Ilona Koivisto: Sinkkuus pakottaa pärjäämään ilman ympärivuorokautista olkapäätä

Sinkkuus ei ole itsekäs välivaihe ennen avo- tai avioliittoa, kirjoittaa Ilona Koivisto blogissaan.

sinkut
Ilona Koiviston studiomuotokuva.
Nella Nuora / Yle

Vuoden 2012 jälkeen pisin parisuhteeni on kestänyt vajaan vuoden ajan. Olen siis elänyt suurimman osan nuoren aikuisen elämästäni sinkkuna.

Kolmekymppiseen yksineläjään suhtaudutaan helposti niin, että hän on jollain tapaa keskeneräinen. Että sinkkuna sitä elää jotakin itsekästä välivaihetta ennen avo- ja avioliittoa. Vaihetta, joka pitkään kestettyään alkaa näyttäytyä säälittävänä, jonkinlaisena tragediana. Tuttavat kyselevät, että jokos olet kumppanin vihdoin löytänyt, mitenkäs miesasiat. Ikään kuin sinkku olisi koko ajan vailla jotain ja jotain etsimässä.

Edellä mainittu on suuri harha – ansa, johon minäkin astuin. Ehkä kipeimmät aikani sinkkuna olivat vuodet 2014–2016, joiden aikana tajuntaani iski, että ei sitä elämänkumppania ihan niin vain löydykään. Annoin asian säädellä mielentilojani ja mitata onnistumistani. Menin baariin, koska etsin miestä. En pitääkseni hauskaa ystävieni kanssa.

Keskityin siihen, että olen rakkaudessa epäonnistunut ihminen.

Roikuin Tinderissä ja petyin kerta toisensa jälkeen, kun ei kukaan ollut tarpeeksi kiinnostava tai minä en ollut tarpeeksi kiinnostava jonkun mielestä. Yhtä aikaa tein valmiiksi toisen korkeakoulututkintoni ja aloitin ensimmäisessä esinaistehtävässäni, elin samaan aikaan todella sosiaalista ja monella tavalla rikasta elämää. Silti keskityin siihen, että olen rakkaudessa epäonnistunut ihminen.

Vasta parin viime vuoden aikana koen oppineeni jotain olennaista siitä, mitä sinkkuus on ja mitä se elämässäni on mahdollistanut. Valtavan määrän läheisiä ystävyyssuhteita, uusia harrastuksia, aikaa perheen ja sukulaisten kanssa, aikaa kehittää itseäni, aikaa luoda uraa ja kehittyä työssäni. Tämän kaiken voi tietenkin saada myös parisuhteessa elävänä ihmisenä. Silti rohkenen kaikista potentiaalisista mielensäpahoittajista huolimatta väittää, että sinkkuna sitä elää monesti aika paljon isommin ja rohkeammin kuin parisuhteessa. Tapaa suuremmalla todennäköisyydellä useammin uusia ihmisiä ja altistuu yllättäville tilanteille – tarttuu helpommin hetkeen.

Yksineläjien määrä yhteiskunnassamme on myös selvästi lisääntynyt (siirryt toiseen palveluun) – ydinperhe ja parisuhde eivät ole enää niitä ainoita elämisen tapoja. Perheenkin voi perustaa nykyään ilman parisuhdetta ja myös se yleistyy.

Tilastokeskuksen tuoreen tilaston mukaan Suomessa on jo reilusti yli miljoona yksin asuvaa ihmistä. Vertailun vuoksi, vuonna 1960 yksin asuvia oli samaisen tilaston mukaan alle 190 000. Viimeisen kymmenen vuoden aikana yksin asuvien määrä on kasvanut lähes 180 000:lla. Olen siis vain yksi monista – toki myös syyt yksin asumisen taustalla ovat moninaiset.

Sinkkuus pakottaa pärjäämään ja kohtaamaan muutoksia ilman ympärivuorokautista olkapäätä.

Sinkkuna kannan yksin vastuun taloudestani ja elämästäni. En tee ratkaisuja jonkun kanssa, vaan itse ja omista lähtökohdistani. Se, jos mikä, opettaa. Päätin vuodenvaihteessa, että tänä vuonna 30-vuotias minäni jättää taakseen 28-neliöisen yksiön ja muuttaa asumaan “aikuisen ihmisen” kaksioon. Näin tein huhtikuun alussa ja olen onnellisempi kuin pitkään aikaan. Eihän hieman leveämpi asuminen ole vain parisuhteessa elävien oikeus, kuten viisas kollegani taannoin minulle totesi. Niinpä. 49 neliön kaksio tuntuu palatsilta. On mahtavaa ruokailla oikean keittiönpöydän ääressä ja majoittaa vieraita mukavasti.

Sinkkuna minusta on kasvanut rohkea, itsenäinen ja sosiaalinen ihminen. Uskallan sanoa, että jos olisin ollut kaikki nämä vuodet parisuhteessa, olisi kehitykseni ollut aika paljon hitaampaa ja jopa vähäisempää.

Sinkkuus pakottaa pärjäämään ja kohtaamaan muutoksia ilman ympärivuorokautista olkapäätä. Korvaansa ei tarvitse lotkauttaa väitteille keskeneräisyydestä ja onnettomuudesta – myös sinkku voi olla tyytyväinen elämäntilanteeseensa.

Ilona Koivisto on Ylen Metropoli-toimituksen verkkotuottaja, feministi ja sinkkuuden kokemusasiantuntija.

Aiheesta voi keskustella 31.5. klo 16.00 asti.