Sanni Lehtinen päivystää neljättä viikkoa Säätytalolla, jottei uusi hallitus unohtaisi opiskelijoita - Mutta mitä he oikein haluavat?

Ja pureeko opiskelijoiden uusi "posin kautta" lähestyminen hallitusneuvottelijoihin?

opiskelijat
Opiskelijamielenosoitus säätytalon edessä.
Toni Määttä / Yle

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Mielenosoituksen kymmenentenä päivänä Sanni Lehtinen nousi kuudelta eikä keittänyt kahvia. Puoli seitsemän aikaan hän käynnisti asuntoauton ja lähti ajamaan kohti Helsingin keskustaa. Hieman ennen seitsemää hän pysäköi sen Säätytalon eteen, meikkasi ja astui ulos.

On tiistai, 21. toukokuuta, ja katu tuoksuu märältä. Orvokit kukkivat, ruoho on vasta leikattu. Lakaisukone suhisee Snellmaninkatua edestakaisin. Lehtinen nostaa kadulle kaiuttimen, kytkee puhelimensa siihen ja laittaa Cherin soimaan.

Katua ylös kävelee Helmi Andersson. Hänen aamunsa on ollut seesteisempi, BBC:n Morning-podcast ja aamupala kaikessa rauhassa.

Lehtinen ja Andersson purkavat autosta lippuja, kylttejä, pöytiä, ilmapalloja ja muovisen huonekasvin. Sen ruukusta on lohjennut pala pois. Vaaleanpunainen ilmapallo on kutistunut rusinaksi.

– Se on metafora sille, miltä me näytetään päivystyksen kolmantena viikkona, Lehtinen sanoo.

Opiskelijamielenosoitus säätytalon edessä.
Sanni Lehtinen on SYL:n puheenjohtaja ja Helmi Andersson sen hallituksen jäsen.Toni Määttä / Yle

Mielenosoittajat saapuivat Säätytalolle 8. toukokuuta, samana päivänä kuin hallitusneuvottelut alkoivat.

Kolmen viikon aikana kadulla ovat partioineet kansalaisvaikuttajat naisjärjestöistä ympäristöjärjestöihin. Portaita ylös ja alas suhaavilta poliitikoilta on vaadittu terapiatakuuta, ilmastotekoja, lupausten pitämistä, konkreettisia toimia, rahaa.

Näkyvin mielenosoittajien ryhmä ovat olleet opiskelijat.

Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL ja Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK ovat olleet kadulla ensimmäisestä päivästä alkaen.

Siitä lähtien säpinä on lisääntynyt.

Kadulle perustettu olohuone on kasvanut, samoin kadulla päivystävien ihmisten ja järjestöjen määrä. Säätytalolla ovat olleet esimerkiksi MTK, Ihmisoikeusliitto ja Suomen Luonnonsuojeluliitto, joka on tuonut näytille "viimeisen palan Kaitasuota". Greenpeacellä on lakana. ILMASTOTEKOJA NYT, se huutaa kohti Säätytaloa.

Portailla tummaan pukuun pukeutunut järjestysmies polkaisee vinoon taittunutta media-kylttiä ja puhelee itsekseen.

– Sama lakana ollut joka päivä...

Greenpeacen mielenosoitus Säätytalon edessä. Kansanedustaja Hanna Sarkkinen.
Greenpeacen aktivistit kysyivät vasemmistoliiton Hanna Sarkkiselta ja muilta poliitikoilta, vieläkö he muistavat ilmastomarssilla antamansa lupaukset.Toni Määttä / Yle

Viimeksi mulla on ollut näin tarkat työvuorot varmaan silloin, kun olin Särkänniemessä kesätöissä.

Sanni Lehtinen

Ensimmäiset poliitikot saapuvat Säätytalolle puoli kahdeksan aikaan. Kauppatorin suunnasta viipottaa ensin keskustan Mikko Kärnä, sitten vihreiden Pekka Haavisto. Vastakkaisesta suunnasta lähestyy vasemmistoliiton Hanna Sarkkinen.

Greenpeacen aktivisti sinkoutuu kohti Sarkkista ja esittelee taulua, johon Sarkkinen on syksyn ilmastomarssilla kirjannut, milloin Suomen pitää luopua fossiilisista polttoaineista, olla hiilineutraali ja niin edelleen. Sarkkinen vastaa.

Osa poliitikoista suhaa taksilla suoraan Säätytalon portaiden eteen ja katoaa linnan uumeniin. Toiset vilkuttavat mielenosoittajille, jotkut jopa hymyilevät. Lehtinen sanoo, että joinain päivinä neuvottelijat ovat tulleet juttelemaankin. Heille on tarjottu mehua ja suklaata.

SDP:n Antti Rinne saapuu mustalla ja harmaalla autolla Säätytalolle kuusi minuuttia yli kahdeksan, sen jälkeen katu alkaa hiljentyä. Seuraavan kerran poliitikkoja saattaa nähdä lounastauolla tai kun he siirtyvät Säätytalosta johonkin toiseen paikkaan kokoustamaan.

Mielenosoittaminen näyttää olevan todella paljon tylsempää ja kunnollisempaa kuin usein kuvitellaan.

Opiskelijat ovat tehneet mielenosoittamisesta työvuorotkin. Viikonloppuisin päivystystä ei ole, koska kansalaisvaikuttamista ei pidä tehdä oman jaksamisen kustannuksella.

–Viimeksi mulla on ollut näin tarkat työvuorot varmaan silloin, kun olin Särkänniemessä kesätöissä.

Opiskelijamielenosoitus säätytalon edessä.
Opiskelijajärjestöt ovat huolissaan opiskelijoiden toimeentulosta ja hyvinvoinnista.Toni Määttä / Yle

Hallitusneuvotteluja johtava Rinne on sanonut, ettei tuleva hallitus leikkaa mistään. Uusi hallitus lisää tuntuvasti menoja, kerrottiin. Se kirvoitti huolestuneita ja piikikkäitä kommentteja oikeistolaisilta ja politiikan kommentaattoreilta. Nyt on veronmaksajien piikki auki, irvaili (siirryt toiseen palveluun) Suomen Kuvalehden Pekka Ervasti.

Opiskelijaliikkeellä on "Antin karkkikauppaan" paljon asiaa.

Viime eduskuntavaalien "alla" keskustan Juha Sipilä ja kokoomuksen Alexander Stubb osallistuivat opiskelijaliikkeen Koulutuslupaus-kampanjaan (siirryt toiseen palveluun). Sen "tiimoilta" otetuissa kuvissa Sipilä ja Stubb poseerasivat opiskelijoiden kylttien kanssa iloiset ilmeet kasvoillaan. Opintotukea ei heikennetä, koulutuksesta ei leikata, kyltit vaativat. Kuvat ja puheet tulkittiin lupauksena: koulutuksesta ei enää leikata.

Ja sitten leikattiin.

Näissä vaaleissa turhaa vastakkainasettelua pyrittiin välttämään.

Sipilän hallitus leikkasi koulutuksesta lopulta noin 800 miljoonaa euroa. Opintoraha kutistui 337 eurosta 250 euroon kuukaudessa.

Se oli opiskelijaliikkeelle järkytys.

Näissä vaaleissa turhaa vastakkainasettelua pyrittiin välttämään. Helsingin ylioppilaskunta HYY lähti kampanjoimaan "posin kautta". He kirjoittivat poliitikoille kiitoskirjeitä tulevaisuuden opiskelijoilta. Kiitos, että teitte hyviä päätöksiä.

(Joku voisi tosin kysyä, kuinka ratkaisukeskeinen on SYL:n ja SAMOK:n kampanjan slogan "koulutusta perkele (siirryt toiseen palveluun)".)

Liian positiiviseksi ei kuitenkaan voi heittäytyä.

SAMOK:n hallituksen jäsen Anton Salenius sanoo, että viime hallituskaudella tehdyt leikkaukset olivat niin isoja, ettei niitä ihan pelkällä kiitollisuudella voi ottaa vastaan.

Niinpä opiskelijaliike nimesi eduskuntavaaleihin viisi päätavoitetta. Ne ovat:

  1. Sadan euron tasokorotus opintorahaan ja opintotuki mukaan sosiaaliturvan kokonaisuudistukseen.
  2. Vahvistetaan koulutuksen rahoitusta ja perutaan jäädytykset.
  3. Turvataan koulutuksen maksuttomuus ja saavutettavuus taustasta riippumatta kaikille.
  4. Opiskelijoiden mielenterveystilanteen kohentaminen.
  5. Ilmastonmuutoksen torjuminen.

Joka kolmas opiskelija kärsii mielenterveyden oireilusta. 

Sanni Lehtinen

Politiikan kielellä leikkaukset tarkoittivat sitä, että opintotuen "lainapainotteisuutta vahvistettiin". Suomeksi se tarkoitti sitä, että jos opiskelija haluaa tulla toimeen, on hänen joko otettava opintolainaa, mentävä töihin tai elettävä jonkun muun rahoilla.

Opiskelijaliike vastustaa lainapainotteisuuden kasvattamista. Siitäkin huolimatta, että lainan ehdot ovat varsin reilut. Jos opiskelija valmistuu tavoiteajassa, lainasta annetaan 40 prosenttia anteeksi.

Jos valmistumisen jälkeen saa töitä, lainan maksaa nopeasti pois. Jotkut nostavat koko lainan, sijoittavat sen ja tienaavat sillä opintojensa aikana ilmaista rahaa.

Miksei raha kelpaa?

Opiskelijaliikkeen näkökulmasta opintolainan ongelmat liittyvät elämän arvaamattomuuteen. Työmarkkinoita leimaa heidän mielestään epävarmuus, eikä hyväkään opintomenestys johda automaattisesti hyväpalkkaiseen työhön. Lainapainotteisessa mallissa vastuu ja riski jäävät opiskelijalle.

– Joka kolmas opiskelija kärsii mielenterveyden oireilusta, Lehtinen sanoo.

Osa mielenterveyden oireilusta kumpuaa Lehtisen mukaan toimeentuloon liittyvästä stressistä ja opintoihin liittyvistä paineista. Järjestelmä kannustaa – tai painostaa – kasaamaan tutkinnon mahdollisimman nopeasti. Opiskelijat halutaan toiselta asteelta mahdollisimman nopeasti korkeakouluun ja korkeakoulusta työelämään.

Se ei ole "temppu" eikä mikään, jos tietää jo 18-vuotiaana, mitä haluaa isona tehdä ja etenee korkeakouluopintojen aikana määrätietoisesti kohti maalia.

Mutta kaikki eivät tiedä.

Opiskelijaliike osoittaa mieltään Säätytalolla
Keskiviikko kuluu hellelukemissa.Toni Määttä / Yle

Me ollaan päästy tosi moneen turistialbumiin!

Anna Lemström

Keskiviikkona mielenosoittajien leirissä leijailee aurinkorasvan tahmea haju. Aurinko paahtaa katua, sauna lämpiää. Kun ylioppilaslakin ottaa pois päästä, hiuksiin jää painunut raita.

Vanhempi nainen näyttää kadun toiselta puolelta peukkua, toinen pysähtyy juttelemaan ja ottamaan kuvan.

– Ihan oikealla asialla olette.

Oikeastaan Lehtisestä on ihan kivaa olla päivystämässä. Neuvotteluissa on hänen mielestään täysin toisenlainen tunnelma kuin vuonna 2015. Moni muukin mielenosoittaja sanoo käyneensä "hirveän hyviä" keskusteluja hallitusneuvottelijoiden kanssa. Valtioneuvoston kanslian viestintäväki käy kyselemässä, milloin sauna lämpiää.

Kaikki eivät ole kansalaisvaikuttamisesta yhtä innoissaan. Jotkut ohikulkijat ovat käyneet ilmoittamassa mielenosoittajille, että kyllä he opiskeluaikanaan pärjäsivät paljon vähemmällä kuin nykynuoret. Helmi Anderssonia sättiminen ihmetyttää.

– En ymmärrä sitä, että jos jollain on joskus ollut asiat huonosti, niin niiden pitäisi aina olla.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) vaalivastaava Anna Lemström sanoo, että opiskelijaliikkeen tehtävä on vaatia parempaa tulevaisuuden opiskelijoille. Lemströmin mukaan muutokset ovat harvoin niin nopeita, että nykyiset opiskelijavaikuttajat pääsisivät itse niistä nauttimaan.

Mikä seuraavan neljän vuoden aikana sitten muuttuu? Sitä tietää tuskin vielä kukaan.

Puolueet ainakin sanovat pitävänsä koulutusta tärkeänä, lupauksiakin on annettu. Korkeakouluindeksistä on viestitetty, että se "totta kai tulee".

Lemström kuitenkin huomauttaa, että kirjaukset on saatava hallitusohjelmaan. Muuten ne eivät toteudu.

Turistibussista vilkutetaan.

– Me ollaan päästy tosi moneen turistialbumiin!

Opiskelijaliike osoittaa mieltään Säätytalolla.
Kolmen mielenosoitusviikon aikana turistibussit ja niiden kuskit ovat tulleet tutuiksi.Toni Määttä / Yle

Kyse on siitä, miten tämä järjestelmä kohtelee meidän sukupolvea.

Sanni Lehtinen

Opiskelijaliikkeen vaatimuksissa on kyse myös sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. Onko oikeudenmukaista, että yksi väestöryhmä joutuu velkaantumaan elääkseen?

– Kyse on siitä, miten tämä järjestelmä kohtelee meidän sukupolvea, Lehtinen sanoo.

Se on iso yhteiskunnallinen kysymys.

Historioitsija Juha Siltala kirjoittaa, että vielä vuosituhannen vaihteessa nuoret uskoivat, että koulutus takaa pääsyn työelämään ja siellä pysymiseen. Siltalan mukaan se heijasti lamatunnelmista selviytymistä ja alkaneita hyvän talouskasvun vuosia.

Sen jälkeen optimismi on vähentynyt.

Y-sukupolvesta eli 1980- ja 1990-luvulla syntyneistä on tutkimuksessa alettu puhua petettynä sukupolvena. He ovat todennäköisesti jäämässä teollisen vallankumouksen jälkeen ensimmäiseksi sukupolveksi, jonka odotettu elintaso on alhaisempi kuin heidän vanhempiensa sukupolven, kirjoittaa sosiologi Mikko Piispa. Piispan mukaan töitä ei koulutuksesta huolimatta ole "entiseen tapaan". Sen syyt löytyvät syvältä globalisoituneesta talousjärjestelmästä, Piispa kirjoittaa.

Yksilöllisyyden ajassa epäonnistuminen nähdään herkästi yksilön omana vikana.

Mikko Piispa

Sosiologien mukaan nykyajalle on tyypillistä voimakas yksilöllistyminen. Se näkyy henkilökohtaisten elämänvalintojen lisäksi siinä, millaista politiikkaa tehdään.

Suomessakin koulutuspolitiikka vaikuttaa siirtävän entistä enemmän vastuuta yksilölle. Opiskelija valvoo itse tulojaan ja tarvittaessa rahoittaa opintonsa lainalla. Akateemista harhailua ja mokailua ei aina katsota kovin suopeasti. Toisaalta oman alan töihin voi olla valmistumisen jälkeen hyvin hankala päästä ilman oman alan työkokemusta, ja olisi hirveän hyvä, jos opintojen aikana ehtisi myös käydä vaihdossa ja luoda verkostoja.

"Yksilöllisyyden ajassa epäonnistuminen nähdään herkästi yksilön omana vikana", Piispa kirjoittaa teoksessaan Yhdeksän sanaa Y-sukupolvesta.

Kenen vika on, jos hallitusneuvottelut menevät penkin alle?

Opiskelijaliike osoittaa mieltään Säätytalolla.
SAMOK:n hallituksen jäsen Anton Salenius ottaa kantaa haalarimerkeillään.Toni Määttä / Yle

Torstaina neuvotteluissa tapahtuu läpimurto. Sote-paketti saadaan kasaan. Keskusta saa maakuntansa, demareita ilahduttaa se, että pääpaino pysyy julkisella sektorilla.

Leirissä elämä jatkuu kuten ennenkin. Päivän viimeisessä päivystysvuorossa on SAMOK. Anton Salenius juoksee kadulla sininen putkilopussi kädessä. Se on tuoli, joka pitää täyttää ilmalla, hän selittää. SAMOK:n varapuheenjohtaja Liisa Hyytiäinen puhuu opiskelijoiden asemasta ja mukavasta ilmapiiristä.

Sivummalla veteraani nojaa polkupyörään ja puhuu puhelimeen. Hän on opiskelija-aktiivi Matti Tujula, jolle nämä ovat jo kolmannet hallitusneuvottelut.

Kaksi autoa pysähtyy Säätytalon eteen.

– Nyt taitaa olla Rinne lähdössä kun on sekä Audi että Supo, Salenius spekuloi.

Tuuli on pyörittänyt lipun solmuun salon ympärille. Ohi kulkeva nainen pysähtyy ottamaan kuvia ja vaihtamaan muutaman sanan mielenosoittajien kanssa.

Yhtäkkiä tunnelma sähköistyy.

Säätytalon keskiovet avautuvat, ja Antti Rinne astuu ulos. Rinne ja erityisavustaja Dimitri Qvintus laskeutuvat portaita alas ja pysähtyvät auton viereen.

Mielenosoittajat vilkuttavat Rinteelle.

Rinne katsoo heitä hetken hiljaa auton yli.

– Moi moi, Rinne sanoo.

– Moido! Onnea, opiskelijat vastaavat.

– Kiitos. Teille tulee hyvä paketti.

Autot ajavat pois.

Opiskelijamielenosoitus säätytalon edessä. Antti Rinne menee autoon alkuillasta 23.5.2019.
Antti Rinne poistuu Säätytalolta,Toni Määttä / Yle

- - -

Kirjoituksessa on käytetty lähteinä seuraavia teoksia:

Mikko Piispa: Yhdeksän sanaa Y-sukupolvesta (Teos 2018)

Juha Siltala: Nuoriso - Mainettaan parempi? (WSOY 2013)