Outo kala sai miesjoukon matkustamaan perässään 300 kilometriä – väijyvät yössä ja pyydystävät kaloja, joita ei tiedetä olevankaan

Fongaus eli lajikalastus on saanut lapset ja nuoretkin innostumaan kalastuksesta. Sitä harrastaa myös Team Sorvan Kyttääjät.

kalastus
Kalamaraton joukkue kuva Team Sorvan kyttäys: vasemmalta eero Pahlman, Jaakko Mäkinen ja Petri Ristola
Eero Pahlman, Jaakko Mäkinen ja Petri Ristola osallistuivat kalamaratoniin Team Sorvan Kyttäys -joukkueellaan.Petri Ristolan kotialbumi

Pienestä poukamasta kävelysillan kupeessa nousee muutama ahven ja yksi pasuri. Ongen toisessa päässä seisoo Petri Ristola, joka tarkkailee ämpärissä uiskentelevaa saalistaan kriittisesti.

– Näyttää, että kalaa on tosi vähän. Vedenpinta on alhaalla ja siitepölyn peitossa, minkä vuoksi tilanne on vähän huono.

Perusahvenet eivät ole ollenkaan sellaisia kaloja, joita vannoutunut fongari eli lajikalastaja metsästää. Useimmat fongattavat kalalajit ovat harvinaisia, pienikokoisia eivätkä taivu kovin helposti ruoaksi.

härkäsimppu
Tämän härkäsimpun Petri Ristola pilkki Paraisilta.Petri Ristola

Petri Ristola osallistui ensimmäisen kerran Kotkan kalamaratoniin viisi vuotta sitten ja jäi sille tielleen.

– Se oli koukuttava ensikosketus eri kalalajien kalastukseen. Sen jälkeen tulivat lajikalastuksen SM-kisat. Pian huomasin, että eri lajien kalastaminen kiinnostaa myös kilpailujen ulkopuolella.

Fongauksessa pyritään kalastamaan vapakalastusvälineillä mahdollisimman monta kalalajia. Jokaisesta saa yhden pisteen. Ristolalla on plakkarissaan 40–45 eri kalalajia.

Ristolan fongausporukka kulkee yhden kalan perässä pitkiäkin matkoja. Joskus se vaatii matkustamista toiselle puolelle Suomea. Viime talvena he halusivat härkäsimpun.

– Meitä oli kuuden hengen porukka, ja viisi meistä onnistui sen saamaan. Kävimme hakemassa härkäsimppua Paraisilta. Tiesimme sieltä täsmäpaikan, mistä sen helpoiten saa.

Matkaa Kotkasta Paraisille on noin 300 kilometriä.

Petri Ristola ja härkäsimppu
Petri Ristola ja isosimppu. Kuvassa myös Märketin majakka.Petri Ristolan kotialbumi

Ristolalla on mukanaan kaksi vapaa. Toinen on tavallinen, siinä normaali koho ja koukku. Sillä voi kalastaa noin 20 kalalajia.

Huomio kiinnittyy noin metrin mittaiseen lirkkivapaan, jossa on todella pieni koukku ja syötti. Se on työkalu, jota käytetään fongauksessa paljon. Lirkintä on yöllä otsalampun valossa tapahtuvaa pienten kalojen kalastamista.

– Tietyt lajit vaativat erilaiset välineet. Lirkkivavat rakennetaan usein itse. Kalat nousevat ruokailemaan tai lepäilemään matalaan rantaveteen, ja niitä kalastetaan otsalampun valossa.

Hienoja, tuntemattomia kaloja

Näitä lajeja ovat esimerkiksi kivinuoliainen, kivisimppu, piikkikalat, mudut ja erilaiset tokot. Kaloja, joita moni ei tiedä olevankaan, sillä niitä harvoin tulee edes sivusaaliina.

– Kun menee yöllä katsomaan rantoja, yllättyy miten paljon siellä on erilaisia hienoja kaloja. Tosi pienellä vavalla ja koukulla pystyy kalastamaan niitä.

Lyhimmät lirkkivavat ovat 15 sentin eli noin lyijykynän mittaisia. Ristolalla ei sellaista ole, mutta aivan minikokoisia kohoja ja koukkuja löytyy. Pienimmät koukut ovat vain muutaman millin pituisia ja muistuttavat silmäripsiä.

Näillä välineillä voidaan kalastaa niinkin matalassa kuin viiden sentin syvyydessä.

Minikokoinen kampela ja piikkikampela
Minikokoinen kampela ja piikkikampela löytyivät Hangosta.Petri Ristola

Ristolalla on tänään syöttinä kärpäsentoukkia. Ne ovat yleissyöttejä kohtalaisen pienelle kalalle, ja pysyvät hyvin koukussa kiinni. Hän sanoo, että fongatessa oppii hyvin kalojen esiintymispaikkoja ja käyttäytymistä – esimerkiksi syövätkö ne yöllä vai päivällä.

– Jokainen vaatii vähän eri niksejä ja paikkoja. Otsalamppukin on tarpeen, sillä yöaktiivisia lajeja kalastetaan yöllä ja kahlataan rannoilla etsimässä, mitä löytyy.

Yleinen tapa on ottaa pyydetystä lajista kuva ja päästää kala takaisin veteen.

Fongauksen suosio kasvussa

Fongaus alkoi yleistyä vuosituhannen vaihteen jälkeen, ja sen suosio on kasvanut etenkin 2010-luvulla. Innokkaimmat fongarit ovat noin 30–40-vuotiaita, ja fongaus on saanut myös monet lapset innostumaan kalastuksesta.

– Lapsille onginta on usein ensikosketus kalastukseen. Nyt siihen saadaan lisäkimmoketta, kun tavoitellaan monenlaisia lajeja ja kaikkia pidetään yhtä arvokkaina, sanoo järjestöpäällikkö Olli Saari Vapaa-ajan kalastajien Keskusjärjestöstä.

Kalalajien perässä matkustaminen ei Saaren mukaan ole kovin yleistä. Hän kuitenkin tietää, että kovimmat fongarit sitäkin harrastavat.

– Innokkaimmat pyrkivät kisaamaan itseään vastaan tai kaveriporukassa, että kuka saa eniten lajeja. On iso saavutus, jos saa 30–40 lajia vuodessa koukulla pyydettynä. Siinä täytyy oikeasti nähdä vaivaa ja opetella lajien elintapoja.

Suomessa tavataan vuosittain noin 70 kalalajia. Tiettävästi historiallinen 50 lajin haamuraja rikottiin fongauksessa viime vuonna ensimmäistä kertaa.

Jaakko Mäkinen, Eero Pahlman ja Petri Ristola.
Petri Ristolan mukaan yhteisöllisyys on fongareille tärkeää. Kuvassa Jaakko Mäkinen, Eero Pahlman ja Petri Ristola.Petri Ristolan kotialbumi

Lajikalastukseen liittyvät kilpailut ovat lisääntyneet viime vuosina. Kalamaratonit ovat laajentuneet Helsingistä muihin kaupunkeihin, ja niitä on järjestetty vuosittain parhaimmillaan neljässä kaupungissa.

Isojen kaupunkien keskustoissa on järjestetty myös street fishing -tapahtumia (siirryt toiseen palveluun), joissa lajikalastustaidoista on hyötyä. Kilpailuissa kalastetaan kahden hengen joukkueissa, ja vain rannalta kalastaminen on sallittua.

Parit pyrkivät kalastamaan neljä eri kalalajia, joiden pituus lasketaan yhteen. Voittaja on se, jonka yhteispituus on suurin. Alaikäiset saavat tasoitussenttejä tulokseensa.

Yhteisöllisyys tärkeää

Myös Petri Ristola on huomannut, että fongaus innostaa lapsia ja nuoria kalastamaan. Se näkyy etenkin kalamaratoneissa.

– Lisäksi on joukkueita, joissa on isän ja äidin lisäksi tosi nuoria tyttöjä tai poikia kalastamassa. 24 tunnin maratonissa on mukana 10-vuotiaitakin.

Yhteisöllisyys onkin Ristolan mukaan iso osa lajikalastusta.

– Fongausreissuille lähdetään usein samanhenkisellä, innokkaalla porukalla. Yksinkin fongaus onnistuu, mutta siitä saa paljon enemmän irti muiden kanssa.

kymmenenpiikki, hietatokko ja kivisimppu.
Kuvassa kymmenenpiikki, hietatokko ja kivisimppu.Petri Ristola

Järjestöpäällikkö Olli Saari pitää fongauksen etuna sitä, että kalastajien ja muidenkin suomalaisten tietoisuus eri kalalajeista lisääntyy.

– On hienoa, että kiinnostutaan pienemmistäkin kalayksilöistä. Tosi moni ei tiedä, minkä kalan sai eikä tunne lajeja. Vain ahven ja hauki tunnetaan kunnolla.

Vapaa-ajan kalastajien nettisivuilta löytyy kalantunnistuspalvelu (siirryt toiseen palveluun), josta löytyy kuvia eri kalalajeista. Sieltä voi myös kysyä apua lajin tunnistukseen ja liittää mukaan kuvan.

Petri Ristolan seuraava reissu suuntautuu Saimaan kanavalle.

– On vielä aika monta lajia, jotka haluaisin. Saimaan kanavalla kalastamme pienellä porukalla miekkasärkeä ja valkoevätöröä. Etenkin miekkasärki on semmoinen, jonka haluan.

Suomen Kalastusmatkailun Edistämiskeskus (siirryt toiseen palveluun) pitää vuosittain lajikalastusrekisteriä, johon kuvan kanssa ilmoitetut lajit hyväksytään.

Valkoevätörö
Valkoevätörö.Lauri Urho