Tapio, Pavel ja Tarja kertovat, millaista on istua syyttömänä vankilassa: “Meni luotto järjestelmään” – sadat muut kokevat vuosittain saman

Suomi haluaa pitää oikeusjärjestelmän tehokkaana. Viulut maksaa syytön – vapaudellaan.

vankeus
Nainen katsoo ulos ikkunasta
Maarit ja sadat muut ovat viettäneet aikaa vangittuna ilman syytä.Laura Hyyti / Yle

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Syyttömänä vangitut

Suomi haluaa pitää oikeusjärjestelmän tehokkaana. Viulut maksaa syytön – vapaudellaan.

Suomen vankiloissa istuu vuosittain satoja syyttömiä ihmisiä.

Heitä epäillään tapoista tai tulipalojen sytyttämisestä. Heidän uskotaan syyllistyneen seksuaalirikoksiin tai junailleen huumausaineita Suomeen. Joissakin tapauksissa poliisi epäilee heidän osallistuneen rauhoitetun eläimen kaatamiseen tai apteekin ryöstöön.

He ovat olleet väärässä seurassa, väärässä paikassa, väärään aikaan.

Näin kävi Tapiolle, Pekalle ja Ristolle, Pavelille, Maaritille ja Tarjalle.

Tätä juttua varten Yle kävi läpi satoja syyttömänä vankilassa istuneiden tapauksia. Juttuun tavoitettiin kymmeniä ihmisiä.

He olivat eläkeläisiä, työttömiä, opiskelijoita, perheenisiä ja -äitejä, yrittäjiä ja työläisiä – tavallisia ihmisiä. Joukossa oli myös henkilöitä, jotka olivat eläneet kovaa elämää. Heillä oli aiempaa taustaa poliisin kanssa, päihde- ja mielenterveysongelmia.

Joissakin tapauksissa syyttömät eivät olleet kokonaan syyttömiä. He olivat saaneet jonkun muun tuomion tai kuuluivat jopa rikollisjärjestöihin. Osa tapauksista jäi pimeiksi eli niitä ei pystytty näyttämään toteen.

Suurin osa syyttömänä pidätetyistä tai vangituista kieltäytyi haastattelusta. Harva halusi “muistella painajaista”.

Osa suostui kertomaan kokemuksistaan, mutta ilman nimeään. Kaikkien tässä jutussa esiintyvien ihmisten nimet on muutettu.

Valtaosa pidätetyistä ja vangituista piti kokemusta traumaattisena. Se oli vaikuttanut perhesuhteisiin, työhön ja henkilökohtaiseen jaksamiseen. Jotkut olivat menettäneet työpaikkansa tai yrityksensä.

Häpeä ja arvet olivat syvässä. Kaikkien tarinoissa toistuivat tietyt teemat.

– Miten tällaista voi tapahtua oikeusvaltiossa?

– Se oli ihan hirveetä. Kaikilla tavoilla aivan kauhea prosessi.

– Kyllä tämä rapautti minun uskoani järjestelmää kohtaan.

Suomalainen oikeusjärjestelmä perustuu niin kutsuttuun syyttömyysolettamaan eli siihen, että henkilö on syytön, kunnes toisin todistetaan.

Oikeus vapauteen on puolestaan yksi keskeisimmistä perus- ja ihmisoikeuksista. Vapauden ja henkilökohtaisen koskemattomuuden suoja on määritelty perustuslaissa sekä Suomea sitovissa ihmisoikeussopimuksissa.

Silti vuosittain paljastuu tapauksia, joissa poliisi puuttuu henkilön vapauteen ilman, että tämä on syyllistynyt rikokseen.

Tämä on mahdollista, sillä vapauteen kohdistuvien pakkokeinojen käyttö ei edellytä täyttä näyttöä epäillyn henkilön syyllisyydestä. Vapaudenmenetys saattaa myöhemmin osoittautua aiheettomaksi.

Vuositasolla syyttömänä pidätettyjen ja vangittujen tapauksia on vajaat 500.

Suomalaisten luotto poliisiin on sadoista aiheettomista vapaudenmenetyksistä huolimatta kova. Noin 95 prosenttia kertoo luottavansa poliisiin. Luku on yksi maailman korkeimpia.

Syyttömänä vankilassa aikaa viettäneiden tarinoissa toistui epäluottamus poliisia kohtaan. Monet kokivat kiinnioton nöyryyttävänä.

Heidät oli haettu kesken työpäivän tai kotoa perheen parista. Joidenkin ystävät olivat todistaneet kiinniottoja.

Eräs omaisuusrikoksesta epäilty keski-ikäinen suomalaisnainen muisteli kiinniottoaan järkyttyneenä. Poliisi oli noutanut hänet työpaikalta. Työkaverit olivat nähneet. Häpeä oli valtava.

Kiinniottotilanteiden häpeällisyyden lisäksi syyttömänä pidätetyt ja vangitut joutuivat salailemaan asioita, kuten kaksi seksuaalirikoksesta epäiltyä miestä.

Toisinaan Suomessa tulee ilmi Pekan ja Riston tarinan kaltaisia tapauksia, joissa rikosepäily perustuu täysin perättömään ilmoitukseen.

Vapautensa syyttömänä menettäneille tyypillisempää kuitenkin oli, että tämä oli väärässä paikassa väärään aikaan. Aivan kuten tässä jutussa myöhemmin esiintyvälle Tarjalle kävi.

Yleistä oli, että pidätetyillä tai vangituilla oli jonkinlainen suhde rikoksen uhrin tai siitä lopulta tuomion saaneeseen henkilöön. Aikaa vankilassa viettäneet olivat rikoksesta tuomion saaneiden avopuolisoita, nais- ja miesystäviä tai kavereita.

Tätä konkretisoivat kaksi huumausainerikoksesta epäillyn tarinaa.

Erään nuoren suomalaisnaisen avomies tilasi netistä pariskunnan yhteiseen osoitteeseen huumeita. Kuusi kiloa amfetamiinia, 500 ekstaasitablettia ja tuhat LSD-lappua.

Nainen ei omien sanojensa mukaan ollut tietoinen miehen bisneksistä, mutta joutui olemaan vajaat pari viikkoa vangittuna.

Hänellä ei ollut aiempaa rikostaustaa. Käräjäoikeus uskoi naista. Mies sai tuomion törkeistä huumausainerikoksista.

Moni Ylen tavoittama syyttömänä vapautensa menettänyt kritisoi poliisia siitä, että ihmisiä otetaan kiinni ja vangitaan liian pienellä kynnyksellä. Pidätettyjen ja vangittujen mielestä vapaudenmenetysajat olivat myös liian pitkiä.

Poliisihallituksen poliisitarkastaja Konsta Arvelinin mukaan poliisi pyrkii ratkaisemaan rikokset nopeasti ja mahdollisimman tehokkaasti. Toisinaan tämä voi vaatia sitä, että myös ylimääräisiä ihmisiä pidetään vangittuna.

– Poliisi ei laita esitutkintavaiheessa syyttömiä lukkojen taakse, vaan niitä jotka ovat vasta rikoksesta epäiltyjä, Arvelin sanoo.

Lopullisesti syyllisyyden puntarointivat tuomioistuimet.

Arvelinin mukaan kyse on myös siitä, että vangitun pelätään vaikeuttavan tutkintaa vapaalla jalalla.

Aiheettomia vapaudenriistotilanteita varten on luotu kansainvälisiin sopimuksiin pohjaava korvausjärjestelmä, jonka perusteella syyttöminä pidätetyille ja vangituille maksetaan kärsimyskorvauksia.

Rahallisia kärsimyskorvauksia kutsutaan kansankielellä koppikorvauksiksi.

Niitä maksetaan, mikäli ihminen menettää vapautensa syyllistymättä tutkittavana olleeseen rikokseen. Käytännössä ratkaisun vangitun syyttömyydestä tekee joko poliisi, syyttäjä tai tuomioistuin.

Joissakin tapauksissa ihminen on myös voitu tuomita sakkoon tai ehdolliseen vankeustuomioon lievemmästä rikoksesta kuin mistä hän on ollut syytettynä tai epäiltynä.

Myös matkustuskieltoon määrätty on voinut saada korvausta.

Tässä jutussa esiintyville ihmisille on kaikille maksettu kärsimyskorvauksia vapaudenriistosta. Yle kävi tätä juttua varten läpi vuonna 2017 Valtiokonttoriin saapuneet koppikorvaushakemukset. Se on tuorein vuosi, jonka kaikki hakemukset on ehditty käsitellä.

Syyttömänä tuomitut- maksetut koppikorvaukset

Samaan aikaan kun maksettujen koppikorvausten euromäärä on noussut tasaisesti, Valtiokonttorille osoitettujen hakemusten lukumäärä on pysynyt vuodesta toiseen 400–500:n kieppeillä.

Vuonna 2017 hakemuksia saapui reilut 500. Niiden perusteella maksettiin korvauksia 463 kertaa.

Samana vuonna poliisi teki noin 8 800 pidätystä ja 2 100 vangitsemista. Määrät ovat pysyneet viime vuosina suurin piirtein samalla tasolla.

Suomen Asianajajaliiton rikosoikeuden asiantuntijaryhmän puheenjohtajan, asianajaja Antti Riihelän mukaan osa pidätyksistä aiheutuneista kärsimyskorvauksista saattaa jäädä hakematta.

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen pitää syyttömänä pidätettyjen ja vangittujen lukua suhteellisen pienenä.

– Vakavissa teoissa selvittämisintressi painaa aika paljon. Valitettavasti se on niin, että joku syytön voi joutua maksamaan siitä, että järjestelmä halutaan pitää tehokkaana, sanoo Tolvanen.

Järjestelmän tehokkaana pitämiselle on hintansa. Koppikorvaukset ovat kustantaneet valtiolle 2010-luvun aikana noin 18 miljoonaa euroa.

Suurimmat yksittäiset korvaukset ovat viime vuosina valuneet henki-, huumausaine- ja seksuaalirikoksista epäiltyjen taskuun. Lukumääräisesti eniten syyttömänä pidätettyjä ja vangittuja on omaisuusrikoksissa.

Syyttömänä tuomitut- syyttömille maksetutu korvaukset

Omaisuusrikoksissa vapaudenemenetys kesti yleensä suhteellisen vähän aikaa. Pisimpään syyttömät olivat joutuneet istumaan henki- ja huumausainerikoksista.

Vapaudenmenetyksen kestot vaihtelivat yhdestä vuorokaudesta puoleentoista vuoteen. Noin puolessa tapauksista vapaudenmenetys oli kestänyt alle kolme vuorokautta.

Pisimpään vapautensa menettäneiden joukossa oli paljon ulkomaalaisia tai ulkomaalaistaustaisia.

Ylen selvityksen perusteella vuonna 2017 noin neljäsosa syyttömänä pidätetyistä tai vangituista oli ulkomaalaisia tai ulkomaalaistaustaisia. Ulkomaalaisia epäillään suhteellisesti heidän määräänsä nähden useammin rikoksista kuin suomalaisia.

Oman lapsensa törkeästä pahoinpitelystä epäilty Pavel uskoo, että hänen taustallaan oli merkitystä.

Poliisihallituksen poliisitarkastaja Konsta Arvelin ei osaa sanoa sitä, miksi ulkomaalaiset korostuvat aineistossa. Hän ei myönnä, että poliisi suhtautuisi heihin eri tavalla kuin suomalaisiin.

Arvelinin mukaan on kuitenkin tyypillistä, että kiinniottoon, pidätykseen ja vangitsemiseen liittyvät kriteerit täyttyvät ulkomaalaisten kohdalla helpommin kuin suomalaisten kohdalla.

Pakkokeinolakiin kirjattujen pykälien perusteella pidättämisen edellytykset täyttyvät henkilöillä, joilla ei ole vakinaista kotiosoitetta Suomessa ja on todennäköistä, että hän saattaa poistua Suomesta tavoittamattomiin.

Käytännössä poliisi siis pitää todennäköisenä, että ulkomaalainen pakenee maasta ja hankaloittaa näin rikoksen selvittämistä.

Vangitun tai pidätetyn vapautti tyypillisimmin käräjäoikeus tai syyttäjä. Asianajaja Antti Riihelän mielestä on oikeuslaitoksen uskottavuuden kannalta äärimmäisen tärkeää, että syytteitä myös hylätään.

Merkittävän osan vapauttavista ratkaisuista teki myös poliisi tai hovioikeus.

Syyttömänä tuomitut- ratkaisun tehnyt viranomainen

Julkisuuteen nousevat yksittäiset, kymmenientuhansien eurojen koppikorvaukset, mutta useimmiten syyttömille maksetut korvaukset olivat melko pieniä.

Syyttömänä pidätetylle tai vangitulle maksettava peruskorvaussumma on 120 euroa vuorokaudelta.

Vain parikymmentä prosenttia korvauksia hakeneista oli Ylen selvityksen perusteella tyytynyt perusmaksuun. Suurin osa oli vaatinut enemmän ja saanutkin.

Mitä enemmän hakija vaati, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän sai 120 euron perustasoa suuremman korvauksen. Valtiokonttori ei myönnä enempää korvauksia kuin hakija on vaatinut.

Suurimman yksittäisen korvauksen sai vuonna 2017 vapautettu kuubalaislentopalloilija, noin 200 000 euroa. Hintaa yhdelle vuorokaudelle kertyi 500 euroa.

Mies oli vapautensa menettäneenä törkeästä raiskauksesta 362 vuorokautta. Hän oli paikalla, kun osa muusta joukkueesta raiskasi naisen Tampereella.

Perusmaksuun voi vaatia korotusta erilaisilla perusteilla. Näitä ovat muun muassa epäilty törkeä teko, vangitsemisen pitkä aika, epäillyn nuori ikä, vapaudenmenetyksen saama julkisuus ja mahdolliset vapaudenmenetyksen vaikutukset henkilön terveyteen.

Maksettujen korvausten perusteella seksuaalirikoksesta tai henkirikoksesta epäilty ansaitsi suuremmat korvaukset kuin omaisuusrikoksesta tai huumausainerikoksesta epäilty.

Mutta ei aina.

Valtiokonttorin lakiasiainpäällikkö Pekka Syrjänen kertoo, että jokaisen jutun kohdalla tehdään tapauskohtaista harkintaa. Seksuaalirikoksissa on Syrjäsen mukaan usein kärsimystä lisääviä tekijöitä, jotka liittyvät esimerkiksi huhujen leviämiseen pienellä paikkakunnalla.

Asiat leviävät nopeasti etenkin vakavista rikosepäilyistä, kuten Maaritin tapauksessa.

Joillekin syyttömänä vietetty aika vankilassa saattoi olla taloudellinen onnenpotku.

Se saattoi myös auttaa elämän raiteilleen saamisessa. Niin kävi Tarjalle.

Yle on haastattelujen lisäksi tutustunut jutussa esiintyvien henkilöiden tapauksia koskeviin asiakirjoihin.

Aiheesta lisää keskiviikon A-studiossa kello 21.05 TV1:llä. Vieraina poliisitarkastaja Konsta Arvelin ja asianajaja Antti Riihelä.

Suomen vankiloissa istuu vuosittain satoja syyttömiä ihmisiä. Julkisuuteen nousevat vain erittäin poikkeukselliset tapaukset. Entä mitä tapahtuu, kun tavallinen ihminen joutuu syyttömänä vankilaan? Maarit ja Pavel kertovat.