Analyysi: Hallitusneuvotteluissa tapahtui iso ihme – Antti Rinne löysi aarrearkun

Moni hieraisi silmiään, kun hallitusneuvottelija Antti Rinne kertoi, että menolisäyksiin käytetään merkittävästi rahaa.

hallitusneuvottelut
 Hallitusneuvotteluiden vetäjä, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne palaa neuvotteluihin kommentoituaan medialle hallitusneuvotteluja Säätytalolla Helsingissä 21. toukokuuta.
Hallitusneuvottelija Antti Rinne on pitänyt lausunnoissaan hillittyä linjaa. Tiistaina tyyli muuttui. Vesa Moilanen / Lehtikuva

Säätytalon portaikossa tapahtui aamulla kummia. Päivien odottelujen jälkeen yleensä niin vaitonainen hallitusneuvottelija Antti Rinne (sd.) avasi viimein suunsa.

Yleensä Rinne on ilmaantunut aulaan kertomaan toimittajille, että asioista kyllä kerrotaan sitten, kun on valmista.

Tiistaina Rinne repäisi.

– Meidän ei tarvitse lähteä leikkaamaan yhtään menoja. Hallitus voi käyttää merkittävästi lisää rahaa sekä pysyviin menolisäyksiin että investointiluonteisiin menoihin.

Valtion kirstunvartijoilla loksahti suu auki. Siitä on vasta kaksi viikkoa, kun valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki latasi neuvottelijoiden eteen talouden kovat luvut.

Julkinen velka suhteessa Suomen bruttokansantuotteeseen nousee jyrkästi. Vuonna 2045 velkaa on yli sata prosenttia BKT:sta.

Yhtä kovaa vauhtia kasvaa yli 75-vuotiaiden määrä. Se tuplaantuu vuoteen 2040 mennessä.

Myös Antti Rinne katsoo pitkälle. Mutta tapa on aivan toinen.

– Lähdemme rakentamaan sellaista tulevaisuutta, jossa jokainen suomalainen voi kokea, että eriarvoisuus vähenee. Saadaan tehtyä investointeja tulevaisuuteen, jolloin Suomi pärjää 2030-luvulla, Rinne lohkaisi.

Nyt pohditaan kuumeisesti, onko Rinne löytänyt toukokuun lämpöisinä päivinä aarrearkun. Vai täytetäänkö arkku veronkorotuksilla?

Rahakirstun täytteeksi SDP on löytänyt aina yhtä mystisen veropohjan tiivistämisen ja lähdeveron institutionaalisille sijoittajille. Se tarkoittaa esimerkiksi eläkeyhtiötä.

Rahaa voi saada myös valtion omaisuuden myynnistä.

Sipilän hallituksen aikana valtio vähensi osuuttaan Neste Oilissa ja perusti hankeyhtiön. Pohjolan Rautatiet -yhtiössä on nyt sata miljoonaa euroa. Kuten nimestä kuulee, tarkoitus on rahoittaa ratoja.

Helsingin Sanomat kirjoittaa, että valtion omaisuuden myynnistä olisi tulossa 1,5–2 miljardia. (siirryt toiseen palveluun)Mutta myydä voi vain kerran.

Vielä viime perjantaina keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä oirehti väkevästi. Hän tuskaili hallitusneuvottelujen hitautta.

Myös Säätytalon työryhmistä on kuulunut keskustan voihkintaa: uutta velkaa ei haluta ottaa tulevien sukupolvien kustannuksella.

Tiistaina Sipilä ei halunnut kommentoida Rinteen puheita. Keskustan eduskuntaryhmän kokouksen jälkeen pian entinen pääministeri tyytyi vain toistamaan hymyillen vanhan kantansa.

– Mistään ei ole vielä sovittu, Sipilä sanoi.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ei kavahda velanottoa. Hän on vasemmistodemari. Tiedetään, että SDP on suunnitellut, että isot liikenneinvestoinnit voidaan toteuttaa velalla, jos tulee kansainvälinen lama.

Nämä voisivat tarkoittaa esimerkiksi ratahankkeita: tunnin junaa Turkuun, Tampereen radan nopeuttamista tai Itärataa. Ne ovat kuitenkin miljardihankkeita.

Suomen rataverkosta 90 prosenttia on yksiraiteista. Junien nopeutta on hankala kasvattaa, sillä nopeatkin junat joutuvat tuon tuosta pysähtymään ja odottamaan vastaantulevaa junaa.

Ranskassa TGV-junat ajavat 300 kilometrin tuntivauhtia. Nopeille osuuksille luotijunille on rakennettu omat raiteet.

Nopeat joukkoliikenneyhteydet vaativat kahta asiaa: joukkoja ja liikennettä.

Rinteen ajatus kulkee niin, että investoinnit toisivat Suomeen lisää töitä. Ja jos ei investoida, teollisuuden kehitys pysähtyy.

Siksi demarit haluavat sijoittaa oppivelvollisuuden pidentämiseen. SDP haluaa jatkaa oppivelvollisuutta, koska liian moni suomalainen jää yhä pelkän peruskoulun varaan.

Se maksaisi Kuntaliiton laskelmien mukaan 180 miljoonaa.

Tähän pitää vielä lisätä pienimpien eläkkeiden korotukset. Toiveiden tynnyri on valtava, vaalilupaukset on lunastettava.

1990-luvun lamassa Ruotsi elvytti ja otti velkaa, Suomi leikkasi.

Molemmat selvisivät lopulta kuiville. Suomea jäi vaivaamaan rakenteellinen pitkäaikaistyöttömyys.

Kirstunvartijoiden ja elvyttäjien välillä ehtii vielä kuohahtaa monta kertaa, kun Suomeen nyt rakennetaan viiden puolueen hallitusta.