Emil Leskinen, 23, joutui kesken unelmatyön rajuun kolariin, eikä enää pystynyt kävelemään – kiitos kävelyrobotin, jalat kantavat taas

Teknologian rooli neurologisessa kuntoutuksessa kasvaa. Kuntoutusmahdollisuudet riippuvat kuitenkin siitä, missä asuu.

kuntoutuspalvelut
Emil Leskinen ja kävelyrobotti
Turkulainen Emil Leskinen sai 19-vuotiaana aivovamman liikenneonnettomuuden seurauksena.Marjut Suomi / Yle

Siniset lenkkitossut etenevät kävelymatolla verkkaisesti mutta varmasti.

Jalat ovat kiinni metallisissa tukirakenteissa, ylävartaloon kiinnitetyt valjaat keventävät kävelijän painoa.

Jokaista robotin ohjaamaa askelta säestää koneellinen surahdus.

Ympärille kerääntyneet kymmenet fysioterapeutit ja lääkärit seuraavat Emil Leskisen ja Lokomat-kävelyrobotin yhteistyötä tarkkaavaisesti. Aivovamman jälkeen kuntoutuvalle Leskiselle tämä on tuttua puuhaa.

Teknologia on näkyvästi esillä kuntoutuksen ammattilaisille järjestetyssä seminaarissa Tampere-talossa.

Erilaiset robotit auttavat kävelemään, polkemaan tai liikuttamaan kättä. Näytöillä pyörivät pelit vähentävät liikkeiden yksitoikkoisuutta.

Neurologisen vamman kuntoutuksessa robotista voi olla paljon hyötyä.

Paljon toistoja aikaisessa vaiheessa

Laitilan Terveyskodin kuntoutuspäällikkö Pauliina Iiskala kertoo, että kuntoutusrobottia voidaan käyttää esimerkiksi aivoverenkiertohäiriön, selkäydinvamman tai aivovamman jälkeiseen kuntoutukseen.

– Lisäksi siitä on hyötyä joidenkin pitkäaikaisten neurologisten sairauksien, kuten MS-taudin tai Parkinsonin taudin, hoidossa.

Perinteisessä kuntoutuksessa kävelemistä opetellaan niin, että fysioterapeutit tukevat potilasta ja nostavat itse tämän jalkaa joka askeleella.

Ihmiseen verrattuna kävelyrobotti tekee toistot tarkemmin ja jaksaa tehdä niitä kauemmin. Tällä on Iiskalan mukaan suuri merkitys esimerkiksi aivovammasta toipumiseen.

– Alkuvaiheessa tehtyjen toistojen määrällä on iso vaikutus siihen, miten aivot muovautuvat ja oppivat uudelleen kävelemisen tai jonkin muun taidon.

Onnettomuus vei vuodepotilaaksi

Urheilullinen, muun muassa jääkiekkoa harrastanut turkulainen Emil Leskinen oli kirjoittanut ylioppilaaksi keväällä 2015.

Hän oli saanut unelmien kesätyön Bahamalta, suomalaisesta rakennusliikkeestä.

Elämä oli edessä, mutta elokuussa tapahtunut liikenneonnettomuus muutti sen toisenlaiseksi kuin kukaan oli kuvitellut.

Leskinen oli liikkeellä mönkijällä yhdessä kollegansa kanssa, kun se paiskautui betoniseinää vasten. Kukaan ei vieläkään tiedä miksi, eikä Leskinen itse muista tilanteesta mitään. Toinen ajoneuvossa olleista kuoli välittömästi.

Emil Leskisen diagnoosi oli vakava aivovamma, eikä toipumisennuste näyttänyt hyvältä.

– Kaikki piti aloittaa alusta. Syöminen, puhuminen, käveleminen ja jopa istuminen piti opetella uudelleen, Emilin äiti Pia Leskinen muistelee.

Kävelyrobottia kokeiltiin ensimmäistä kertaa vuoden 2016 lopussa. Paikkana oli Laitilan Terveyskoti.

Emil Leskinen käyttää Lokomat-kävelyrobottia.
Emil Leskinen näyttää, miten kävelyrobotti toimii käytännössä.Marjut Suomi / Yle

Emil Leskisen tapauksessa kävelyrobotin käyttö ei kuulu Kelan korvaaman fysioterapian piiriin, vaan perhe maksaa sen omasta pussistaan. Yhden kuntoutuskerran hinta on sadan euron luokkaa.

Hoitomahdollisuudet eivät ole kaikille samat

Turun yliopiston neurologian professori Risto O. Roine on huomannut, että teknologiaa käytetään diagnostiikan ja hoidon lisäksi enenevässä määrin myös kuntoutuksessa.

– Nyt on näyttöä siitä, että robotiikkaan perustuva kuntoutus on tehokasta, etenkin kävelyn osalta. Tämän tyyppinen kuntoutus on ollut Suomessa alikäytössä, mutta tilanne on korjattavissa.

Kävelyrobotit ovat kalliita laitteita, eikä niitä löydy kaikista kuntoutuslaitoksista. Pääsy tällaisen kuntoutuksen piiriin riippuu pitkälti siitä, missä asuu – ja onko siihen varaa.

Roine toimii myös Aivoliiton ylilääkärinä. Hänen mukaansa tasa-arvoisten mahdollisuuksien puute leimaa neurologista kuntoutusta laajemminkin.

Aivoliitto on selvittänyt esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöiden kuntoutuksen resursseja Suomessa.

Roineen mukaan 40 prosentilla AVH-potilaista olisi tarvetta moniammatilliselle, vaativalle neurologiselle kuntoutukselle, mutta vain 15 prosenttia heistä saa sitä.

– Lisäksi alueelliset erot ovat suuria. Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirit ovat tässä hännänhuippuja, Roine sanoo.

Askel kerrallaan eteenpäin

Aivovammasta toipuminen on yksilöllistä, eikä Emil Leskisen tulevaisuuden terveydentilaa voi ennustaa.

Pauliina Iiskala ja Pia Leskinen toteavat, että paljon on saavutettu jo nyt. Emil asuu kotona ja pystyy ilmaisemaan itseään, vaikka puheen tuottaminen on vaikeaa.

– Emil on kuntoutunut todella hyvin, vaikka ennuste oli alkuun huono, Iiskala sanoo.

Pia Leskinen ja Emil Leskinen katsovat hymyillen toisiaan.
Pia ja Emil Leskinen kokevat Emilin saaneen hyvää kuntoutusta.Marjut Suomi / Yle

Pia Leskisen mukaan Emil on määrätietoinen ja haluaa liikkua ilman apuvälineitä. Käveleminen sujuu sisätiloissa jo ilman rollaattoria.

– Tasapainoa pitää vielä harjoittaa, mutta koko ajan mennään eteenpäin. Kiitos kävelyrobotin, siitä on ollut iso apu.

Emil Leskinen itse on asiasta hieman eri mieltä. Hän arvelee, että isoin hyöty on ollut fysioterapiasta. Kävelyrobotti on ollut hyvänä apuna.

Lue myös:

Aivoverenkiertohäiriöstä kärsinyt hyötyisi kuntoutuksesta, mutta harva saa sitä tarpeeksi nopeasti

Kolariautossa Nette Kiviranta keskittyi vain hengittämiseen, nyt kaikkeen siihen, mikä elämässä yhä on hyvin – Näin rakentuu mieli, jota kriisi ei muserra

"Nyt mennään" olivat viimeiset sanat, jotka rauhanturvaaja kuuli ennen helikopterionnettomuutta, nyt mies kuntoutuu kävelyrobotilla

Vakava onnettomuus oli romuttaa koko elämän - Silti ratsastaja Jaana Kivimäki taisteli takaisin satulaan