Osa Raamatusta on käännösvirheitä ja kulttuurisia tulkintoja – "Pyhän tekstin muuttuminen on välttämätöntä, koska sen täytyy olla relevanttia omalle ajalleen"

Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa on maailman johtava Vanhan testamentin tutkimuksen huippuyksikkö.

teologia
kansikuva professori Martti Nissisen kirjasta
Maarit Kolsin maalaus, josta tehtiin kansikuva professori Martti Nissisen Ancient Prophecy -kirjaan. Ajatuksena on, että muinaiseen profetiaan ei ole muuta tietä kuin vanhat tekstit, joiden takaa profeetat sitten näyttävät naamansa, jos näyttävät.Markku Sandell / Yle

Aloitetaan kaukaa.

Jerusalemin tuho vuonna 586 ennen ajanlaskumme alkua voi kuulostaa etäiseltä, mutta Raamatun Vanhan testamentin kannalta se on keskeinen tapahtuma. Siitä alkanut kansan karkoitus Mesopotamiaan Babylonian pakkosiirtolaisuuteen sysäsi liikkeelle vahvan juutalaisen identiteetin etsimisen. Se synnytti merkittävän osan Vanhan testamentin kirjoituksia.

Jerusalemin tuhoon liittyviä profeettakirjoja pidettiin aiemmin vain Raamattuun kuuluvina. Nykyinen tutkimus on yhdistänyt ne laajaan itäisen Välimeren ja Lähi-idän alueella vallinneeseen profeettailmiöön.

Raamatun profetiat olivat alun perin puhuttua perinnettä, jonka myöhemmät kirjurit panivat talteen. Käytännössä profetiat tulkittiin sen jälkeen, kun niiden ennustamat asiat olivat jo tapahtuneet. Sitten jälkipolvet ovat tulkinneet oraakkeleita uudelleen ja Raamatun profetiakirjat syntyivät tämän tuloksena.

Tällöin niiden muoto muuttui – ja joskus sisältökin. Juuri tämänkaltaisten muutosten vaiheita tutkii Vanhan testamentin eksegetiikka eli tieteellinen raamatuntutkimus. Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan huippuyksikkö on omalla alallaan yksi maailman suurimmista ja arvostetuimmista.

Raamatun käännöstyö jatkuu ja tulkinnat muuttuvat

Tekstien muutokseen ovat vaikuttaneet kääntäminen hepreasta kreikaksi ja edelleen muille kielille. Kääntäminen on aina tulkitsemista: miten joku ilmaisu toimii uudella kielellä.

Osa muutoksista on tullut oppineiden kirjurien muokatessa tekstiä ymmärrettävämmäksi. Tällöin tekstin sisältö on saattanut saada uuden merkityksen. Osa muutoksista on myös sattumanvaraisia kirjoitusvirheitä, mutta yleensä muutosten taustalla on ollut jokin pyrkimys.

Esimerkiksi teologiset käsitykset ovat muuttuneet ja silloin tekstiä on muokattu sen perusteella.

Myös ympäröivän kulttuurin vaikutus näkyy Raamatun tekstien muuttumisessa.. Sen takia pitää ymmärtää esimerkiksi muinaisen Assyrian elämää ja yhteiskuntaa. Siksi teologien ohella tutkimusta tekevät nuolenpääkirjoituksia ymmärtävät assyriologit ja alueen muinaismuistoja tutkineet arkeologit.

Alunperin Raamatun tekstit eivät olleet yhtenäisenä kirjana kansien välissä, vaan erillisinä käsikirjoituksina. Niitä kopioitaessa tekstit käsiteltiin aina uudelleen. Sama kulttuurien muokkaava vaikutus näkyy myöhäisemmissäkin raamatunkäännöksissä.

Martti Nissinen, eksegetiikan professori
Professori Martti Nissinen johtaa huippuyksikköä.Markku Sandell / Yle

"Ei ole yhtä ainoaa Raamatun tekstiä"

Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa -huippuyksikköä johtava professori Martti Nissinen sanoo, että Vanhan testamentin varhaisia aikoja kuvaavista tapahtumista on niukasti lähteitä. Niitä on usein vaikea yhdistää muuhun tunnettuun historiaan.

– On kuin avaimenreiästä tirkistelisi historiaan ja näkisi vain pienen palan kerrallaan, professori kuvailee.

Vanhoja käsikirjoituksia on löydetty lähteiksi, mutta ei esimerkiksi Mooseksen lakien kivitauluja.

– Ei ole koskaan ollut yhtä ainoaa Raamatun tekstiä, vaan liikkeellä on ollut useampia erilaisia käsikirjoituksia, Martti Nissinen toteaa.

Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että eri käsikirjoituksista koottu nykyinen Raamattu sisältää Vanhassa testamentissa kaksi eri versiota Mooseksen kymmenestä käskystä. Näin siitä huolimatta, että kymmenen käskyä on keskeisiä Raamatun uskonkappaleita.

nuolenpääkirjoitusta
Assyrian pääkaupungin Niniven arkistoon kuulunut, akkadiksi nuolenpääkirjoituksella kirjoitettu savitaulu, johon on koottu kymmenen profeettaoraakkelia. Teksti on kirjoitettu vuonna 673 eKr., mutta siihen kootut profetiat ovat vuosilta 681–680 eKr. Aiheena on kuningas Assarhaddonin valtaannousu ja sitä edeltänyt sisällissota. Profeetat on mainittu nimeltä, ja useimmat heistä ovat Ištarin temppelistä Arbelan kaupungissa (nyk. Erbil, Irakin Kurdistanin pääkaupunki).Markku Sandell / Yle

Nissisen mukaan pyhätkin tekstit elävät koko ajan. Tutkijat selvittävät syitä, jotka vaikuttavat tekstin muuttumiseen niitä joko käännettäessä tai tulkitessa kulloisenkin yhteiskunnan oloissa.

– Pyhän tekstin muuttuminen on välttämätöntä, koska sen täytyy olla relevanttia omalle ajalleen. Kun kymmenen käskyä käännettiin Suomen luterilaiseen Katekismukseen, niitä piti taas muuttaa, että ne olisivat relevantteja ja ajanmukaisia, professori Nissinen sanoo.

Pyhä teksti muuttuu – se on "toimitettua"

Viime vuonna ilmestyneessä Kiveen hakattu? -kirjassa Ville Mäkipelto kirjoittaa artikkelissaan Neljä tapaa muuttaa pyhää tekstiä:

"Raamattuun valikoituneet kirjoitukset ovat alusta loppuun saakka erilaisista ajatuksista ja lähteistä kokoon toimitettuja teoksia."

Tämä kerroksisuus haastaa tutkijoita yhä edelleen ja uusia oivalluksia eri tekstien muotoutumisesta tehdään jatkuvasti.

Mäkipelto kuvaa esimerkiksi 800–1000-luvuilla tuotetun masoreettisen tekstin (juutalainen tekstitraditio) ja Septuagintan (Raamatun kreikankielinen käännös) eroja.

Masoreettinen Raamattu on Septuagintaa huomattavasti myöhäisempi ja sitä on käytetty suomalaisenkin Raamatun pohjana. Se on säilynyt jokseenkin muuttumattomana vuosisatoja.

Septuaginta taas on käännetty kadonneista heprean- ja arameankielisistä teksteistä. Vertailu näiden kahden Vanhan testamentin välillä kertoo paljon eri aikoina tehdyistä muutoksista, lisäyksistä, poistoista ja siitä, miten kunakin aikana tekstiä on haluttu tulkita.

Teologiset käsitykset vaihtelevat ja osa pyhiin teksteihin sisältyneistä ajatuksista on kadonnut vuosisatojen kuluessa.

Professori Martti Nissinen sanoo eksegetiikan olevan väline fundamentalismia eli jyrkkää oikeaoppisuutta vastaan, sillä Raamatun tekstien kirjaimellinen tulkinta tarkoitushakuisesti ei ole perusteltua.

Kulttuurien kerroksista kumpuaa vieläkin uutta tietoa

Tutkijoiden käytössä alkaa olla historiallisia lähteitä, kun tullaan aikaan noin 800 ekr. Savitaulujen nuolenpääkirjoituksista pystytään saamaan tietoa vallinneista oloista aikana, jolloin Jerusalemissa ja Samariassa oli kuninkaita. Arkeologiset löydöt tukevat myös Raamatun kertomuksia.

Kuolleenmeren kääröjen tutkimusta laboratoriossa Israelin kansallismuseossa Jerusalemissa.
Kuolleenmeren kääröjen tutkimusta laboratoriossa Israelin kansallismuseossa Jerusalemissa.Jim Hollander / EPA

Kuolleenmeren kääröt löydettiin viime vuosisadan puolivälissä (1940- ja 50-luvuilla) ja niiden merkitys on ollut mullistava eksegetiikan tutkijoille. Qumranin raunioiden lähistön luolista löydetyistä 900 käsikirjoituksesta vain osa on täydellisiä.

Nahalle ja papyrukselle ajanlaskumme taitteessa tallennetut käsikirjoitukset sisältävät Vanhan testamentin tutkijoiden kannalta mielenkiintoisia tekstejä. Niiden perusteella on saatu paljon tietoa varhaisen juutalaisuuden monimuotoisuudesta, Vanhan testamentin tekstin kehittymisestä ja siinä tapahtuneista muutoksista.

Pääasiassa hepreaksi kirjoitetut tekstit edellyttävät tuon ajan kielen osaamista. Myös antiikin ajan kreikka pitää hallita pystyäkseen analysoimaan varhaisia Raamatun tekstien versioita.

Harvat nuolenpääkirjoitusten ja Assyrian historian tuntijat Suomessa ovat Nissisen mukaan alansa huippuja. Näin on, vaikka assyriologian opetus itsenäisenä oppiaineena on lopetettu Helsingin yliopistossa.

Nykyinen huippuyksikkö on kuitenkin jatkanut alan opetusta ja työllistänyt assyriologeja. Sen rinnalle on tullut uusi muinaisen Lähi-idän imperiumeja tutkiva huippuyksikkö, jota johtaa assyriologi Saana Svärd. Yksikön avulla Vanhan testamentin syntyhistorian avaaminen on jatkunut.

Eksegetiikka on myös yhteiskunnallista vaikuttamista

Luterilaisen kirkon kirkolliskokous pohti avioliittokäsityksen laajentamista viime vuonna ja päätyi edelleen siihen, että Raamatun mukainen avioliitto on vain miehen ja naisen välinen liitto.

Vartija-lehdessä (siirryt toiseen palveluun) Martti Nissinen ja Päivi Vähäkangas kritisoivat asiaa pohtineen perustevaliokunnan avioliittomietintöä. Tutkijoita huolettaa se, että kirkon ylimmän päätöksenteon tasolla teologisessa työskentelyssä sivuutetaan tieteellisen raamatuntutkimuksen anti.

Artikkelissaan Nissinen ja Vähäkangas eivät ole tyytyväisiä perustevaliokunnan tapaan etsiä Raamatusta vain miehen ja naisen avioliittoa tukevia kohtia:

"Yhtä lailla raamatullisena avioliittokäsityksenä voisi kuitenkin pitää moniavioisuutta, avioeron kieltämistä tai avioliiton karttamista – niille kaikille löytyy perusteluja Raamatusta. Raamatun teksteissä lukija kohtaa yhteiskunnan, jonka hierarkia perustuu erilaiseen sukupuolentulkintaan kuin mihin nykyinen länsimainen raamatunlukija on tottunut. Raamatun taustalla olevien yhteiskuntien avioliitto ei ole yhdenvertaisten kumppanien yhteenliittymä eivätkä sukupuolisuhteen osapuolet ole lähtökohtaisesti tasa-arvoisia." (Vartija 3/2019)

Tieteellinen raamatuntutkimus pyrkii näin yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen kertomalla tutkimusten tuloksista ja siitä, miten Raamatun teksteihin pitäisi suhtautua.

Pitkä tutkimusperinne jatkuu

Professori Martti Nissisen mukaan Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa on pitkä jatkumo Raamatun tieteellistä tutkimusta. Sen ansiosta tiedekunnassa on tällä hetkellä kaksi huippuyksikköä, ja ne ovat Nissisen mukaan myös kansainvälisesti merkittäviä toimijoita omalla alallaan.

Ensimmäinen Suomen Akatemian huippuyksikkö teologisessa tiedekunnassa oli jo vuonna 1995 professori Heikki Räisäsen johtamana. Se toi mukanaan rahoituksen, joka näkyy edelleen nykyisten yksiköiden työssä. Eri tutkijoiden välinen yhteystyö on Nissisen mielestä laajaa ja hedelmällistä.

Vanhan testamentin tutkimuksen yksikkö on verkostoitunut kansainväisesti. Yksikköön lasketaan kuuluvaksi viitisenkymmentä tutkijaa. Tänä vuonna päättyvän huippuyksikkökauden saldoksi professori Martti Nissinen laskeskelee julkaistun 35 kirjaa ja viitisensataa artikkelia. Niistä noin 300 on tieteellisesti vertaisarvioituja.

Juttu on osa "10 kertaa tieteestä" -sarjaa, jossa esitellään suomalaista tutkimusta. Aiemmin sarjassa on julkaistu alla olevat jutut:

Suomalaiset olivat 1800-luvun halpatyövoimaa maailman merillä – laivasta karanneet häivyttivät taustansa

Haitarilla tai huuliharpulla tohtoriksi – kuvitteelliset kenttäretket menneeseen Karjalaan synnyttivät jopa trance-musiikkia

"Haukuttiin patalappuprofessoriksi" – käsityötiede on monelle outo

Geeneissämme piilottelee tuntemattomia esi-isiä – tutkijoiden mukaan niitä voi löytyä useita

Laaja korkeakouluverkosto vai muutama huippuyliopisto? Helsingin yliopiston rehtori haluaa valtiolta päätöksiä

Lähiluonnossamme voi elää valtava tuntematon eliömaailma – suomalaistutkimus tuo uutta tietoa kasvien tuntemattomista viruksista

Kun matematiikan perustutkimukselle yllättäen lahjoitetaan kolme miljoonaa euroa, on syytä kysyä miksi – mutta kaikkea ei voi laskemalla ennakoida

Kantasoluista syntyy eläviä kudoksia – suomalainen huippututkimus yhdistää biologiaa, teknologiaa ja lääketiedettä, jotta löydettäisiin uusia keinoja sairauksien hoitoon