Ruisleivälle ei löytynyt Suomesta uunia, joten yrittäjä pakkasi leipäjuuren ja matkasi maailmalle – se oikea löytyikin Italiasta

Kuluttajat muodostavat usein ihmissuhteen kaltaisen siteen ruokatuotteisiin. Niin on käynyt esimerkiksi Pekka Heikkisen puu-uunileivälle.

leipomoteollisuus
Puu-uunileipiä
Pekka Heikkisen puu-uunileivän leivonnassa käytetään noin satavuotiasta juurta.Kimmo Hiltunen / Yle

Leipomoyrittäjä Juuso Marin on helpottunut ja innostunut. Puolentoista vuoden etsintä on nyt ohi.

Uuden puu-uunin etsiminen on vienyt Marinin ympäri maailmaa. Kajaanin keskustassa sijainnut Pekka Heikkisen leipomo paloi noin puolitoista vuotta sitten. Palossa tuhoutui myös kuuluisa puu-uuni, jolla leipomosuku on aina erottunut kilpailijoistaan.

Suomessa ei enää valmisteta sellaisia uuneja kuin leipomon palanut uuni oli. Uuden uunin löytäminen onkin osoittautunut yllättävän vaikeaksi.

Kainuulaiselle leipomolle on nimittäin hyvin tärkeää, että he löytävät mahdollisimman samanlaisen uunin kuin edellinen.

– Puu-uunissa on jotain taikaa. Se on leipomomme sydän, Marin sanoo.

Uusi uuni rakennetaan muutamassa päivässä

Muutama kuukausi sitten Juuso Marin kuljetti suvun satavuotiasta leipäjuurta ja ruisjauhoja Espanjaan.

Uuden uunin testaamiseen valjastettiin paikallinen espanjalainen leipomo. Leivistä tuli hyviä, ja uunin ostaminen espanjalaisilta oli miltei varmaa.

Lopulta vielä sitäkin parempi löytyi Italiasta.

Siihen vaikutti Pekka Heikkisen leipomosuunnittelija Ari Ingnatius, joka tutustui sattumalta italialaisiin uunin valmistajiin. Miehen kautta tieto mahdollisesti espanjalaisia paremmasta uunista kiiri Kainuuseen Juuso Marinille, joka pakkasi jälleen matkalaukkunsa.

– Nyt italialaisesta uunista on lyöty kättä päälle, Marin sanoo.

Pekka Heikkisen uusi puu-uuni löytyi Italiasta.
Juuso Marin ja tehtaanjohtaja Cogo Lodovico sekä uusi uuni.Juuso Marinin kotialbumi

Marin kuvailee italialaisia tunnetuiksi uunivalmistajiksi, jotka tekevät perinteisiä höyryputkiuunia, eli juuri sellaisia, millainen viime vuonna palanut Pekka Heikkisen uuni oli.

Hän kertoo, että höyryputkiuuni on vanha 1800-luvulla kehitetty uunityyppi. Sen sisällä menee rautaputkia, joiden sisällä vesi lämpenee ja höyrystyy, jolloin putkeen muodostuu painetta, jonka lopputuloksena lämpö siirtyy ympäri unia.

Jotta italialais-kainuulainen yhteistyö pääsee alkamaan, tarvitaan Kajaaniin 200 tiiltä, kaksi kuutiota sementtiä, tehtaanjohtaja Cogo Lodovico ja muutaman työmies.

– Tiilet tulevat heidän mukanaan, ja sementti tilataan Kajaanista.

Marinin mukaan tiilet ovat uunin kannalta avainasemassa. Oikeanlaiset tiilet varastoivat lämpöä eivätkä murru helposti, jolloin uunin käyttöikä on vähintään yhtä pitkä kuin vanhassa. Palanut uuni oli muurattu 1950-luvulla.

Uuden uunin rakentamiseen on varattu muutama päivä.

Marin naurahtaa, että vaikka uunikaupasta on lyöty kättä päälle, on tulevien viikkojen aikataulutus vielä hiukan auki.

– En tiedä tarkalleen, milloin työmiehet ja tehtaanjohtajat tulevat tänne. Kyse on italialaisista.

"Kuluttajat kiintyvät brändiin"

Vaasan yliopiston tutkija Hannele Kauppinen-Räisänen kuuntelee mielenkiinnolla Pekka Heikkisen leipomon käänteitä.

Tutkijan mielestä on keskeistä, että yritys alasta riippumatta vaalii sen historian kannalta merkityksellistä tuotetta. Räisäsen mukaan koko yritysbrändi voi muuttua, jos historiallinen tuote katoaa valikoimasta.

– Italialainen uuni on merkki siitä, että yritys on nähnyt vaivaa tuottaakseen asiakkailleen samoja elämyksiä kuin aikaisemmin. Se pystyy jatkamaan yritykseen liittyvää tarinaa.

Kuluttajat muodostavat usein ihmissuhteen kaltaisen sidoksen ruokatuotteisiin. Niistä voi tulla osa heidän identiteettiään.

Ikoniset ruokatuotteet ankkuroituvat usein pitkään perinteeseen ja maantieteelliseen alkuperään: esimerkiksi Turun Sinappi palasi takaisin Suomeen tehden ensin matkan maailmalla.

– Ikoniset tuotteet ovat usein myös tunnettuja ja laadukkaiksi miellettyjä, joiden ostamista voidaan pitää muun muassa investointina. Niiden avulla pystytään myös viestimään muille omista arvoista ja statuksesta.

Pienikin elintarvikkeisiin liittyvä muutos voi mennä ja on mennyt tunteisiin kuluttajilla. Siksi Heikkisen leipomonkin on vaikea kuvitella tekevänsä leipää ilman puu-uunia.

Kuluttajalla on lupa kokeilla uutta, mutta samaa ei hyväksytä tuttua tuotetta valmistavalta yritykseltä.

– Kuluttajat kiintyvät brändiin, eli identifioituvat sen kansalliseen tai paikalliseen luonteeseen. Ruoka on aina osin myös kansallismielisyyttä, sanoo kotitaloustieteen professori Minna Autio.

Pekka Heikkisen leipomon puu-uunileipä onkin tuttu kajaanilaisille monessa sukupolvessa.

Marin uskoo, että ikonisen tuotteen katoaminen olisi vaikuttanut paikallisiin.

– Asiakkaat yhdistävät leipomomme ja puu-uunileivän. Meillä tulee olemaan puu-uuni ainakin niin pitkään kuin minä olen tässä hommassa mukana.