Yksi asia kertoo, että olet onnistunut vanhemmuudessa – "Kun vanhemmat yrittävät liikaa, se kaikista tärkein voi unohtua"

Monet lasten vaikeudet ovat ihan vain osa ihmisenä olemista eikä vanhempia saa niistä syyllistää, sanoo lastenpsykiatri.

vanhemmuus
Lapsi kävelee pidellen äitiä ja isää käsistä.
Se, että lapsilla on vaikeaa jossain kehitysvaiheessa, ei välttämättä ole vanhemmuuden kysymys.AOP

Jokainen vanhempi joskus miettii, mitä on tullut tehtyä väärin ja missä on mokannut. Paljon asioita tulee silti tehtyä ihan oikein.

Mutta mistä voi tietää, että on onnistunut vanhemmuudessa?

– Siitä voi tietää, että on yhteys. Ymmärrän lastani, lapsi haluaa kertoa itsestään ja jakaa sitä, mikä hänelle on sillä hetkellä tärkeää. Tämä on se yksinkertaisin vastaus.

Näin vastaa pitkän linjan lastenpsykiatri, lasten ja vanhempi-lapsisuhteiden psykoterapeutti sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erityisasiantuntija Jukka Mäkelä.

Avainsana on kommunikaatioyhteys, jonka merkitystä avataan kohta lapsen eri ikävaiheiden kautta.

Siihen liittyy myös vastavuoroisuus. Sen lisäksi, että lapsi jakaa asioitaan, hän myös ottaa neuvoja ja apua vastaan. Eli sillä, mitä vanhempi lapselleen sanoo tai tekee, on merkitystä lapselle.

Tämä yleisperiaate toimii lapsen kaikissa kehitysvaiheissa, vauvasta murrosikäiseen.

Mäkelän mukaan lapsen eri kehitysvaiheista voi poimia merkkejä ja havaintoja, joista tietää, että ydinasiat ovat kunnossa.

– Lapsille tulee ja saa kehittyä oireita ja ongelmia, koska se on vaan osa ihmisenä olemista. Se, että lapsilla on vaikeaa jossain kehitysvaiheessa, ei välttämättä ole vanhemmuuden kysymys, Mäkelä muistuttaa.

Vauva rauhoittuu, taapero innostuu ja raivoaa

Vauvat viestivät monin eri tavoin, muun muassa itkemällä, nauramalla ja jokeltelemalla, kurottautumalla kohti, kääntymällä pois ja nukahtamalla.

– Niin kauan, kun koko tämä spektri on tarjolla, voi tietää, että jotain on tehnyt oikein, Mäkelä sanoo.

Vauvavaiheen tärkeimpiä kehitystehtäviä on löytää luottamus toiseen ihmiseen ja pystyä ottamaan vastaan toisen ihmisen läheisyyttä.

Jotain on myös tehnyt oikein, kun huomaa, että omalla läsnäololla on vauvalle merkitystä. Vauva esimerkiksi rauhoittuu, kun häntä katsoo, hänelle juttelee tai hänet ottaa syliin.

Lapsi antaa suukon äidille.
Vauvan rauhoittumiseen vaikuttaa myös hänen temperamenttinsa.Henrietta Hassinen / Yle

Seuraava oleellinen kehitysvaihe tulee noin 2–3-vuotiaana, jolloin lapsen tehtävä on löytää oma haluaminen. Maailma ei aina toimi, kuten lapsi haluaa ja se herättää raivoa, kiukkua, uhmaa ja lisää halua.

– Jos huomaan, että taaperoni on innostunut asioista, kokeilee erilaisia juttuja ja raivoaa, kun ei onnistu tai kun ei saa tehdä mitä haluaa, silloin tiedän, että olen aika hyvin onnistunut.

Mäkelä kuitenkin muistuttaa, että lapset ovat temperamentiltaan erilaisia. Toiset lapset rauhallisempia kuin toiset, eivätkä kaikki lapset välttämättä näytä tunteitaan kovin voimakkaasti.

Silti on tärkeää, että lapsi uskaltaa vanhempiensa läsnäollessa ilmaista tunteensa, olipa tapa niiden ilmaisemiseen mikä tahansa.

Ja edelleen, kun lapsi on turhautunut, sillä on hänelle merkitystä, että vanhempi esimerkiksi ottaa hänet syliinsä ja juttelee hänelle.

Lapsi haluaa oppia ja kokeilla

Seuraava tärkeä kehitysvaihe on tyypillisesti neljännen ikävuoden molemmin puolin. Tahtomisen ja turhautumisen harjoittelusta siirrytään tunteiden eri sävyjen ja roolien pariin.

Tässä iässä lapset luotaavat sitä, mitä he tykkäävät tehdä ja kokeilevat erilaisia asioita. Välillä he ovat ritareita tai rosvoja, välillä prinsessoja ja keijukaisia.

– Jos näen, että lapseni uskaltaa ottaa eri rooleja mielikuvissaan ja leikeissään, silloin tiedän, että olen aika onnistunut, Mäkelä toteaa.

Hän muistuttaa, että tässäkin asiassa lapset ovat erilaisia. Toiset löytävät oman juttunsa ja saattavat pysytellä pitkäänkin jossain kiinnostuksen kohteessa, kun taas toiset lapset saattavat vaihdella niitä monta kertaa saman päivän aikana.

Lapsi pukeutuneena hämähäkkimiehen pukuun ja ritarin viittaan.
Roolileikit ovat tärkeä osa lasten kehitystä.Tiina Jutila / Yle

6–7-ikävuoden paikkeilla lapset siirtyvät oppimaan sitä, mikä heitä ympäröivässä kulttuurissa ja yhteisössä on tärkeää. Meillä Suomessa se tapahtuu kodin lisäksi esikoulussa ja koulussa.

– Jos näen, että lapseni on innostunut oppimaan, silloin tiedän, että perusta on kunnossa.

Mäkelä muistuttaa, että kyse ei ole siitä, haluaako lapsi mennä kouluun vaan siitä, onko hän innostunut oppimaan ylipäänsä. Jos koulu ei huvita, lapsi on kuitenkin kotona kiinnostunut asioista, kysyy käytännön asioita, kysyy miksi ja miten asiat tehdään.

– Tässä vaiheessa riittää, että lapsi tykkää saada lisää osaamista siitä, miten tässä meidän yhteiskunnassa ja maailmassa toimitaan.

Murkkuikäinen sietää vanhempaansa

Opetuksen tehtävä on tarjota lapselle vähän kaikkea. Alakouluikään kuuluu kysymys siitä, missä minä olen hyvä. Vanhempana voi olla tyytyväinen jos lapsi alkaa löytää itseään ja kiinnostua jostakin.

Samaan kehitykseen kuuluvat myös kaverit. Mäkelän mukaan vanhempi voi tuntea onnistuneensa, jos lapsi uskaltaa välittää ja olla tykätty, uskaltaa ikään kuin antaa itsensä ystävyyssuhteeseen.

Samalla hän muistuttaa, että se ei ole vanhempien vika, jos lapsella ei ole ystäviä. Ystävien saaminen on pitkälti ympäristöstä ja tuuristakin kiinni. Koulussa voi olla esimerkiksi kiusaamista tai huono luokkahenki.

– Surun jakaminen lapsen kanssa on parasta, mitä vanhempi voi tehdä. Aikuinen ei voi muuttua lapsen ystäväksi eikä täyttää sitä tyhjää kohtaa, mutta aikuinen voi auttaa lasta sen tunteen kanssa ja miettiä yhdessä lapsen kanssa, mitä asialle voisi tehdä.

"On täysin riittävää, jos murrosiässä on se tuntuma, että nuori sietää olla yhteydessä vanhempaansa."

Jukka Mäkelä

Murrosiässä lapsen kehitysvaiheet alkavat Mäkelän mukaan ikään kuin alusta.

Nuori tutustuu omaan muuttuvaan kehoonsa. Hänen täytyy oppia sietämään toisten kanssa yhteydessä olemista ja oppia ottamaan vastaan kosketusta ja läheisyyttä uudella muuttuvalla keholla.

Aivojen ja kehon kehittyessä teini-ikäinen joutuu käymään läpi erilaisia tunteita ja turhautumista, maailma ei toimikaan nuoren haluamalla tavalla. Teini kokeilee uusia rooleja, paneutuu oppimiseen ja ystäviin.

– Harva nuori osaa jakaa sanallisesti sitä turhautumista, mutta mielestäni on täysin riittävää, jos murrosiässä on se tuntuma, että nuori sietää olla yhteydessä vanhempaansa ja jakaa jotain siitä omasta vaikeudestaan. Silloin tietää, että on tehnyt jotain oikein.

Tyttö makaa sohvalla ja katselee kännykkää.
Aivojen ja kehon kehittyessä teini-ikäinen joutuu käymään läpi erilaisia tunteita ja turhautumista.Henrietta Hassinen / Yle

Vanhempi saa olla lapselleen avuksi

Mikä tahansa edellä mainituista kehitysvaiheista voi olla kenelle tahansa lapselle vaikeaa ja aiheuttaa vanhemmalle huolta. On paljon myös erityislapsia, jotka toimivat, kokevat ja reagoivat eri tavoilla.

Mäkelä painottaa, että lapsilla on erilaiset lähtökohdat. Voi olla paljon kehityksellisiä asioita, joihin vanhempi ei voi vaikuttaa.

– Se, että lapsella on vaikeaa jossain tehtävässä, ei ole vanhemmuuden kysymys. Vanhemmuuden kysymys on se, voinko olla lapselleni avuksi ja antaako hän minun olla avuksi.

Elämässä tapahtuu myös paljon erilaisia sattumanvaraisia asioita, jolloin vanhempi ei välttämättä huomaa, että lapsi tarvitsisi huomiota.

Ydinjuttu on kommunikaatioyhteyden säilyminen matkan varrella erilaisista tilanteista huolimatta. Vanhempi tarjoaa apuaan lapselle hänen eri kehitysvaiheissaan ja lapsi ottaa sitä vastaan. On kokemus siitä, että lapsi haluaa jakaa vanhemmalle omaa maailmaansa, joka iän myötä muuttuu.

– Lapsi löytää itsensä ja tarpeeksi luottavaisen suhteen maailmaan, tarpeeksi suuren kyvyn luottaa toisiin ihmisiin ja pitää minut vanhempana siinä mukana, Mäkelä summaa.

Syyllistämisellä voi olla huonot seuraukset

Mäkelän mukaan vanhemmuuskeskusteluissa on ihan liian syyllistävä sävy.

Hän myös ihmettelee, ettei se ole vuosien saatossa vähentynyt juuri lainkaan, vaikka nykypäivänä ymmärretään jo paremmin, miten paljon esimerkiksi ympäristö vaikuttaa lapsen kehitykseen. Se vaikuttaa myös siihen, miten vanhempi pystyy toteuttamaan omaa vanhemmuuttaan.

Syyllistämisen sijaan Mäkelän mielestä pitäisi ymmärtää, että vanhemmat tarvitsevat tukea voidakseen hyvin vanhempina ja ollakseen sitä kautta läsnä lapsilleen.

– Kun vanhemmat yrittävät liikaa ja huolestuvat omasta vanhemmuudestaan, silloin se kaikista tärkein eli läsnäolo voi unohtua.

isä ja poika sillalla
Vanhemman läsnäolo on lapselle todella tärkeää.AOP

Nykypäivän vanhempia on helppo syyllistää. Tietoa vanhemmuudesta on paljon saatavilla ja netti on pullollaan juttuja, miten kaikin mahdollisin eri tavoin vanhemmuudessa voi epäonnistua.

Mäkeläkin toteaa, ettei vanhempien vaikutusta lapseen voi sivuuttaa, mutta muistuttaa, että muillakin ihmisillä on vaikutusta.

– Opettajilla, varhaiskasvattajilla, naapuruston aikuisilla ja toisilla lapsilla. Jos lapsella on vaikeuksia jossain, pitää aina katsoa ympäristöä eikä miettiä, että vanhemmuudessa on ollut jotain ongelmaa.

Voit keskustella aiheesta klo 22.00 saakka. Tervetuloa mukaan!