Anna Aaltonen, 40, ei puhu, mutta ilo paistaa kasvoista metsäretkellä – elämyksiä mahdollistavan apuvälineen saaminen on vammaisille vaikeaa

Apuvälineiden myöntämisen perusteita on yhtenäistetty. Kehitysvammaisten Tukiliiton mukaan tilanne on kuitenkin huono.

Vammaisten oikeudet
Pyörätuolissa istuva henkilö pääsee polkupyörän kyytiin.
Kehitysvammainen Anna Aaltonen pääsi pyöräretkelle avustajansa Pirita Vainioisen kanssa. Antti Tulasalo opastaa pyörän käytössä.Yle / Tapio Termonen

YlöjärviVastikään 40 vuotta täyttänyt Anna Aaltonen tarvitsee liikkumiseen apuvälineen ja avustajan. Siitä huolimatta hän voi osallistua yllättäviinkin asioihin, jos vain sopiva apuväline on käytössä.

Tänä keväänä Anna Aaltonen pääsi esimerkiksi Kehitysvammaisten Tukiliiton järjestämälle luontoretkelle. Retki järjestettiin toukokuun alussa Lamminpään hienolla ulkoilualueella Ylöjärvellä.

Kehitysvammaisten Tukiliiton Malike-keskus toi retkelle suuren määrän erilaisia apuvälineitä, joilla vammaiset pääsevät avustettuina muun muassa metsään ja pyöräilemään.

– Ensin Anna oli tosi ihmeissään. Sitten hän alkoi nauttia ja viihtyi kyllä tosi hyvin, kertoo Anna Aaltosta avustanut lähihoitaja Pirita Vainioinen.

Hän arvelee, että Anna oli metsäretkellä ensimmäistä kertaa elämässään. Anna Aaltonen ei puhu itse, joten hän ei pysty asiaa kommentoimaan.

Apuvälineiden saatavuudesta on kanneltu eduskunnan oikeusasiamiehelle

Vammaisille on kehitetty monia erilaisia apuvälineitä, mutta niiden saaminen käyttöön ei ole itsestään selvää. Laitteet voivat maksaa tuhansia euroja ja vain harva pystyy ostamaan niitä itse.

Pyörätuolilla metsäretkellä.
Heikki Rekola ja Joona Kari kokeilivat luontoretkelle sopivia apuvälineitä.Yle / Tapio Termonen

Yhteiskunnan tuki voi puolestaan jäädä helposti saamatta. Kehitysvammaisten Tukiliiton mukaan apuvälineiden myöntämisperusteet ovat heikentyneet. Tukiliiton mukaan laitteiden saatavuus vaihtelee ja ihmiset ovat jopa eriarvoisessa asemassa.

– Apuvälineen saatavuus riippuu siitä, miten osataan vaatia ja kirjoittaa hakemuksia, sanoo toimintavälineneuvoja Antti Tulasalo Kehitysvammaisten Tukiliiton Malike-keskuksesta.

Apuvälineitä voi anoa esimerkiksi sairaanhoitopiireiltä tai kunnilta. Peruskäyttöön tarkoitetun pyörätuolin saa helposti, mutta erikoisempien laitteiden kanssa on vaikeampaa.

Luovutusperusteita on yhtenäistetty, mutta Kehitysvammaisten Tukiliiton mukaan tilanne ei ole parantunut. Esimerkiksi erikoisrakenneltua polkupyörää ei kustanneta sellaiselle, joka ei selviä pyöräilystä yksin.

– Se on minun mielestäni aivan pähkähullu ajatus, Tulasalo sanoo.

Pyörätuolissa istuva poika pääsee polkupyörän kyytiin
Joona Kari on innoissaan, kun pääsee mukaan pyöräretkelle. Pyörää ajaa Tuulia Nurminen.Yle / Tapio Termonen

Hän muistuttaa, että esimerkiksi näkövammaiselle pyöräily voi olla todella tärkeää ja hyödyllistä. Siihen tarvitaan tietenkin avustaja ja erikoisrakenteinen pyörä. Sama asia pätee moneen muuhunkin vammaan tai sairauteen.

Raha ei riitä kaikkeen

Kehitysvammaisten Tukiliitto on tehnyt aiheesta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Apuvälineisiin liittyviä hakemuksia käsittelevät sosiaali- ja terveysalan asiantuntijat ovat ainakin Lounais-Suomessa sitä mieltä, että linja myöntämispäätöksissä ei ole heikentynyt. Ylelle annettujen vastausten mukaan apuvälineitä hankitaan kun ne ovat välttämättömiä, mutta kaikkeen ei ole varaa.

– Tandempyörä on loistava keksintö, mutta kuntouttava laite se ei ole, sanoo alueellisen apuvälinekeskuksen palvelupäällikkö Mariann Kylmäniemi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiristä.

Sama näkemys vahvistetaan myös Satakunnan sairaanhoitopiirin apuvälikeskuksesta. Fysiatrian ja kuntoutusylilääkäri Hannu Heikkilä toteaa, että mielen virkistäminen ei riitä syyksi apuvälineen myöntämiselle.

Mies hymyilee tyytyväisen näköisenä
Kimmo Mustonen oli tyytyväinen retkipäivään.Yle / Tapio Termonen

Annalla ja muilla vammaisilla oli superpäivä

Lainaksi saaduilla apuvälineillä luonto- ja pyöräretkelle päässyt Anna Aaltonen vaikutti retkipäiväänsä erittäin tyytyväiseltä. Asian merkitystä Annan elämään voidaan vain arvailla. Annan avustaja arvio, että retkipäivän vaikutus on suuri.

– Annalle tämä kaikki on niin erilaista. Kaikki nämä äänet, hajut ja muutkin olosuhteet, luettelee Annaa avustanut Pirita Vainioinen.

Vainioisen näkemykseen yhtyvät kaikki muutkin retkipäivään osallistuneet. Vaikka moni mukana olleista vammaisista ei kykene itse puhumaan, saattoi heidän kasvoiltaan hyvin helposti lukea iloa ja tyytyväisyyttä.