Testaa 9 kysymyksellä, käytkö liian kuumana ratissa – psykologi neuvoo, miten vaarallisista ajotavoista pääsee eroon

Tutkimuksen mukaan aggressiivinen ajotapa moninkertaistaa kolaririskin, eikä oikeastaan edes säästä aikaa.

liikenne
Liikenneruuhkaa Moskovassa tammikuussa 2012.
Liikenneruuhkaa Moskovassa.Juri Kochetkov / EPA

Rattiraivosta puhutaan paljon, vaikka harva meistä oikeasti on kohdannut tai tuntenut liikenteessä suoranaista raivoa. Paljon yleisempää onkin lievempi aggressiivisuus.

Esimerkiksi ylinopeuksiin ja perässä roikkumiseen syyllistyy suuri osa autoilijoista, vaikka ne lisäävät onnettomuusriskiä moninkertaisesti.

Nyt kysymme sinulta yhdeksän kysymyksen sarjan, joka mittaa aggressiivisuutta ajotavoissasi, tunteissasi ja asenteissasi muita kohtaan liikenteessä. Vastaa rehellisesti! Testin jälkeen saat vinkkejä, miten liiasta aggressiivisuudesta voi päästä liikenteessä eroon.

Näin pääset eroon haitallisesta käytöksestä liikenteessä

Mitä enemmän pisteitä sait, sitä enemmän sinulla on syytä tarkastella itseäsi autoilijana. Sinun on myös hyvä tietää, että aggressiivisuus ratissa on asia, jota pystyy muuttamaan.

Liikenneturva pyrkii ravistelemaan suomalaisten ajokäyttäytymisestä turhaa aggressiivisuutta kolmen T-kirjaimen avulla: tavat, tunteet, tulkinnat. Myös tekemäsi testin yhdeksästä kysymyksestä kolme ensimmäistä keskittyi tapoihin, seuraavat tunteisiin ja viimeiset tulkintoihin.

Liikenneturvan psykologi Jyrki Kaistisen mukaan jopa 40 prosenttia ihmisten hereillä tekemistä toimista on automatisoituja, ja sama pätee ajamiseen. Jotta tapoja voi muuttaa, ne pitää tiedostaa.

Jos tapanasi on esimerkiksi ajaa lievää ylinopeutta, kysy itseltäsi mitä siitä saat. Sinua voi palkita tuntu siitä, että pääset nopeammin perille. Tavasta voi päästä eroon, kun selvität ärsykkeen, joka saa sinut ajamaan ylinopeutta. Jos ärsyke on esimerkiksi kiireen tunne, mieti, voitko ehkäistä sen jotenkin. Yksinkertainen tapa on päättää lähteä aikaisemmin liikkeelle, jolloin kiireen tunnetta ei synny.

Muiden tulkitaan tekevän virheitä ikään kuin pahuuttaan. Kun itse tekee virheen, sille löytyy aina jokin selitys.

Jyrki Kaistinen

Käyttäytymismallin muuttaminen vaatii tiedostamista ja kärsivällisyyttä. Suunnilleen kuukaudessa aikaisemmin liikkeelle lähtemisestä tulee kuitenkin automaattinen tapa, jolloin voi keskittyä seuraavaan asiaan. Tällä tahdilla puolessa vuodessa ehtii tehdä jo melkoisen taparemontin.

Myös tunteita voi opetella hallitsemaan. Kenenkään ei tarvitse olla liikenteessä tunteeton zombi, mutta suuttuneena ajamisesta ei ole hyötyä. Kiukun hallitsemisessa toimivat liikenteessä samat keinot kuin muuallakin elämässä: hengitä syvään, keskity ajamiseen, laske kymmeneen. Voit yrittää myös jo ajamaan lähtiessä päättää, että tällä kertaa et suutu liikenteessä.

– Jos vaikka huomaat provosoituvasi muiden virheistä, voit keskittyä olemaan provosoitumatta. Senkin voi muuttaa tavaksi ja kohta huomaat, että sitä ei tarvitse enää ajatella, sanoo Liikenneturvan koulutusohjaaja Erkka Savolainen Kuopiosta.

Autoilijaa vaivaa kaksi tyypillistä harhaa

Muita autoilijoita voi myös opetella ajattelemaan enemmän ihmisinä kuin persoonattomina. Hidasteleva kuljettaja on jonkun isä, äiti, sisko, veli, lapsi, mummo tai vaari. Hänen ajonopeuttaan ei toisesta autosta käsin muuteta.

– Yksi tapa on miettiä, miltä tämä maailma näyttää edessä tai takana olevan autoilijan näkökulmasta, Kaistinen ehdottaa.

Tavallista suomalaista autoilijaa vaivaa myös positiivisuusharha. Kaikki ovat joskus kuulleet kyselystä, jonka mukaan suurin osa autoilijoista arvioi olevansa keskimääräistä parempia kuljettajia. Liikenneturvan kyselyn mukaan autoilijat kuvittelevat myös huolehtivansa muun muassa turvavälistä, jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden oikeuksista ja paremmin kuin ne muut (siirryt toiseen palveluun).

– Lisäksi muiden tulkitaan tekevän virheitä ikään kuin pahuuttaan eli jonkin pysyvän ominaisuuden vuoksi. Vastaavasti kun itse tekee virheen, sille löytyy tilanteesta aina jokin selitys, Kaistinen sanoo.

Hän korostaa, että liikenne on sosiaalinen verkosto, jossa olemme mukana yhtenä muiden joukossa. Jokainen voi valita, levittääkö verkostossa hyviä vai huonoja asioita.

Tutkimukset: Hyökkäävän ajotyylin hyödyt vähäiset, mutta riskit huomattavat

Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa simuloitiin aggressiivisen ajotavan vaikutuksia onnettomuusriskiin ja matka-aikaan (siirryt toiseen palveluun). Aggressiivinen ajotapa (ylinopeus, perässä roikkuminen ja kaistalta toiselle puikkelehtiminen) säästi vain 1–2 prosenttia matka-aikaa. Samaan aikaan se nosti kolaririskin 3,1–5,9-kertaiseksi muihin kuskeihin verrattuna. Lisäksi kolarit olivat tavallista vakavampia.

Toisessa vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa vertailtiin erilaisten aggressiivisten tapojen yleisyyttä liikenteessä. Hieman yli puolet amerikkalaisista autoilijoista myönsi vähintään kerran roikkuneensa edellä ajavan auton perässä (siirryt toiseen palveluun).

Huutaminen tai tööttääminen mielenosoituksellisesti oli lähes yhtä yleistä. Lisäksi neljännes autoilijoista tunnusti joskus yrittäneensä estää toista autoa vaihtamasta kaistaa.

Amerikkalaistutkimuksen mukaan aggressiivinen käytös liikenteessä oli yleisintä 25–39-vuotiaille miehille. Samansuuntaisia tuloksia saatiin vuonna 2005 Australiassa: sekä aggressiivinen käytös että suoranainen liikenteessä esiintyvä väkivalta olivat tyypillisesti nuorten miesten toisiin nuoriin miehiin kohdistamia tekoja (siirryt toiseen palveluun).

Voit keskustella aiheesta perjantaina kello 20 asti. Tarvitset osallistumiseen Yle Tunnuksen.