Islantilaiskirjailija Sjón aloitti uransa myymällä runojaan kadulla ja päätyi lopulta Oscar-gaalaan: "Islannissa on henki, että kaikki ovat luovia ja aina voi yrittää"

Palkittu kirjailija on Björkin ystävä ja tuntee myös maan nuoret viisuedustajat, sillä "Islannissa kaikki tuntevat toisensa".

kirjallisuus
Kirjailija Sjon Helsingissä
Sjón vieraili Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaalilla. Pekka Tynell / Yle

Islantilaiskirjailija Sjón (s. 1962) on saapunut Helsinkiin suoraan Israelista. Hän ei ollut Euroviisuissa kannattamassa Islannin omintakeista elektrobändiä, vaan esiintymässä Jerusalemissa kirjallisuusfestivaalilla. Tietenkin Sjón tuntee myös maansa euroviisuedustajat – Islanti on pieni maa.

– Tunnen hyvin Matthíaksen (Hatarin tummahiuksinen laulaja) isän hyvin. Pyörimme nuorina samoissa musiikkipiireissä. Matthías on valmistunut dramaturgiksi, joten kaikki lavalla nähty on viimeisen päälle mietittyä. On ollut kiinnostavaa seurata heidän tietään Euroviisuihin, missä heidän ei tietenkään kuuluisi olla, Sjón nauraa.

Tällä Sjón viittaa yhtyeen arvoihin. Se on julistautunut antikapitalistiseksi taidekollektiiviksi. Viisujen aikana on tullut jo selväksi, mitä mieltä yhtye on Israelin politiikasta.

– Luulen, että heille oli vaikea päätös ylipäätään lähteä esiintymään Israeliin.

Sjón sen sijaan ei miettinyt hetkeäkään, kun hän sai kutsun Jerusalemin kirjallisuusfestivaalille. Hänen vuonna 2003 ilmestynyt romaaninsa Skugga-Baldur on juuri käännetty suoraan islannista hepreaksi. Lisäksi hän pääsi lavalle keskustelemaan ihailemansa israelilaiskirjailijan David Grossmanin kanssa.

– Grossman ja myös muut suuret israelilaiskirjailijat ovat rauhanaatteen puolestapuhujia ja tuovat sen esiin myös tuotannossaan. He, jos jotkut tietävät, mistä puhuvat.

David Grossmanin poika kuoli raketti-iskussa ollessaan Israelin armeijan palveluksessa.

Sjón on mukana Nobel-palkinnon veikkauksissa

Suomessa Sjón esiintyi Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaalilla. Voi katsoa keskustelun täältä. Islantilaiskirjailijalla on vankka lukijakunta Suomessa, vaikka hänen kirjansa eivät päästä helpolla. Sjón vaihtelee tyylilajeja ja on hyvin viehtynyt kokeellisuuteen.

Tuorein suomennettu romaani CoDex 1962 on trilogia. Sen ensimmäinen osa syntyi jo vuonna 1994. Sjón meni kertomaan haastattelussa, että tekeillä on trilogia. Oikeasti hänellä ei ollut vielä hajuakaan jatko-osista, mutta luvattu mikä luvattu.

– Uskomatonta, mutta ihmiset alkoivat odottaa jatkoa. Eivät monet, mutta tunsin kuitenkin syyllisyyttä ja päätin tehdä trilogian.

Islantilaisen kirjailija Sjonin viimeisin kirja Codex 1962
CoDex 1962 trilogia julkaistiin nyt yksissä kansissa. Kirjan ensimmäinen osa on suomennettu jo vuonna 2004.Pekka Tynell / Yle

Viisivuotiseksi urakaksi kaavailtu kirjaprojekti kuitenkin venyi. Välissä syntyi lukuisia muita kirjoja, kuten Pohjoismaiden neuvoston palkitsema Skugga-Baldur . Trilogian teko venyi lähes 25 vuoden pituiseksi, sillä viimeisin osa julkaistiin Islannissa kolme vuotta sitten.

Sjón on arvostettu kirjailija maailmalla ja hänen teoksiaan on käännetty useille kielille. Aika ajoin hänen nimensä on vilahdellut myös Nobel-palkinnon veikkauksissa.

Sjón kauppasi runokirjaansa kadulla ja bussissa

Uransa Sjón aloitti kirjaimellisesti kadulta. Hän kirjoitti ensimmäisen runokokoelmansa 15-vuotiaana. Islannissa oli tuohon aikaan vahva omakustannnekulttuuri, joten Sjón, jonka oikea nimi on Sigurjón Birgir Sigurðsson, päätti myös ottaa kopioita runokirjastaan. Hän kaupitteli niitä kadulla ja bussissa.

– Olin aivan pihalla. Luulin, että kirjakaupat ottaisivat yhteyttä minuun. Niin ei käynyt, joten laadin pienen lehdistötiedotteen.

Tiedote julkaistiin paikallisessa lehdessä, mutta painossa oli tapahtunut sekaannus. Sjónista kertovan jutun kuvassa oli vanha mies ja Sjónin kuva oli taas tästä miehestä kertovassa jutussa. Tiedotusstrategia ei siis mennyt ihan putkeen, joten Sjón päätti lähestyä itse kirjakauppoja. Se kannatti, sillä ensimmäistä runoteosta myytiin noin 150 kappaletta, mikä on hyvin Reykjavikin kokoisessa kaupungissa.

Islantilainen kirjailija Sjon Helsingissä
Sjón on kirjoittanut myös lastenkirjoja ja librettoja.Pekka Tynell / Yle

Sysäyksen runouteen Sjón sai jo koulussa. Islannissa annettiin heti koulutaipaleen alussa kaikille koululaisille kirja, jossa oli islantilaista runoutta.

– Saimme kirjan noin kahdeksanvuotiaana ja sitä luettiin useita vuosia.

Tärkeä suunnannäyttäjä oli myös David Bowie. Nuori Sjón ihaili häntä musiikintekijänä, hahmona ja sanoittajana.

– Tajusin miten sanoja voi käyttää surrealistisesti. Bowie puski minua kirjallisuuden suuntaan. Teininä musiikki oli elämän tärkein juttu ja se oli minun tieni kulttuuriin.

Oscar-gaala oli kuin vuotuinen firman juhla

Runoilun ohella Sjón pyöri myös Reykjavikin musiikkiskenessä. Koska piirit ovat pienet, Sjón tutustui tietenkin Björkiin jo teini-iässä. He ovat edelleen hyviä ystäviä.

Sjón oli mukana Sugarcubes-bändissä ja on tehnyt sanoituksia myös Björkin soololevyille. Suurin meriitti on kuitenkin lyriikat Dancer in the Dark -elokuvaan, johon Björk teki musiikin ja esitti myös pääosan. Laulu I´ve seen it all sai Oscar-ehdokkuuden.

– Se oli valtava yllätys. Tällainen runoilija Reykjavikista on yhtäkkiä punaisella matolla Oscar-gaalassa. Se oli kuin unta!

Gaalan aikana Sjón joutui vähän väliä nipistelemään itseään. Olo oli niin epätodellinen. Suurena elokuvanystävänä hän oli aina katsonut gaalaa omalla kotisohvallaan ja nyt hän oli aivan väärällä puolella televisiota, siellä sisällä. Kiinnostavinta oli kuitenkin tauolla, kun kaikki filmitähdet ja kuuluisuudet kävivät vessassa aivan kuten normaalit ihmiset.

– Siellä he juttelivat niitä näitä ja kyselivät toisiltaan kuulumisia. Se oli kuin minkä tahansa firman vuotuinen juhla.

Laulu ei saanut Oscaria, mutta kokemus elokuvamaailmasta ja ohjaaja Lars von Trierin kanssa työskentelystä oli antoisaa. Sjónilla sujui hyvin von Trierin kanssa, jota pidetään vaikeana persoonana.

– Meillä oli loistavat välit. Pidimme pari tiivistä työsessiota pienellä kesämökillä Kööpenhaminan lähellä. Meillä oli paljon yhteistä juteltavaa yhteiskunnasta ja kulttuurista.

Sen sijaan Björkin kanssa von Trier riiteli koko ajan. Sjónin mukaan heidän välillään vallitsi perinteinen valtataistelu. Kumpikaan ei ollut tottunut tekemään myönnytyksiä.

– Olin siinä välissä kuin avioerolapsi. Yritin miellyttää kumpaakin ja pitää heidät hyvällä tuulella.

Vaikka yhteistyö von Trierin kanssa vei Sjónin Oscar-gaalaan asti, nostaa kirjailija paljon tärkeämmäksi toisen elokuvatyönsä. Hän sai tehdä Björkin kanssa tunnuskappaleen Muumi ja punainen pyrstötähti -animaatioon (2010).

– Minun ikäpolveni edustajat ovat suuria muumifaneja, joten se oli suuri kunnia. Rakastan etenkin Muumipapan pohdiskelevaa melankoliaa.

Hahmo on niin tärkeä, että Sjónilla on kolme Muumipappa-mukia: yksi kotona, toinen kesämökillä ja kolmas kulkee mukana reissuilla.

Islannissa luovuus on osa kansallista identiteettiä

Islannissa kirjallisuuden asema on vahva. Sitä arvostetaan ja pienellä maalla on monta kirjoihin liittyvää ennätystä. Saarivaltiossa julkaistaan asukasta kohden eniten kirjoja maailmassa. Myös kirjastolainat ovat maailman huippua.

– Toki meilläkin on samoja ongelmia kuin muualla. Esimerkiksi poikien lukeminen on vähentynyt.

Islantilainen kirjailija Sjon Helsingissä
Islannissa kulttuuria arvostetaan. Etenkin kirjallisuudella on tärkeä asema.Pekka Tynell / Yle

Pieneen väkimäärään (n. 350 000) nähden Islannista on tullut paljon tunnettuja kulttuurintekijöitä.

– Meillä on sellainen henki, että aina voi kokeilla. Kukaan ei kyseenalaistanut minua 15-vuotiaana, kun halusin julkaista runoja.

Viime vuosikymmenten kuluessa islantilaiset ovat omaksuneet olevansa kulttuurikansaa. Sjónin mukaan luovuudesta on tullut osa kansallista identiteettiä.

–Jokaisella on tunne, että voi osallistua kulttuurielämään. Jotkut kokeilevat vain yhden teoksen verran ja joidenkin ura vie pidemmälle. Se ei ole niin vakavaa.

Yrittäjiä on paljon. Kirjoja julkaistaan, musiikkia ja elokuvia tehdään. Kilpailu on kuitenkin tervettä ja kannustavaa, ainakin Sjónin mielestä.

– En ole huomannut kovin montaa puukkoa selässäni. Tai sitten en vain tunne niitä.

Voit katsoa täältä Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaalin keskustelut.