Saddam Husseinin kosto kuivatti Länsi-Aasian suurimman suon – Nyt asukkaat ovat palanneet ja toipunut suo on lintumatkailun helmi

Tänä talvena suuret sateet nostivat Mesopotamian soiden vedenpinnan korkealle, mutta suot eivät ole lopullisesti turvassa.

Irak
Suoarabeja kalastamassa.
AOP

Kalastajien kapeat, puiset veneet lipuvat vesille kaislikkoisten saarten keskellä, kuten jo 5 000 vuotta sitten. Irakin lohduttoman kuivan aavikon keskellä sijaitseva sokkeloinen vesistö on jälleen täynnä elämää ja ihmisiä.

Mesopotamian soiksi kutsutaan Eufrat- ja Tigris-jokien yhtymäkohtaa Irakin eteläosassa. Soita on alun perin ollut noin 20 000 neliökilometriä, eli Kainuun maakunnan suuruinen alue.

Irakin kartta, johon on merkitty Eufrat- ja Tigris-jokien välinen suistoalue.
Leena Luotio / YLE

Suot antoivat elannon puolelle miljoonalle niin sanotulle suoarabille. He kalastivat, kasvattivat puhveleita ja viljelivät kosteassa maassa viihtyviä viljalajeja. Suoarabit rakensivat asuntonsa kaisloista matalien mutasaarten päälle käyttäen ikivanhoja tekniikoita.

Perinteinen suoarabien ruokorakenteinen talo.
Perinteinen suoarabien ruokorakenteinen talo.AOP

Saddamin määräämä ekokatastrofi

Suoarabit ovat shiiamuslimeita. Ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeen 1990-luvun alussa uskontoryhmien välit Irakissa kiristyivät. Tuolloin vallassa ollut sunnimuslimeihin kuulunut diktaattori Saddam Hussein syytti suoarabeja pettureiksi.

Kostoksi suoarabeille Saddam määräsi, että Eufratin ja Tigrisin vettä ei saa enää päästää soille, vaan vesi on johdettava mereen toista kautta. Seurauksena oli katastrofi, joka kosketti yhtä lailla suoalueen asukkaita kuin luontoakin. Suo kutistui alle kymmenesosaan alkuperäisestä.

Suoarabien käyttämä kapea vene
Suoarabien käyttämä kapea vene kuivalla aavikolla.AOP

Suoarabeille kuivunut suo ei antanut enää elinkeinoa. He joutuivat muuttamaan kaupunkeihin tai rajan taakse Iraniin.

Toipuuko kuivunut suo?

Tilanne muuttui Yhdysvaltain johtaman liittouman vallattua Irakin vuonna 2003. Vettä alettiin taas päästää kuivuneelle suoalueelle. Niin asukkaat kuin luonnontutkijatkin odottivat hermostuneina, voiko yli kymmenen vuotta kuivattuna ollut ekosysteemi enää palautua.

Muutos on ollut hämmästyttävä. Suuri osa suosta on palautunut entiselleen. Runsaassa kymmenessä vuodessa noin puolet alkuperäisestä asukkaista, 250 000 ihmistä, on palannut.

Suoluonnon keskeisin osa, ruokokasvustot ovat nousseet kymmenen vuotta rutikuivana pysyneestä maasta.

Suoarabit yrittävät nyt palailla vanhaan elämäntapaansa. Vuodet muun irakilaisväestön keskuudessa eivät kuitenkaan ole menneet jälkiä jättämättä.

Erityisesti on muuttunut naisten asema. Ennen Saddamin määräämää ekokatastrofia suoarabinaiset elivät melko vapaamielistä elämää. He muun muassa osallistuivat töihin kotien ulkopuolella. Tunnusomaista oli esimerkiksi naisten laulu, kun he meloivat saarilta toisille.

Kantaväestön vanhoillisuus on jossain määrin tarttunut koteihinsa palanneisiin suoarabeihin, kertovat paikalla käyneet toimittajat. Naisten laulua ei enää kuulu ja monissa kylissä naiset eivät muutenkaan enää näyttäydy ulkosalla.

Luonnosta toivotaan matkailuvalttia

Ennen soiden kuivatusta kalastajien tärkein pyyntikala oli isokokoinen karppi. Sen pelättiin aluksi kadonneen kokonaan ja kalastajat joutuivat tyytymään muihin saaliisiin. Myöhemmin myös karpit ovat palanneet.

Suoarabikalastajia saaliineen.
Suoarabikalastajia saaliineen.John Wreford / AOP

Suistossa elää myös vaarantuneeksi luokiteltu lyhytkarvasaukko (Lutrogale perspicillata) ja Eufratin pehmeäkilpikonna (Rafetus euphraticus).

Irakin viranomaiset ja seudun asukkaat toivovat, että matkailijat löytäisivät tiensä Irakin suoalueelle. Matkailu onkin kasvanut viime vuosina, mutta pääosin tulijat ovat irakilaisia.

Ne ulkomaalaiset, jotka uskaltautuvat Irakin suoalueelle, ovat useimmiten lintuharrastajia. Heille Eufratin ja Tigrisin suisto tarjoaakin paljon nähtävää.

Vuonna 2011 lintujärjestö Birdlife teki suoalueen luonnosta dokumenttifilmin Miracle in the Marshes (siirryt toiseen palveluun). Sen huippukohtiin kuuluu, kun tutkijat löytävät parven marmorisorsia (Marmaronetta angustirostris) seudulta, jolla niitä ei oltu nähty 20 vuoteen. Edellisenä vuonna soilta oli löydetty 20 000 yksilön marmorisorsaparvi, mikä heti nosti arvion linnun koko maailman populaatiosta kaksinkertaiseksi.

Paikallisista lajeista basrankerttunen (Acrocephalus griseldis) ja persiantimali (Turdoides altirostris) ovat selvästi hyötyneet soiden ennallistamisesta.

Basrankerttunen
BasrankerttunenAOP

Suot ovat lisäksi hyvin tärkeä levähdyspaikka muuttolinnuille. Suomeen tavattavista linnuista Mesopotamian soilla voivat käväistä esimerkiksi harvinaistuneet mustapyrstökuiri ja ruskosotka.

Harvinaistuneista petolinnuista soilla voi nähdä ainakin keisarikotkia ja kiljukotkia.

Kiljukotka
KiljukotkaHira Punjabi / AOP

Matkailun kasvamisen edellytys on kelvollisten majapaikkojen perustaminen. Niistä ovat tällä hetkellä suurin puute. Tästä syystä matkailijat tekevätkin suolle lähinnä vain päivämatkoja.

Uhkia riittää yhä

Suot eivät kaikesta huolimatta ole vieläkään turvassa. Eufratin ja Tigrisin vesimäärät ovat vuosikymmenten ajan keskimäärin vähentyneet huolimatta siitä, että viime talvena vettä satoi poikkeuksellisen paljon, mikä sai asukkaat suorastaan haltioihinsa.

Ilmastonmuutos tuntuu Irakissa voimakkaasti. Lisäksi jokien yläjuoksulla Turkissa ja Syyriassa jokeen on rakennettu lukuisia patoja.

Ongelma on myös kuivuuden aikana maastoon pesiytynyt suola, joka on muuttanut maaperän kemiallisia oloja.

Jo ennen Saddamin kostoa suoaluetta kuivattiin esimerkiksi öljynporausta ja muuta kaupallista toimintaa varten. Tämä uhka on edelleen olemassa, mutta nyt Irakin hallinto ymmärtää ehkä aiempaa paremmin suoalueen arvon.

Lähteet: Reuters