Jämijärven VPK:n päällikkö osui Helsingin reissullaankin hengenpelastustöihin – "Hienoa, että nuorin meistä päätti kääntyä auttamaan”

Naispäällikkö on maakunnan vapaaehtoisissa palokunnissa harvinaisuus.

pelastustoiminta
Jämijärven VPK:n päällikkö Mervi Pihlajamäki
Ari Welling / Yle

Helmikuun lopulla Mervi Pihlajamäki oli kollegansa kanssa työmatkalla Helsingissä. Mukana oli myös työkaverin parikymppinen tytär. Rautatieaseman alikulkutunnelissa seinustaan nojasi vanhempi rouva. Naisen vierellä herrasmies tähysi huolestuneena hänen suuhunsa.

– Maalaisena suhtaudun aika epäluuloisesti Helsingin tunneleihin. Mietin vaan, että mitähän tuossakin tapahtuu, enkä ajatellut asiaa sen pidemmälle. Olisi pitänyt.

Rintakivut olivat kovat ja aviomies oli niin shokissa, ettei pystynyt edes soittamaan hätänumeroon.

Mervi Pihlajamäki

Pihlajamäki on kokenut vapaapalokuntalainen ja suorittanut lukuisia pelastuskursseja. Silti seurue käveli pariskunnan ohi. Tunnelin suulla joukon nuorin teki päätöksen palata takaisin ja vaati muut mukaansa. Seurue lähti tarkistamaan, että pariskunnalla on kaikki hyvin. Ei ollut.

– Vanha rouva meinasi kuolla käsiimme. Rintakivut olivat kovat ja aviomies oli niin shokissa, ettei pystynyt edes soittamaan hätänumeroon.

Nuorisoa pelastustehtäviin kouluttanutta vapaapalokuntalaista hävettää. Vanha rouva soitti Pihlajamäelle muutama päivä tapahtuman jälkeen ja kiitti saamastaan avusta. Onneksi seurueessa oli ollut mukana myös ystävättären tytär.

– Älyttömän hienoa, että nuorin meistä päätti kääntyä auttamaan. Ei voi sanoa, että nuoret eivät välitä. Hänen upea toimintansa herätteli meitä vanhempiakin.

Ensi kertaa tyynytehtaalla jo pikkutyttönä

Palokunnan päällikkö Mervi Pihlajamäki johtaa myös yhtä Jämijärven suurimmista yrityksistä.

Hän muutti Pohjois-Satakunnan Jämijärvelle kolmivuotiaana. Pihlajamäki muistaa yhä, miten vaari kävi yövuorossa paikallisessa tehtaassa. Tuolloin tehtaassa valmistettiin purjelentokoneita. Nyt hän on tehtaanjohtajana samassa rakennuksessa.

– Ei minun pitänyt Jämijärvelle opiskelujen jälkeen palata. Aina vannoin, etten koskaan ainakaan myy mitään. Nyt vastuullani on myös meidän myyntiorganisaatiomme, tehtaanjohtaja naurahtaa.

Usein työ ja harrastus limittyvät. Tehtaan pakkaamossa harjoittelussa työskentelevän Essi Vaanin isä on VPK:lainen.
Usein työ ja harrastus limittyvät. Tehtaan pakkaamossa harjoittelussa työskentelevän Essi Vaanin isä on VPK:lainen.Ari Welling / Yle

Tyyny- ja peittotehdas Univisio on niitä harvoja suurehkoja suomalaisia tekstiiliyrityksiä, jotka yhä valmistavat tuotteensa kotimaassa. Tehdas pärjää hyvällä palvelulla ja erikoistumalla. Yritys on pitkään valmistanut muun muassa paloturvallisia tyynyjä lentoyhtiöille ja varustamoille.

– Kaikki liittyy kaikkeen. Kun lähdin mukaan palokuntatoimintaan, alkoi työssäni kiinnostaa erityisesti paloturvallisten materiaalien käyttö.

VPK:n päällikkö Pihlajamäki on mukana vapaapalokunnan nais- ja hälytysosastoissa sekä moninaisissa toimikunnissa Länsi-Suomen pelastusalan liitossa.

Älypuhelimet eivät ole pahasta

Mervi Pihlajamäki kantaa huolta nuorisosta. Hän myös uskoo nuorten olevan viisaita. Itse asiassa paljon viisaampia, kuin osaamme ajatellakaan.

– Kuulee sanottavan, että nuoret ovat kaikki kännyköissään kiinni olevia laiskimuksia. Ei nuorisoa saa leimata yhdellä leimasimella.

Palokunnan päällikkö ei jaksa manata nuorten kännykänkäyttöä. Toisaalta on vain hyvä, jos nuoret jakavat leireillä kokemiaan asioita sosiaalisessa mediassa. Harrastusten tulee kehittyä maailman mukana.

Mervi Pihlajamäen mielestä VPK:t ovat hyvin tasa-arvoisia yhteisöjä. Miehistöltä saatu pehmolelu on hyväntahtoinen kuitti päällikölle.
Mervi Pihlajamäen mielestä VPK:t ovat hyvin tasa-arvoisia yhteisöjä. Miehistöltä saatu pehmolelu on hyväntahtoinen kuitti päällikölle.Ari Welling / Yle

– Mitäpä jos me näyttäisimme esimerkkiä ja maailma seuraisi perässä? Olisi hurjan hienoa keksiä vaikkapa uusi sovellus, jota nuoriso alkaisi käyttää myös harrastuksen ulkopuolella.

Pienessä kunnassa nuorison harrastusmahdollisuudet ovat vähissä. Jämijärvellä palokuntaan voi liittyä jo 7-vuotiaana. Nuoremmat viihtyvät harrastuksessa, mutta teini-iässä tulee haasteita vastaan.

– Yläkouluikäisenä nuoriso putoaa helposti kelkasta, sillä lukioon lähdetään Kankaanpäähän tai Ikaalisiin. Hälytyksiinkin pääsee mukaan vasta täysi-ikäisenä, joten ne muutamat teinivuodet ovat todella haastavia.

Ei nuorisoa saa leimata yhdellä leimasimella.

Mervi Pihlajamäki

Erityisen suosittuja ovat leirien lisäksi kokonaisen vuorokauden kestävät harjoitukset. Nuoret yöpyvät Jämijärven paloasemalla ja aamuyön tunteina voi tulla todelta tuntuva hälytys sammuttamaan vaikka roskispaloa.

– Lapset voivat olla mukana osan päivästä ja lähteä sitten yöksi kotiin. Teini-ikäisille yli yön kestävät harjoitukset ovat niitä, jotka nousevat puheisiin vielä vuosien kuluttua.

Päällikkö toivoo uteliasta mieltä

Jos hyvä haltijatar antaisi Mervi Pihlajamäelle pari toivetta, toivoisi hän ehdottomasti ensimmäisenä terveyttä.

Viime kesänä VPK:n päällikkö joutui viettämään useita kuukausia jalka paketissa. Turveauman sammutuksessa jalka lipesi ja jalasta menivät ristisiteet.

Viikot tehtaanjohtajana ovat minimissään 40 tuntisia. Harrastuksissa kuluu vähintään 20 tuntia viikossa lisää. Jos kotona olisi yhä pieniä lapsia, ei moinen onnistuisi, sanoo Pihlajamäki.
Viikot tehtaanjohtajana ovat minimissään 40 tuntisia. Harrastuksissa kuluu vähintään 20 tuntia viikossa lisää. Jos kotona olisi yhä pieniä lapsia, ei moinen onnistuisi, sanoo Pihlajamäki.Ari Welling / Yle

Toisena toiveena on avoin ja utelias mieli. Liian moni hyvä idea vaietaan kuoliaaksi. Ilman eriäviä mielipiteitä ei tule kehitystä.

Pihlajamäki kannustaa ihmisiä olemaan rohkeasti eri mieltä ja keskustelemaan näkökannoistaan muiden kanssa.

Vapaaehtoispalokunta on pienen kylän elinehto

Suomessa on yli 700 sammutussopimuksen tehnyttä vapaaehtoista palokuntaa. Useat niistä vastaavat paitsi haja-asutusalueiden sammutustoiminnasta, myös ensivasteesta. Palolaitosten yksiköt pystyvät antamaan ensiapua ja raportoimaan potilaan tilasta eteenpäin.

Eilenkin keikalle tuli yksi kaveri suoraan saunasta tukka märkänä.

Mervi Pihlajamäki

Jämijärvellä asuu alle 2 000 ihmistä, eikä kunnan pelastustoimen järjestäminen ilman VPK:ta olisi mahdollista. Palomiehet ja -naiset eivät saa vapaaehtoisuudestaan korvauksia, mutta mukana ollaan tunnollisesti. Vaikka hälytyksiin lähdetäänkin kotoa, on porukka koolla muutamassa minuutissa.

– Täällä kaikki tuntevat toisensa ja hädässä saattaa olla tuttu tai jopa naapuri. Eilenkin keikalle tuli yksi kaveri suoraan saunasta tukka märkänä, nauraa palokunnan päällikkö.

Vaikka nuoret lopettaisivat harrastuksen, ei kokemus Pihlajamäen mukaan mene hukkaan. He saavat elämänkantavia oppeja vaikkapa siitä, miten onnettomuustilanteessa tulee toimia.
Vaikka nuoret lopettaisivat harrastuksen, ei kokemus Pihlajamäen mukaan mene hukkaan. He saavat elämänkantavia oppeja vaikkapa siitä, miten onnettomuustilanteessa tulee toimia.Ari Welling / Yle

Naispäällikkö on maakunnan vapaaehtoisissa palokunnissa harvinaisuus. Vuosi sitten Pihlajamäki osallistui teollisuuspalopäälliköille tarkoitetulle kurssille. Pulpeteissa istui hänen lisäkseen 15 miestä.

– VPK on silti hyvin tasa-arvoinen yhteisö. Äskettäin ajoin hälytyksessä isoa sammutusautoa. Sanoin pojille, että minä ajan, kunhan te vain uskallatte tulla kyytiin. Kukaan ei mutissut.