Porojen talvilaitumien tila on edelleen heikentynyt – porotalous, metsänhoito ja maankäyttö olisi saatava kohtaamaan

Luken mukaan esimerkiksi metsien käsittely ja Jäämeren rata uhkaavat jo nyt köyhtyneitä porolaitumia.

Kotimaa
sarvekas poro tunturissa
AOP

Porojen talvilaitumien tilanne on pääosin yhä heikompi. Tämä käy ilmi tuoreesta Luonnonvarakeskuksen (Luke) raportista.

Talvilaitumet ovat vuosi vuodelta vähentyneet sekä pirstoutuneet. Niiden käytettävyys on myös heikentynyt.

Lisäksi keskiviikkona julkaistun tutkimuksen mukaan poron talviravintonaan käyttämän jäkälän yhteispaino on vähentynyt keskimäärin kolmekymmentä prosenttia pohjoisimmissa paliskunnissa. Tarkastellun kahdenkymmenen paliskunnan osalta vain joissain tunturipaliskunnissa tilanne oli hieman parantunut aiemmasta.

Vertailu on tehty viimeisimpään talvilaiduntutkimukseen kymmenen vuotta sitten.

– Muutoksia on tapahtunut koko poronhoitoalueella, sanoo Luken erikoistutkija Jouko Kumpula.

Jäkälien merkitys porojen talviruokinnassa on koko ajan vähentynyt. Nykyään poroja ruokitaan 2–3 kuukauden ajan joko luontoon tai tarhoissa. Jouko Kumpulan mukaan etelä- ja keskiosissa poronhoitoaluetta porot otetaan jo käytännössä talviaikaan tarhoihin ja niitä hoidetaan siellä 3–4 kuukautta.

– Siinä mielessä talvilaitumet eivät ole kriittinen resurssi nykyisessä poronhoitotavassa, jäkälästä on voitu irtautua. Mutta sillä on monia vaikutuksia poronhoitoon ja poroon, Kumpula pohtii.

"Poromäärät vain yksi tekijä"

Luken raportti on osaltaan pohjana sallittuihin poromääriin liittyvässä päätöksenteossa. Porolukutyöryhmä ratkaisee vuoden loppuun mennessä seuraavan kymmenen vuoden pääluvun poroisännittäin.

– Jos aletaan kokonaisvaltaisesti miettiä laidunten tilannetta, poromäärät on vain yksi tekijä. Takavuosikymmenien asenne, että säädellään poromääriä ja lisätään kaikkea muuta, ei tule kyseeseen, Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila sanoo.

Kaikella muulla Anne Ollila viittaa metsätalouden ja maankäytön vaikutuksiin poron talvilaiduntamiseen. Luken raportissa nämä tekijät tunnistetaan ja niihin toivotaan myös muutosta.

LUKEn karttagrafiikkaa porolaidunten jäkäläbiomassan vähentymisestä
Karttagrafiikka näyttää, miten jäkäläbiomassa on vähentynyt tutkimusaikana.Luonnonvarakeskus

Esimerkiksi nyt vahvasti suunnitelmissa oleva Jäämeren rata pirstoisi poronhoitoalueita entisestään, sanoo erikoistutkija Jouko Kumpula.

– Se vaikeuttaisi vuodenaikaista laidunkiertoa ja olisi poronhoidolle selkeästi haitallinen.

Kumpulan mukaan positiivista kehitystä on se, että muutamia tuulivoimahankkeita on Lapissa kaatunut juuri poronhoidollisista näkökulmista.

Luonnontilaisten metsien säästäminen tärkeää

Luken tutkimusraportissa esitetään ehdotuksia poronhoitajien lisäksi metsätaloudelle ja alueiden maankäytöstä päättäville.

Tärkeää olisi, että luonnotilaiset ja vanhat metsät säilytettäisiin ja niitä käsiteltäisiin varoen. Laidunalueille pitäisi tehdä mahdollisimman vähän maankäyttösuunnitelmia.

Nämä kaikki aspektit voitaisiin koota porolaitumien hoitosuunnitelmiin.

– Jos eri maankäyttömuodot sovitettaisiin yhteen sillä tavalla, että laidunten tila huomioitaisiin, voisimme tulevina vuosikymmeninä kuulla erilaisia uutisia, Anne Ollila Paliskuntain yhdistyksestä pohtii.

Paliskunnille Luke suosittelee poromäärien tarkastelun lisäksi laidunkiertojärjestelmien kehittämistä.

Kun määritellään tulevaisuuden poromääriä, käyttää maa- ja metsätalousministeriön nimeämä porolukutyöryhmä Luken nyt julkaistua raporttia yhtenä lähteenä. Muiden tutkimusten ja asiantuntijalausuntojen ohella.

– Kolme päätekijää, eli alkuperäiskansojen oikeudet, laidunten kunto ja poroelinkeinojen tarpeet katsotaan kokonaisuutena. Poronlaiduntutkimus on tärkeä, muttei yksinomainen kokonaisuus päätöksenteossa, sanoo porolukutyöryhmän puheenjohtaja Tapani Sirviö maa- ja metsätalousministeriöstä.

Työryhmä tekee esityksen maa- ja metsätalousministeriölle loppuvuodesta.

Kuluneimmat jäkäliköt Tunturi- ja Keski-Lapissa

Luke on tutkinut paliskuntien talvilaitumia kolme kertaa vuodesta 1995 lähtien. Viimeisin tutkimusjakso ajoittui vuosille 2016–2018 Reilun kahdenkymmenen vuoden aikana jäkälää on ollut tutkituilla koealoilla yhä vain vähemmän

VIimeisimmässä tutkimuksessa parhaat varttuneiden ja vanhojen metsien jäkälä- ja luppolaitumet sijaitsevat Metsä-Lapin laajoilla suojelualueilla. Siellä sekä laidunmaiden laatu on parasta että jäkälämäärät tutkimuksen suurimmat. Kuluneimmat jäkäliköt ovat Tunturi- ja Keski-Lapin paliskunnissa.

Kaikkiaan laadultaan heikoimmat talvilaitumet löytyvät poronhoitoalueen etelä- ja keskiosista. Siellä metsät ovat pohjoista nuorempia. Näillä alueilla myös muun maankäytön merkitys poron talvilaidunnukselle on suurempaa kuin pohjoisemmissa paliskunnissa.