anneli Saaristo on ollut euroviisufani siitä lähtien kun hän katsoi Suomea edustaneen Laila Kinnusen esiintymistä television rakeisesta mustavalkokuvasta vuonna 1961.

– Laulukilpailut ovat nykyisin kärsineet inflaation, koska niitä on niin hemmetin paljon. Kaiken maailman idolsit ovat vieneet lumoa pois, mutta Eurovision laulukilpailulla on edelleen sijansa. Se ei ole turha.

Erityisen vaikutuksen on tehnyt muutama esitys.

"Jätkä käveli stagelle liian iso puku päällä, lauloi hienon rakkauslaulun ja voitti."

Anneli Saaristo

Hänestä Itävaltaa vuonna 2014 edustaneen Conchita Wurstin voittokappale oli loppuun asti hiottu kokonaisuus. Vuonna 2017 kilpailun voittanut portugalilainen Salvador Sobral oli helmi pelkistetyn esityksensä ansiosta.

– Jätkä käveli stagelle liian iso puku päällä, lauloi hienon portugalilaisen rakkauslaulun ja voitti.

– Ihmiset olivat kyllästyneet typeriin showjuttuihin ja ulkomusiikillisuuteen.

Kun Eurovision laulukilpailu alkaa ensi viikolla, pienessä helsinkiläiskaksiossa ystäväporukka katsoo kisaa televisioista, antaa pisteitä esiintyjille, syö pitkän kaavan mukaan ja juo paljon samppanjaa.

Anneli Saaristo on näiden juhlien loistava tähti.