Lemmikin muistoa voi vaalia myös näin: Laura Kokkonen sai lemmikkikoiran karvasta tehdyt lapaset, joiden tuoksu vei lapsuuteen

Koirakaverin karvoista tehdyillä käsitöillä on monelle isännälle ja emännälle erityistä merkitystä.

käsityöt (tuote)
Nainen aurinkolaseissa kadulla, kädessä lapaset
Laura Kokkosta lämmittävät kultaisen noutajan, Pipan, karvasta tehdyt lapasetRaine Rysä

Tamperelainen Laura Kokkonen avasi lahjoja viime jouluaattona.

Äidiltä tulleesta paketista paljastui pari pehmeitä, vaaleita lapasia. Kokkonen tunsi lapasista tutun tuoksun ja yhtäkkiä lapsuus 1980-luvulla oli käsinkosketeltavasti läsnä.

Lapaset oli tehty Kokkosen mummun Pippa-koiran karvoista.

koirankarvasta ja lampaanvillasta neulotut valkeat lapaset
Kokkosen joululahjalapasetLaura Kokkonen

Kesät mummulassa

Laura Kokkonen nautti lapsuuskesistä Tampereella. Kaupungin toisella puolella asuivat mummu ja pappa, joiden luona Kokkosesta oli kiva käydä melkein joka päivä.

Mummulassa Kokkonen viihtyi suuren serkkujoukkonsa seurassa ja sinne veti myös Pippa, mummun ja papan kultainen noutaja.

vanhempi nainen ja kultainen noutaja vuoden 1980 kuvassa
Kokkosen mummu Sirkka Ahonen ja Pippa Laura Kokkosen kotialbumi

Kiltti koirakaveri

Vaikka koirat saavat ymmärrettävästi joskus tarpeekseen lasten hellyydenosoituksista, Pippa oli todella hyväluontoinen. Se ei milloinkaan ärähtänyt, vaikka tuttavuutta tekikin kaiken kaikkiaan neljätoista serkusta.

Lapsi ja kultainen noutaja hortensiapensaan alla 1980-luvun alussa
Laura Kokkosen serkku Kirsi Hänninen ja PippaLaura Kokkosen kotialbumi

– Pippa oli tottunut elämään lasten kaverina ja tykkäsi hengata meidän kanssa, Kokkonen sanoo.

Pippa pääsi mukaan myös silloin, kun Kokkonen lähti asioille mummun kanssa. Kolmikko käveli Kalevankankaan yli leipomoon ja Pippa kulki mummun vierellä kauniisti ilman remmiä.

Isoa katua ylittäessä mummun täytyi laittaa Pippa remmiin. Kokkonen muistelee, miten mummu tällöin pahoitteli Pipalle, että koira piti "tolla tavalla naruun laittaa".

Ja nyt joulupaketissa oli aivan yllättäen Pipan karvasta neulotut lapaset. Kokkosen äiti Päivi Ahonen oli aikanaan teettänyt lankaa Pipasta kerätyistä karvoista lapasia varten.

– Pippa ja mummula ja monta hyvää muistoa tuli heti mieleen. Lapasissa tuntui vielä mummulan tuoksukin, Kokkonen kertoo.

Itsekehrättyä lankaa oman koiran karvoista

Oman koirakaverin karvoista tehdyillä käsitöillä on monelle isännälle ja emännälle erityistä merkitystä. Hollolalainen Susanna Niemi on paitsi neulonut, myös kehrännyt itse lankaa omien suomenlapinkoiriensa karvasta.

Susanna Niemi kehrää rukilla koirankarvalankaa
Rukilla kehrääminen on Susanna Niemelle rentouttavaa puuhaa.Jari Pussinen/ Yle

– Löysin mummolan vintiltä lähes satavuotiaan rukin ja päätin opetella käyttämään sitä, Niemi kertoo.

Niemen mielestä kehräämistyön rytmikkyys on rentouttavaa, ja samaa mieltä lienee suomenlapinkoira Nuka. Se rentoutuu nukkumalla, kun emäntä kehrää sen karvasta lankaa.

suomenlapinkoira nukkuu parvekkeella
Jari Pussinen/ Yle

Isosta koirasta kolmet lapaset vuodessa

Koirankarvalankaa kehrätään nimenomaan pehmeästä pohjakarvasta, jota saa talteen koiraa harjaamalla.

Kovempaa ainetta olevat päällyskarvat tai trimmattavien koirien irtileikatut karvat eivät tähän tarkoitukseen sovi. Myöskään karkeakarvaisten rotujen karvasta ei voi tehdä ainakaan kestävää lankaa.

Koirankarvakarsta, jossa koirankarvaa
Suomenlapinkoiran pohjakarva on pehmeää.Jari Pussinen/ Yle

Pohja- ja päällyskarva eivät aina ole samanväriset. Niinpä koirankarvaneule voi olla väriltään harmaata, vaikka itse koira olisikin vaikkapa ruskea.

Kaikkien harjattavien rotujen karva sopii lankaan. Pienestä tai keskikokoisesta koirasta voi kerätä vuodessa karvaa yksiin lapasiin. Isommasta koirasta saa jo kolme paria.

Naisen kädet kehräävät koirankarvasta lankaa rukilla lähikuvassa
Niemi kehrää lankaa lapinkoiriensa karvasta.Jari Pussinen/ Yle

Muisto säilyy vaikkei koiraa enää ole

Niemellä on valmiina monta kerää koirankarvalankaa. Eräs lanka on kaksiväristä. Lomittain kulkee valkea ja tumma säie. Tuon langan Niemi on kehrännyt nyt jo menehtyneiden Hilla- ja Leevi-koirien karvoista.

Koirien kuoltua niiden karvasta tehdyt käsityöt lämmittävät myös mieltä ja auttavat muistelemaan koiraa.

Vaikka muistelu on joskus haikeaa, niin koirankarvan kehrääminen ja neulominen on mukavaakin – se tuo muistot konkreettisesti lähelle.

Koirankarvasta tehtyjä lankakeriä
Oikealla Hillan ja Leevin karvasta tehtyä lankaa. Muut kerät ovat lampaan- ja koirankarvayhdistelmää.Jari Pussinen/ Yle

Lämpimiä, pehmeitä, pörröisiä

Pippa-koiran karvasta lapaset saanut Laura Kokkonen on käyttänyt lahjaansa ahkerasti, mutta varovasti. Työrukkasiksi koirankarvaneuleesta ei ole, sillä se kuluu helposti. Tämä johtuu siitä, että toisin kuin lampaan karva, yksittäinen koiran karva on ontto.

Lapaset ovat arat, mutta lämpimät: onton karvan sisäänkin jää ilmaa, joten koirankarvaneule lämmittää paremmin kuin lampaanvilla.

Ontto karva on myös kevyt ja nousee siksi helposti langasta pystyyn. Tämän vuoksi koirankarvaneule muuttuu käytössä tyypillisesti hyvin pörröiseksi. Pehmeääkin se on.

Koirankarvasta tehdyt lapaset ja koirankarvalankaa
Koirankarvalapaset tulevat käytössä pörröisiksi. Kuvassa Susanna Niemen lapinkoiran karvasta neulomat lapaset.Jari Pussinen/ Yle

Kokkonen lenkkeilee nykyään oman koiransa kanssa samoissa maisemissa, joissa liikkui mummun ja Pipan kanssa vuosikymmeniä sitten. Pippa kulkee lenkillä mukana lapasissa ja muistoissa.

Juttuun on haastateltu myös käsityöyrittäjä Sanski Matikaista.