Tiedätkö, mitkä kaupungit ovat Euroopan kulttuuripääkaupunkeja tänä vuonna? Tittelin merkitys on muuttunut mutta siitä taistellaan yhä

1980-luvulla titteli meni historiallisille merkkikaupungeille. Nykypäivän kulttuuripääkaupungit ovat tuppukyliä verrattuna Atenaan tai Pariisiin.

Euroopan kulttuuripääkaupunki
 Materan kaupungin vanhakaupunki, Italiassa.
Materan kaupungin vanhakaupunki, Italiassa. Eddy Galeotti / AOP

Kuudenkymmenentuhannen asukkaan italialainen pikkukaupunki juhlii tänä vuonna Euroopan toisena kulttuuripääkaupunkina. Suomessa, Helsingin Hakaniemen torilla, kyseisen kaupungin nimeä saa hakea pitkään.

Mitkä kaupungit ovat tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunkeja?

– En tiiä.

– Hitsi, toi mun pitäisi tietää, mutta enpäs muista.

– Oh, I don't know, vastaa Pietarista saapunut turisti.

– Nyt hävettää sanoa, että enpä tiedä.

– Ei kyllä mitään hajua.

Reaktiot Helsingin Hakaniementorilla eivät yllätä. Suomen näkökulmasta parhaillaan eletään välivaihetta, sillä Turku oli kulttuuripääkaupunkina vuonna 2011, ja seuraavan kerran suomalaiskaupunki kantaa titteliä vuonna 2026. Juuri nyt vuodesta 1985 järjestetty Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtuma herättää turuilla ja toreilla vain etäisiä mielikuvia: "Niin, sellainenkin asia on olemassa!"

Lisäksi tämänvuotiset kulttuuripääkaupungit, Italian Matera ja Bulgarian Plovdiv, eivät ole statukseltaan Euroopan ykköskulttuurikaupunkeja tai ylipäänsä turistikohteita.

Plovdiv, Bulgaria.
Plovdiv, Bulgaria.AOP

Historialliset merkkikaupungit vs. tuppukylät

Reilut kolmekymmentä vuotta sitten, kun Kreikan ja Ranskan kulttuuriministerit Melina Mercouri ja Jack Lang keksivät idean Euroopan yhteisistä kulttuuripääkaupungeista, titteli meni historiallisille merkkikaupungeille, kuten Ateenalle, Pariisille, Berliinille ja Madridille.

Tittelin oli tarkoitus lähentää eurooppalaisia keskenään, nostaa esiin yhteisiä arvoja sekä korostaa kulttuurin ja taiteen moninaisuutta.

Vuosituhannen taitteessa vuoron saivat astetta pienemmät mutta edelleen kiistämättä merkittävät kaupungit. Muiden vastaavien kanssa kulttuuripääkaupungeiksi pääsivät pohjoismaiset pääkaupungit Helsingistä Reykjavíkiin.

Tällä vuosikymmenellä Euroopan kulttuuripääkaupunkeiksi on valittu myös ihan tavallisia pikkukaupunkeja, jotka ovat tuppukyliä Ateenan tai Pariisin rinnalla.

Place de la Concorde, Pariisi.
Place de la Concorde, Pariisi.David Noton / AOP

Kysymys on strategisesta muutoksesta: jos ennen vanhaan kulttuuripääkaupungin titteli oli statussymboli, nykyään se on väline kaupungin ja sen identiteetin kehittämiseen.

– Kulttuuri halutaan entistä osallistavammin ja monialaisemmin osaksi kaupunkia. Silloin myös pienet kaupungit ovat kehittämisen kohteita, toteaa Mervi Luonila, kulttuuripolitiikan tutkimuskeskuksen Cuporen erikoistutkija.

Tittelin merkitys on siis muuttunut, mutta siitä taistellaan yhä. Suomessa vuoden 2026 nimityksestä kilpailevat Oulu, Tampere ja Mänttä-Vilppula yhteisessä haussa sekä Savonlinna. Oulu ja Tampere hävisivät Turulle 2011. Vastaavia kaupunkien välisiä mittelöitä käydään muissakin maissa.

– Kyllä siellä aitoa kisaa saadaan aikaiseksi. Se on kaupungeilta ja alueilta suuri satsaus. Se on myös yhtenäistävä tekijä tietyn sateenvarjon alla.

Turussa kulttuuripääkaupunki-tapahtuman budjetti oli 55–56 miljoonaa euroa. Kolmannes tuli kaupungilta, kolmannes valtiolta ja kolmannes syntyi kulttuuripääkaupunkitoiminnan myötä. Tällainen jako on tyypillinen tapa hoitaa raha-asiat. Luonilan mukaan hyvin tehty hanke tuo rahaa myös takaisin päin kaupungille.

– Yksiselitteisesti niitä ei aina voi osoittaa, mutta konkreettisimpia ovat matkailun myötä syntyvät tulot. Lisäksi vuoden aikana syntyy kulttuurialan työpaikkoja.

Turun Aurajoki kauniina syysiltana.
Turku sai kulttuuripääkaupunkivuodestaan rahoille vastinetta.Esko Jämsä / AOP

Euroja on joka tapauksessa hankala laskea yksi yhteen. Kysymys on siis muustakin kuin taloudesta.

– Sosiaalista ja kulttuurista pääomaa kertyy, kun ihmiset osallistuvat tapahtumiin. Kulttuuripääkaupunki-titteli mahdollistaa sen, Luonila sanoo.

Kulttuuripääkaupunkivuosi voi aiheuttaa kaupungille ongelmia

Kulttuuripääkaupungin titteli vaatii pitkäjänteistä omistautumista. Jo hakuvaiheessa hakijoille muistutetaan, että hommassa on myös riskinsä. Turussa meni 2011 vallan mainioisti, kun taas esimerkiksi Espanjan Baskimaan San Sebástianissa (2016) ja Maltan Vallettassa (2018) ei mennyt kuin Strömsössä.

– Liian usein kaupungit eivät hyödynnä nimityksen hallinnasta saatavaa täysimääräistä hyötyä tai ne saavat jopa kielteistä julkisuutta, koska eivät ole valmistautuneet vastaamaan haasteisiin, todetaan hakijan oppaassa (siirryt toiseen palveluun).

Valletta, Malta.
Valletta, Malta.Antonio Violi / AOP

Ongelmia voi oppaan mukaan ilmaantua hallinnollisesti, ryhmähengen luomisessa, poliittisesti, yhteistyössä strategian ja kulttuuripääkaupunkivuoden välillä, pitkän aikavälin vaikutusten huomioimisessa, suunnittelussa, tavoitteissa ja virstanpylväissä tai niiden puutteessa, seurannassa, kokemuksen puutteesta...

Hengästyttävän pitkästä listasta huolimatta kulttuuripääkaupunki-tapahtuma on Luonilan mukaan onnistunut kehittymään maailman mukana. Sillä on huomattava paikallinen merkitys, vaikkeivät tapahtuman laineet välttämättä kanna Euroopan toiselle laidalle.

– Se on oiva menetelmä tuoda kulttuuri osaksi paikkakunnan tai alueen kehittämisen tapoja ja muotoja, Luonila summaa.

Jutun keskustelumahdollisuus on auki klo 22.00 saakka. Tervetuloa mukaan.

Korjaus 22.5. klo 13.28: Lisätty tieto, että Tampere hakee nimitystä yhdessä Mänttä-Vilppulan kanssa, ja että myös Savonlinna hakee nimitystä vuodeksi 2026.