Heikki Hiilamon kolumni: Otetaan mallia Norjasta ja tehdään itsenäisyyspäivästä lasten ja nuorten juhla

Suomessakin voitaisiin juhlia itsenäisyyttä lasten ja nuorten ehdoilla sotilasparaatien ja eliittisten kutsujen sijaan. Malli siihen löytyy Norjasta, kirjoittaa Heikki Hiilamo.

itsenäisyyspäivät
Heikki Hiilamo
Antti Haanpää / Yle

Pienissä käsissä tuhannet pienet Norjan liput vilisevät väkijoukossa. Koululaisorkesteri toisensa jälkeen marssii iloisena kohti kuninkaanlinnaa. Kulkueessa väikkyvät mitä värikkäämmät kansallispuvut, juhlaviirit ja pinssit. Kaduilla on iloista väkeä niin paljon, ettei sekaan meinaa mahtua.

Norjan kansallispäivä, jota juhlittiin perjantaina, on unohtumaton kokemus suomalaiselle.

Kyse on itse asiassa perustuslain päivästä (grunnlovsdag), joka tunnetaan yleisesti vain nimellä syttende mai eli 17. toukokuuta. 17. toukokuuta vuonna 1814 Eidsvollin kansalliskokous vahvisti Norjan perustuslain ja Tanskaan kuulunut Norja julistautui itsenäiseksi. Norjan todellinen itsenäisyys ei ole kuitenkaan paljon Suomea vanhempi. Samana vuonna eli 1814 Norja joutui liittymään Ruotsiin, vaikka saikin pitää perustuslakinsa. Personaaliunioni purkautui vasta vuonna 1904.

On hämmentävää, miten erilainen on kahden toisessa maailmansodassa kärsineen pohjoismaan tapa juhlia itsenäisyyttä. Sotilaiden sijaan Norjassa marssivat koululaiset. Oslossa kaikki saavat juhlia linnassa, kun kuningas ottaa vastaan koululaisten paraatin. Paraatin jälkeen koululaisten vanhemmat järjestävät koulujen pihoilla juhlia, joissa leikitään, lauletaan ja syödään makkaraa. Katse on tulevaisuuteen.

Norjan rikastumisen mallia emme voi kopioita, mutta itsenäisyyspäivän vietosta kannattaisi ottaa oppia.

Suomessahan juhla kietoutuu ennen muuta sotien muistamiseen. Siihen kuuluu sotilasparaateja ja maailman ehkä elitistisimmät kutsut presidentin linnassa. Lapsilla ja nuorilla ei ole oikeastaan mitään roolia juhlassa.

Siinä missä Norjan kansallispäivän tunnelma muistuttaa vappua, meillä itsenäisyyspäivä tuo mieleen hautajaiset.

Suomessa muistetaan menneiden sukupolvien uhrauksia, Norjassa juhlitaan sitä, mitä Norja on nyt lapsille ja nuorille. Siinä missä Norjan kansallispäivän tunnelma muistuttaa vappua, meillä itsenäisyyspäivä tuo mieleen hautajaiset.

Kukaan ei määrää, että näin pitäisi jatkua maailman tappiin. Suomen sotien muisto on onneksi yhä kauempana. Se näkyy myös konkreettisesti sotaveteraanisukupolven hiipumisena. Tämä antaisi kunniakkaan tilaisuuden uudistaa suomalaista perinnettä.

Puolustusvoimat tuskin on innostunut muutoksesta. Itsenäisyyspäivä palvelee sotilaita erinomaisena PR-kampanjana. Sotien muistaminen lienee yksi syy sille, että muun tasa-arvoajattelun edistyessä Suomi pitää edelleen kiinni vain toista sukupuolta koskevasta asevelvollisuudesta.

Militaristinen ja elitistinen tapa viettää itsenäisyyspäivää palvelee ennen muuta nationalistista populismia.

Meille itsenäisyyden juhlinta tuntuu olevan jatkuvaa uhrautumista isänmaan puolesta, mistä konkreettinen esimerkki on se, ettei valtakunnan muutoin tarkassa taloudenpidossa lasketa täyttä arvoa varusmiespalveluksen vuoksi menetetylle opiskelu- ja työajalle. Itsenäisyyspäivänä tympääntyneinä marssivat varusmiehet eivät ainakaan minulle edusta myönteistä kuvaa Suomen tulevaisuudesta.

Militaristinen ja elitistinen tapa viettää itsenäisyyspäivää pönkittää ennen muuta nationalistista populismia. Tarvitsemme iloisempia ja monipuolisempia tapoja juhlia itsenäisyyttä ja sitä vapautta, jonka sotaveteraanit pelastivat.

Norjan kansallispäivässä sykähdyttää erityisesti se, että lapset ja nuoret ovat pääosassa. Tälle olisi tarvetta myös meillä. Lapsia syntyy huolestuttavan vähän. Lapsista ja nuorista puhutaan enimmäkseen vain ongelmien kautta: mielenterveysongelmien, kouluttamattomuuden, työttömyyden ja syrjäytymisen.

Meillä vanhemmilla sukupolvilla on toki aihetta kantaa huolta nuortemme suorituskyvystä, koska he maksavat meidän eläkkeemme ja hoitomme. Vallitseva puhetapa on kuitenkin niin osoitteleva, että se pikemminkin lannistaa kuin kannustaa.

Siirretään itsenäisyyspäivänä sotilaat ja eliittijuhlat syrjään ja niiden sijaan rakennetaan mekin juhla lasten, nuorten ja koulujen ympärille.

Heikki Hiilamo

Kirjoittaja toimii Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorina. Aikaisemmin hän on työskennellyt mm. toimittajana Yleisradiossa 1994–1997.

Kolumnista voi keskustella 20.5. klo 16.00 asti.