Rahapula ajaa viljelijöitä luomuun – osalla tiloista ei ole varaa kalliisiin lannoitteisiin

Keskivertotilallakin lannoitteisiin menee helposti kymmeniä tuhansia euroja vuodessa.

maatalous
Lehmät syövät navetassa.
LUKEn erikoistutkija Arto Latukan mukaan esimerkiksi maitotilojen osalta kannattavuusetu on niillä tiloilla, jotka ovat kokonaan luomutuotannossa verrattuna jopa niihin, joissa vain pellot ovat luomulla.Risto Koskinen / Yle

Maatalouden kannattavuusongelmat voivat ajaa viljelijöitä siirtymään luonnonmukaiseen tuotantoon. Esimerkiksi Lapissa pari edellistä kesää on ollut niin heikkoja, että osa viljelijöistä joutuu nipistämään tai luopumaan kokonaan lannoitteiden käytöstä.

Lannoitteista luopumisesta seuraava askel on siirtyminen virallisesti luomutuotantoon. Lannoitekustannuksista tulevan säästön lisäksi tilan kannattavuuteen vaikuttavat esimerkiksi luomutuotteiden korkeampi hinta ja luomutuet.

Projektityöntekijä Eija Tammela Välitä viljelijästä -projektista (siirryt toiseen palveluun) sanoo, että keskivertotilallakin lannoitteisiin menee helposti 10 000 – 20 000 euroa.

– Se on todella iso summa rahaa. Jos talous on mennyt niin kuralle, että luotolla ei enää saa ostettua, niin se on mahdoton paikka. Niitä ei pysty ostamaan, Tammela kuvaa.

Luomu käy talousjärkeen

Maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Antero Nikander tunnistaa ilmiön. Talousvaikeudet ovat saaneet monet tilat pohtimaan kannattavuusasioita.

– Viljelijät joutuvat todella tarkkaan miettimään mikä tuotantosuunta ja millä tavalla on kaikkein kannattavinta, Nikander sanoo.

Myös Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijan Arto Latukan mielestä kiinnostus luomutuotantoa kohtaan nimenomaan taloudellisista syistä on järkeenkäypää.

– Esimerkiksi maitotiloilla kannattavuusvertailussa pärjäävät ne tilat, jotka ovat kokonaan luomussa verrattuna niihin tiloihin, joilla vain pellot ovat luomulla, Latukka sanoo.

Luomutilojen kannattavuus on tavanomaista viljelyä parempi huolimatta siitä, että satotaso on alhaisempi. Tätä kompensoi luomutuotteiden korkeampi hinta.

– Erityisesti kun on hankalia vuosia, kuten nyt pari viimeisintä vuotta, ero sadoissa kapenee, Latukka sanoo.

Viime vuosina maatalouden kannattavuus on laskenut ja ero luomun eduksi kaventunut.

Maatilan pikavipiksi luomusta ei ole

Luomusta ei toki ole pikaiseksi talousavuksi. Luomusitoumuksessa on siirtymäaika ja kaiken lisäksi luomusitoumuksia on haettu niin vilkkaasti, että määrärahat uusien tilojen ottamiseksi luomutukien piiriin ovat loppuneet tältä vuodelta.

– Periaatteessa tukia voi hakea 15.6. asti, mutta toistaiseksi rahoja uusien luomusitoumusten tekoon ei ole, Antero Nikander maa- ja metsätalousministeriöstä sanoo.

Viime vuonna luomukorvauksia maksettiin 55 miljoonaa euroa. Koko 2014-2020 EU-ohjelmakaudella luomusitoumuksiin on ollut käytettävissä 326 miljoonaa euroa.

Jos talous on mennyt niin kuralle, että luotolla ei enää saa ostettua, niin se on mahdoton paikka.

Eija Tammela

Luomutuotannon pinta-ala Suomessa on kasvanut tasaisesti (siirryt toiseen palveluun). Esimerkiksi vuonna 2015 luomulla oli noin 225 000 hehtaaria, mutta viime vuonna määrä oli kasvanut jo lähes 300 000 hehtaariin.

Säästö väärästä paikasta kostautuu

Välitä viljelijästä -projektin Eija Tammelan mielestä lannoitteet ovat ehdottoman väärä paikka säästää. Lannoitteiden käyttämättömyydellä on oma vaikutuksensa satoon.

– Kun omaa rehua ei tule riittävästi, niin sitten seuraavana vuonna joudutaan taas ostaman rehua entistä enemmän muualta. Se on vähän niin, että suo siellä vetelä täällä.

Talousvaikeuksista huolimatta maanviljelijöillä on Tammelan mukaan vahva usko tulevaan.

– Luojan kiitos viljelijöillä on edelleen uskonto kymmenen. Aina jaksetaan uskoa ja toivoa, että parempaa on tulossa. Onneksi ei ole vaivuttu sillä tavalla epätoivoon, että ei enää edes yritettäisi.

Artikkelista voi keskustella kello 22 asti.