Pukisitko lapsellesi risan ja tahraisen vaatteen? Niitä suomalaiset lahjoittavat yhä enemmän – "Köyhyys tuntuu aina olevan ihmisen oma vika"

Vähävaraisia avustavat yhdistykset ympäri Suomen kertovat samaa viestiä: kelvottomia lahjoituksia annetaan entistä useammin.

köyhyys
Nainen tutkii lahjoitukseen tulleita lastenvaatteita
Hope Hämeenlinnan varastovastaava Anne Tolvanen tutkii lahjoitukseen tullutta puseroa. Asiakkaille huonolaatuiset lahjoitukset eivät koskaan päädy.Ville Välimäki / Yle

Hope Hämeenlinnan varasto sijaitsee miltei satavuotiaassa Hämeenlinnan rautatieaseman rakennuksessa. Varastolla vastaanotetaan lahjoitustavaraa aina parittomien viikkojen torstaina.

– Pääosin lahjoitustavara tulee hyväkuntoisina, summaa Hope Hämeenlinnan varastovastaava Anne Tolvanen diplomaattisesti.

Lahjoitusten varassa elävä järjestö ei mielellään sano ääneen, että lahjoittajien tuoma tavara ei aina kelpaa.

Hopelta apua saavan Eliisan mielestä kanssaihmiset suhtautuvat köyhiin tylysti. Eliisa ei esiinny jutussa omalla nimellään turvatakseen perheensä yksityisyyden.

– Köyhyys tuntuu olevan aina ihmisen oma vika. Aina.

Lahjoituksilla niukka toivelista – sitäkään ei noudateta

Hopen ainoa toive, tai oikeastaan vaatimus on se, että lahjoitustavara on ehjää, puhdasta ja ajanmukaista. Tämän luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta kun vapaaehtoiset avaavat lahjoitussäkkejä varastolla, paljastuu karu totuus.

– Pahimmat ovat likaisia, rikkinäisiä, täysin meille kelpaamattomia. Osa on myös tullut kodeista, joissa on hometta. Aina välillä tulee todella siistiä, ihan uudenveroista vaatetta, mutta sitten saattaa olla koko pussi täynnä meille kelpaamatonta tavaraa.

Likaisia ja rikkinäisiä lasten vaatteita
Kaikki lahjoitukset käydään läpi, ja tämänkaltaiset päätyvät automaattisesti roskikseen.Ville Välimäki / Yle

Sen lisäksi, että huonokuntoisen tavaran lajittelu ja pois vieminen syö vapaaehtoisten jaksamista, on kyse myös rahasta.

– Me hommasimme nyt alkuvuodesta oman roskiksen, ja sen tyhjennys maksaa. Pahimmillaan se täyttyy yhden lahjoituskerran jälkeen. Ja aina se tyhjennys on pois perheille menevästä rahasta, toteaa Anne Tolvanen.

"Lahjoituslaatikoissa jopa hiiren kakkaa"

Hämeenlinnan lahjoituspiste ei ole ongelman kanssa yksin. Kysely Hopen muihin toimintakaupunkeihin maalaa karun kuvan suomalaisten käsityksestä lahjoitukseen kelpaavasta tavarasta.

Hope Turku: "Ala-arvoista tavaraa tulee häiritsevän paljon."

Hope Pori: "Tulee jonkin verran suoraan roskiin laitettavia vaatteita ja kenkiä. Toisinaan tuodaan uusiakin vaatteita. Pääasiassa saamme käyttökelpoisia, mutta ikävä kyllä vaatteet ovat täyttäneet monta roskasäkkiä tänäkin vuonna."

Hope Lohja: "Täysin käyttökelvottomia vaatteita tulee häiritsevän paljon.Tuntuu siltä, että osa lahjoittajista käyttää meitä lumpun kaatopaikkana."

Hope Kajaani: "45 prosenttia lahjoituksista on likaista, rikkinäistä tai vanhaa. Suoraan roskiin emme tavaraa silti laita, vaan kierrätämme tavaran edelleen paikalliselle kierrätyskeskukselle. Turhaa työtä tämä toki teettää.

Hope Tampere: "Valitettavasti lahjoitusmäärien lisääntyessä huomaa myös sen, että lahjoituksissa on enenevässä määrin myös huonokuntoista tai jopa täysin käyttökelvotonta tavaraa ja vaatetta."

Hope Mikkeli: "Paljon tulee likaista ja rikkinäistä vaatetta sekä lelua. Astiat ovat pinttyneitä ja rikkinäisiä. Kellastuneita lakanoita ja lahjoituslaatikoissa jopa hiiren kakkaa. Tupakalle ja vintille haisevia tulee myös."

Pelkällä yhteiskunnan avulla ei köyhä perhe pärjää

Eliisa, kolmen lapsen äiti Hämeenlinnasta tiivistää usean Hopen asiakkaan tunnot.

– Me ollaan kumpikin pienituloisissa töissä mieheni kanssa. Kun tarpeeksi kauan tekee tätä säätämistä, niin kyllä siinä vähän epätoivo iskee. Eikö koskaan saa lapsille mitään ylimääräistä kokemusta tai mitään?

– Sitten olen ottanut yhteyttä Hopeen. Se oli lähinnä semmonen avunparahdus, että voitteko te tehdä mitään?

Jos perhe joutuisi elämään pelkän yhteiskunnan tuen varassa, olisi tingittävä paljosta.

– Elokuvissa käynti, mäkkärissä käynti, kampaaja. Se, että ostaa kaupasta uuden takin. Ne on kaikki sellasia ylimääräisiä meidän perheessä, itkua pidättelevä Eliisa kertoo.

Köyhältä näyttäminen on nuorelle kova paikka

Risojen ja likaisten lahjoitusten seassa on myös vaatteita vuosien, jopa vuosikymmenten takaa. Siistit ja muodikkaat vaatteet ovat sitä tärkeämpiä, mitä vanhemmalle lapselle ne tulevat.

Hope Hämeenlinnan Anne Tolvanen vastaa terävästi, kun hänelta kysyy miksi lahjoitusvaatteiden pitäisi olla muodikkaita. Eikö köyhälle perheelle riitä se, että saadaan ylipäätään apua?

– Ei todellakaan! Me ollaan kanava, joka pyrkii poistamaan eriarvoisuutta, ja kenenkään lapsen ja nuoren ei tarvitse joutua kokemaan sitä, että joutuu eriarvoiseen asemaan tavaran tai vaatteen kanssa. Pyrimme myös siihen, että tällä konstilla saadaan sitä koulukiusaamista näiltä osin vähemmäksi.

Pikkulasten ulkovaatteita hengareissa
Välikausitakkeja alkaa tässä vaiheessa kesää olla enää vain muutama jäljellä.Ville Välimäki / Yle

Myös Eliisa on samoilla linjoilla. Hänen vanhin lapsensa on nyt 11-vuotias.

– Teineillä ja esiteineillä se vaan on tosi tärkeää, ettei siitä massasta tahtomattaan erotu. Jos tahtomattasi joudut pitämään niin sanottuja köyhiä vaatteita, niin sinua kiusataan. Ei niitä nuoria kiinnosta elämäntilanteesi. Sinua kiusataan ja piste.

"Annetaan herkästi ohjeita miten köyhän kuuluu olla"

Eliisan mukaan huonokuntoiset lahjoitukset ovat tavallaan konkreettinen osoitus siitä, miten osa kanssaihmisistä köyhiin ja vähävaraisiin suhtautuu. Asenteet ovat äidin mielestä sangen kovia.

– Ulkopuolelta tulee hyvin herkästi se määritelmä, millä tavalla saat elää, jos olet köyhä tai vähävarainen. Ruoka pitää hommata metsästä, sieniä ja marjoja pitää kaikkien poimia. Kaupasta pitää ostaa porkkanaa, perunaa ja lanttua, koska se on halpaa.

– Lasten kanssa riittää, kun käyt leikkipuistossa ja metsässä. Nämähän ovat hirvittävän kauniita ajatuksia, mutta ei kukaan elä sillä tavalla mielekkäästi nykymaailmassa.

Hämeenlinnalaisäiti neuvoo pilke silmäkulmassa rikkaampaa kansanosaa.

– Jos huolettaa tämä köyhien elämä, niin mieluummin sitten lahjottaa Hopelle tai jollekin muulle avustusjärjestölle, eikä siellä vauva.fi-sivustolla huutele niistä marjoista ja sienistä.

Lapsiperheköyhyys ei vähene tavoitteista huolimatta

Hopen varaston ovi käy tiuhaan. Varastolta noutavat vaateapua asiakkaat, joille varataan etukäteen aika. Oma aika annetaan yksityisyyden takia, sillä köyhyys ja vähävaraisuus on yhä usealle häpeä.

Ei tarvitsisi olla, sillä tilastojen mukaan Hämeessäkin joka kymmenes lapsi elää köyhässä perheessä.

Vuoden 2019 alkuvuoden aikana Hope Hämeenlinna on antanut vaateapua yhteensä 375 lapselle. Määrä on kasvanut yli sadalla lapsella viime vuoden vastaavasta ajasta.

Vaateapua voidaan antaa kaikille tarvitsijoille, mutta esimerkiksi harrastetukea ei Hämeenlinnan Hope ole voinut myöntää tänä keväänä kaikille sitä tarvitseville.

Pikkulasten vaatteita varastohyllyissä Hope Hämeenlinnan varastossa
Hope Hämeenlinnan asiakkaat hakevat tarvitsemansa vaatteet varastosta Rautatieasemalta. Parhaimmillaan hyllyillä on runsaasti valinnanvaraa. Ville Välimäki / Yle

Hämeenlinnan kaupunki on yrittänyt vähentää lapsiperheköyhyyttä usean vuoden ajan siinä onnistumatta. Sen sijaan se on lisääntynyt (siirryt toiseen palveluun).

Hämeenlinna sai Suomessa ensimmäisenä (siirryt toiseen palveluun) Unicefin Lapsiystävällinen kaupunki -brändin käyttöönsä vuonna 2013.

Aiheesta voi keskustella kello 22:een asti.