Pohjoisen journalistien kirjalla nappiajoitus – millainen on metsä meidän jälkeemme?

Kirjoittajat kantavat huolta luonnon monimuotoisuudesta, sillä "siitähän meidän elämämme on kiinni".

metsät
Susivaara Posion ja Pudasjärven rajalla
Susivaara Posion ja Pudasjärven rajalla. Anssi Jokiranta

Kiivaana käyvä metsäkeskustelu sai viime viikolla jälleen uuden puheenvuoron, kun neljän pohjoissuomalaisen journalistin kirjoittama Metsä meidän jälkeemme -kirja julkaistiin.

Teoksen ovat koonneet toimittajat Pekka Juntti, Jenni Räinä ja Anna Ruohonen sekä kuvaaja Anssi Jokiranta. Valokuvista on lisäksi koottu näyttely, joka on esillä Varjo Galleriassa Rovaniemellä

Osin asiantuntijahaastatteluihin pohjaavassa kirjassa korostuu huoli eläin- ja kasvikunnan monimuotoisuuden tulevaisuudesta metsissä.

– Monet katsovat metsää edelleen pelkästään talouden näkökulmasta, mutta kyllä ympäristöheräämistäkin on tapahtunut. Ihmiset näkevät, mitä on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan, sanoo tietokirjailija Pekka Juntti.

Kirjan tekijöiden mielestä metsien tilasta on syytä olla huolissaan.

– Tutkijahaastatteluissa kukaan ei käyttänyt sanaa hälyttävä, mutta ei tila hyvä ole, Ruohonen sanoo.

Mitä metsältä halutaan?

Teos pohtii, millainen suomalainen metsä voisi olla tulevaisuudessa – mikä olisi vaihtoehto "puupelloille". Tekijöiden mielestä metsien tulevaisuutta on tarpeen pohtia tilanteessa, jossa teollisuus suunnittelee uusia jättihankkeita.

– Haaveena on, että kirja antaisi ihmisille näkymää, ajattelemisen aihetta, Pekka Juntti kertoo.

Metsä Groupin Kemiin kaavailema valtava biotuotetehdas ja sen ympäristövaikutukset ovat keikkuneet otsikoissa viime viikot. Pekka Juntti ei ota kantaa, pitäisikö tehdas rakentaa vai ei.

– Pitäisi keskustella, mitä metsältä oikein halutaan – teollisuutta, luontomatkailua, puutuotteita vai mitä. Nämä ovat vaikeita kysymyksiä ja vaakakuppi kallistelee sinne tänne, koska vaikuttavia asioita on niin paljon.

– Hiilinielukeskusteluun toivoisin keskustelua siitä, millaisia toimia muualla yhteiskunnassa tarvitaan, jotta pystytään kompensoimaan menetyksiä hiilinielussa, Anna Ruohonen sanoo.

Helmipöllöjen kanta on taantunut Suomessa metsätalouden seurauksena.
Helmipöllöjen kanta on taantunut Suomessa .Anssi Jokiranta

Lajikirjon kaventuminen huolettaa

Anna Ruohonen viittaa myös vastikään julkaistuun Uhanalaisten lajien punaiseen kirjaan. Siinä lueteltiin yli 700 metsälajia, joiden uhanalaisuuden ensisijainen syy ovat muutokset elinympäristössä eli metsien talouskäyttö. Esimerkiksi hömötiainen on uhanalainen, koska hakkuut supistavat lajin elinympäristöä.

– Biodiversiteetista eli biologisesta monimuotoisuudesta pitäisi kaikkien olla huolestuneita. Monimuotoisuus on kaiken perusta. Siitähän meidän elämämme on kiinni, Juntti muistuttaa.

Hän nostaa esille toisenkin esimerkin: mustikan peitto metsissä oli 1990-luvun puolivälissä puolittunut 1950-luvun määrään verrattuna. Se taas vaikuttaa monien metsälintujen tilanteeseen, koska mustikan varvuissa asuvat toukat ovat linnuille tärkeää ravintoa.

– Nämä ovat pitkiä vaikutusketjuja, Juntti sanoo.