Karuja synnytyskokemuksia esiintuova kampanja jakaa kätilöitä: "Kulttuurissa on mätää, jonka puhdistamiseen tarvitaan paljon työtä" – nyt asiaa aletaan tutkia

Sekä Kätilöliitossa että THL:ssä pohditaan nyt keinoja huonojen synnytyskokemusten estämiseksi.

kätilöt
Skylt för förlossningsavdelningen i Borgå Sjukhus
Yle/Stefan Paavola

#Minämyössynnyttäjänä-kampanja nosti pari viikkoa sitten esiin karuja synnytystarinoita, joissa synnyttäneet ovat kokeneet itsemääräämisoikeuttaan loukattavan.

Sekä Suomen Kätilöliitossa että THL:ssä pohditaan asiaa nyt kuumeisesti ja on aloitettu toimenpiteitä kaltoinkohtelukokemusten estämiseksi ja asian tutkimiseksi.

Kätilöliitto haluaa välttää kahtiajakoa kätilöiden (hyvä kätilö - paha kätilö), kuten myös synnyttäjien ja hoitohenkilökunnankin välillä. Kätilöliiton puheenjohtaja Marjo Lyyra kertoo, että heidän saamansa palautteen mukaan kampanja on lisännyt synnytyspelkoa ja epäluottamusta hoitohenkilökuntaa kohtaan.

– Näitä kahtiajakoja ja pelon lietsontaa nimenomaan halutaan välttää ja etsiä yhdessä keinoja estää synnyttäjien kaltoinkohtelukokemukset jatkossa. Olemme kaikki samalla puolella synnyttäjien parasta ajatellen.

THL:n asiantuntija, seksuaalipedagogi Katriina Bildjuschkin uskoo toukokuun alussa alkaneella kampanjalla olevan hyviä vaikutuksia. Hän kokee hyvänä sen, että kampanja nostaa esiin suomalaisen synnytyskulttuurin, millaista yleinen synnytyspuhe on, ja kuinka osallisia synnyttäjät ja heidän omaisensa ovat.

Lyyran tavoin Bildjuschkin toivoo, että keskustelu pysyy rakentavana, eikä luoda vastakkainasettelua kätilöiden ja synnyttäjien välille.

– Ei mennä puolustusmuurin taakse, vaan ollaan mukana dialogissa ja ajatellaan ääneen yhdessä.

Bildjuschkin toivoo, että keskustelu pysyy rakentavana, eikä luoda vastakkainasettelua kätilöiden ja synnyttäjien välille.YLE / Sannimari Lehtilä

#Minämyössynnyttäjä-ilmiö tunnistetaan

Yle kysyi Suomen Kätilöliiton jäseniltä synnysosaston arjesta ja kampanjasta. Kätilöliitto välitti kysymykset jäsenten suljetun Facebook-ryhmän kautta.

Vastauksia tuli muutaman päivän aikana 51. Joukossa oli eri näkökantoja ja vastaajat olivat työskennelleet synnyttäneiden parissa kuukaudesta aina lähes 30 vuoteen.

Valtaosa vastaajista tunnistaa joko osittain tai täysin, mistä #minämyössynnyttäjänä kampanjassa on kyse. Aseman väärinkäytöksiä tapahtuu suomalaisissa sairaaloissa.

Välillä oikein häpeän kollegoitani, miten he työtään tekevät. Olen työskennellyt useissa eri sairaaloissa Suomessa ja kulttuurit vaihtelevat todella paljon. Äitien vähättelyä, naureskelua kahvihuoneessa on toisissa paikoissa enemmän kuin toisissa, kertoo 15 vuotta alalla työskennellyt kätilö.

Pahalta tuntuu, mutta tiedän valitettavasti useita kollegoita, jotka toimivat näin usein. Kulttuurissa on mätää, jonka puhdistamiseen tarvitaan paljon työtä. Vastalauseita esittävät savustetaan ulos, kertoo viisi vuotta alalla ollut kätilö.

Vaikka monet tunnistavat kampanjassa puhuttavan ilmiön, tuntuu väkivalta-sanan käyttö pahalta ja loukkaavalta. Vain pari uskoo, että toiminta on ollut tieten tahtoen tahallista.

Että tahallaan vahingoitettaisiin niin, että kokemus olisi verrattavissa raiskaamiseen, tuntuu vieraalta ja kammottavalta, kertoo 12 vuotta kätilönä työskennellyt.

En usko että kenenkään kätilön tarkoitus on tehdä äidille pahaa tai olla julma. Tuskin kukaan leikkaa epparia ilman syytä, vain kiusaa tai kipua aiheuttaakseen. Tämä tuntuu lähinnä naurettavalta. Anteeksi vaan, kertoo 20 vuotta alalla ollut kätilö.

Kukaan vastanneista kätilöistä ei vähättele äitien kokemuksia, vaan ovat hyvillään, että epäkohdat nousevat esiin. Vastaajat ovat tyytyväisiä myös siitä, että kampanja nostaa näkyvästi esiin myös kiireen ja resurssipulan vaikutuksen.

– Nämäkin asiat olisivat hyvin toisella tolalla, jos kätilöitä palkattaisiin enemmän, kertoo alle vuoden alalla työskennellyt kätilö.

Itsekin 35 vuotta kätilönä toiminut THL:n asiantuntija Bildjuschkin kertoo suomalaiseen synnytyskulttuuriin kuuluneen pitkään ajatus "ennenkin on selvitty". Tämä on merkittävä asia, minkä pitää muuttua.

– Naisten elämään ei kuulu alistaminen, sattuminen, avuttomaksi jättäminen eikä avunantamisen kieltäminen. Siihen kuuluu osallisuus, itsemääräämisoikeus ja tiedonsaanti.

Bildjuschkinin mukaan ammattikunnalla on nyt ison tutkinnan paikka siinä, millaista meidän synnytyskulttuurimme on.

– Jos 99 synnytystä menee hyvin ja yksi menee pieleen, niin se on liikaa. Syntyminen on ihmeellinen asia, johon täytyy saada täysi tuki, minkä toinen ihminen voi antaa.

Kätilö Juha Berg
Kampanja nostaa kätilöiden mukaan näkyvästi esiin kiireen ja resurssipulan vaikutuksen.Eeva Kuivas / Yle

Kiire dominoi

Kätilön työ vaihtelee rauhallisesta asiakkaan odottelusta intensiiviseen, kiireiseen juoksemiseen asiakkaiden välillä. Se sisältää kuuntelemista ja tukemista, lohduttamista, odottamista.

Lyhyen ajan sisällä todistetaan elämän ihmettä ja toisessa salissa hoidetaan synnyttäjää, jolla kohtuun kuollut täysiaikainen vauva. Tunneskaalat vaihtelevat hetkittäin ilosta suruun, kertoo 12 vuotta alalla ollut kätilö.

Sairaanhoitopiireissä on eroavaisuuksia. Siinä missä osa kertoo voivansa keskittyä yhteen synnyttäjään ja hänen toiveisiinsa rauhassa, kertoo osa hoitavansa kahta, kolmea tai neljääkin perhettä samanaikaisesti. Kiire tuo esiin riittämättömyyden tunteen.

Koen, etten voi tehdä työtäni niin hyvin kuin haluaisin. Joka ainoa kerta teen kuitenkin parhaani, kertoo 15 vuotta alalla työskennellyt kätilö.

Vaikka kätilön työ on pääosin työskentelyä perheiden kanssa, sisältää se myös paljon tietokoneella asioiden kirjaamista ja tilastointia. Työolot ovat erään kätilön mukaan synnytysten keskittämisestä ja vähäisestä resurssoinnista johtuen jopa katastrofaaliset. Moni kollega on vaihtanut alaa henkilökunnan vähyyden vuoksi.

Työtä joutuu ajoittain tekemään oman hoitoetiikan vastaisesti. Haluaisi aina antaa parasta mahdollista hoitoa ja huolenpitoa, tukea ja aikaa synnyttäjälle, mutta joskus joutuu joustamaan omista periaatteistaan vastoin tahtoa, kertoo 17 vuotta alalla ollut kätilö.

Teknologia ja lääketieteellistyminen ovat muuttaneet viisi vuotta alalla olleen kätilön mukaan työtä.

Koen suurta ristiriitaa synnytyksen fysiologian tuntemisen ja kovan medikalisaation välillä. Käynnistyksiä on todella paljon, ihan liikaa. Olemme kadottamassa kätilöyden taidon, tuijotamme piippaavia koneita.

Bildjuschkinin mukaan synnytysosastojen kiireestä ei ole tutkittua tietoa, ja sellaista pitäisi hankkia. Pitäisi tutkia synnyttäjien määriä, kätilöiden määriä ja erityisesti ruuhkahuippuja. Bildjuschkinin mukaan yksittäiset sairaalat tuntevat varmasti oman tilanteensa mutta koko maata kattava selvitys puuttuu.

Selvää on, että synnytyksen kiireisimmässä vaiheessa kätilön pitäisi pystyä olemaan läsnä. Kiire ei kuitenkaan saa olla tekosyy.

– Vaikka olisi kiire, selitän mitä teen. Selittäminen ei vie siinä tilanteessa yhtään enempää aikaa, Bildjuschkin painottaa.

Nainen makaa synnytyssängyssä, kone piirtää paperille vauvan sydänkäyrää.
Teknologia ja lääketieteellistyminen ovat muuttaneet viisi vuotta alalla olleen kätilön mukaan työtä.Heikki Haapalainen / Yle

Tietämys kasvanut

Raskaana olevien on nykypäivänä helppo saada tietoa synnytyksen etenemisestä. Sitä myötä myös äitien vaatimukset ovat kasvaneet. Sitä ei välttämättä pidetä aina pahana asiana. Esimerkiksi etukäteen täytetyn synnyttäjän toivelistan kautta kätilö saa kuvan synnyttäjästä, hänen toiveistaan ja tuentarpeesta.

Aina kaikki ei mene niin kuin on suunnitellut. Kätilöiden toiveissa on, että äidit luottaisivat kätilöiden ja lääkäreiden ammattitaitoon enemmän kuin internetin lääkärioppaisiin. Ja vaikka synnytyssuunnitelman olisi tehnyt, ei sen toteuttaminen ole aina mahdollista.

Yksi äiti kirjoitti toivelistaansa, että ei imukuppia. Mutta jos vauva on perätilassa, niin silloin imukuppisynnytys, ei sektiota, kertoo kymmenen vuotta kätilönä työskennellyt henkilö.

Kyselyyn vastanneet kätilöt kuitenkin muistuttavat, että ensisijainen tehtävä on pitää huolta vauvan ja äidin terveydestä. 10 vuotta alalla työskennellyt kuvailee, että osa kuvittelee tulevansa lähes täysihoitolaan.

Suututaan esimerkiksi, jos kätilö ei hiero synnyttäjän kipeitä hartioita. Jotkut ovat sanoneet, että "sä oot täällä töissä ja palveluammatissa, joten ala palvella."

Lause ”Jumala pitää kätilön ja lääkärin nöyränä” pitää paikkansa. Vaikka teknologia kehittyy kaikkeen ei pysty synnytyksessä vaikuttamaan, kertoo 20 vuotta synnytyssalissa työskennellyt henkilö.

Synnytyksiin liittyy valtava määrä erilaisia tekijöitä ja tilannetta täytyy nyt Bildjuschkinin mukaan tarkastella laajasti.

– Kehittämistä ei kannata pelätä.

THL:ssä pohditaan parhaillaan, mistä voisi saada rahoitusta tutkimukseen, jossa selvitettäisiin ilmiön taustoja. Siihen on tarkoitus ottaa mukaan kaikki ulottuvuudet.

– Historialliset aspektit, synnytystyytyväisyys, todelliset riskitilanteet sikiön tai äidin terveydelle sekä synnyttäjän osallisuus synnytykseen. Jos meidän synnyttäjät sanovat, että tämä ei tunnu kivalta, niin kyllä meidän pitää todella herkällä korvalla kuunnella. Nyt täytyy selvittää taustat, Bildjuschkin toteaa.

Aiheesta voi keskustella 22.5. klo 22 asti.

Lisää aiheesta: Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista – #metoo-tyylinen kampanja leviää kuin kulovalkea, sairaaloissa pelätään vaikutuksia