Analyysi: Juha Sipilä näyttää toimivan hallitusneuvotteluissa vakaumuksensa vastaisesti – miksi hän silti johtaa keskustan neuvottelijoita?

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on erikoisin kortti meneillään olevassa hallituksenmuodostuspelissä. Hän on pelin arvaamaton jokeri.

Juha Sipilä
Juha Sipilä
Juha Sipilä johtaa keskustaa syyskuun 7. päivään saakka.Martti Kainulainen / Lehtikuva

Keskusta on hallitusneuvotteluissa ainoa puolue, joka menetti paikkoja kevään eduskuntavaaleissa. Puolueen kansanedustajien määrä putosi peräti 18:lla.

Juha Sipilän nelivuotisen hallituskauden jälkeen keskustan kannatus romahti alimmalle tasolleen sataan vuoteen. Pääsyylliseksi tappioon on leimautunut nimenomaan Sipilä.

Lukemattomat keskustan aktiivit ovat valittaneet, että Sipilän hallitus harjoitti liian oikeistolaista politiikkaa ja unohti “köyhän asian”.

Puoluejohtajaan ja hänen lähipiiriinsä kohdistuva kritiikki näyttää yltyvän, eikä se pysy enää puolueen omien seinien sisällä. Esimerkiksi Maaseudun Tulevaisuuden tämänpäiväinen artikkeli (siirryt toiseen palveluun) suomii Sipilää armotta.

Neuvottelu Rinteen hallituksen ohjelmasta on Sipilälle kiusallinen tehtävä

Huhtikuussa, vaalitappion jälkeen Juha Sipilä pyysi puoluehallitusta kutsumaan koolle ylimääräisen puoluekokouksen uuden puheenjohtajan valitsemiseksi. Se päätettiin järjestää syyskuun alkupuolella.

Sipilä ilmoitti blogissaan, että hän toimii puheenjohtajana siihen saakka. Hän vakuutti kirjoituksessaan (siirryt toiseen palveluun), että “vastuuni on joka tilanteessa vaalia keskustan etua”.

Nyt Sipilä neuvottelee puolueensa osallistumisesta sellaiseen hallitukseen, joka aikoo tehdä täysin päinvastaista politiikkaa kuin hänen oma hallituksensa teki.

Homma tympinee Sipilää rajusti, sillä hän johti hallitustaan täydellä sydämellä. Sipilä on varmasti yhä sitä mieltä, että hänen hallituksensa teki järkevää politiikkaa ja onnistui maan talouden tervehdyttämisessä.

Jos Antti Rinteen hallitus syntyy, se myös purkaa joitakin Sipilän hallituksen päätöksiä, vähintäänkin työttömyysturvan aktiivimallin.

Ei ole siis ihme, että Juha Sipilä näyttää nyt myrkyn nielleeltä. Maan johdosta putoamisessa ja oman puolueen sylkykupiksi ajautumisessa on ollut miehelle jo kylliksi kestämistä. Nyt hänen pitää niellä katkeraa kalkkia vielä hallitusneuvotteluissa.

Olisiko Sipilä voinut luovuttaa vetovastuun puoluetovereilleen?

Moni ihmetteleekin, miksi keskusta nimesi tässä tilanteessa Juha Sipilän puolueen hallitusneuvotteluryhmän vetäjäksi. Halusiko Sipilä rooliin itse, vai vetosivatko puolueen päättävät elimet häneen, että hän hoitaisi vaativan homman?

Edelleen: Miksei puolue vedonnut rökäletappion jälkeen Sipilään, että hän vetäytyisi vastuusta jo ennen ylimääräistä puoluekokousta? Eikö keskusta luota varapuheenjohtajiinsa?

Kaikkiin näihin sinänsä loogisiin kysymyksiin on yksinkertainen vastaus. Juha Sipilä johtaa hallitusneuvotteluissa keskustan ryhmää, koska niin määrätään puolueen säännöissä. Mandaatti on vahva, ja se velvoittaa puheenjohtajaa.

Se, että Sipilän puheenjohtajuus on katkolla vasta syyskuussa, johtuu puoluehallituksen 16. huhtikuuta yksimielisesti tekemästä päätöksestä. Puoluehallitus päätyi siihen, että suuren kokouksen järjestäminen pian eurovaalien jälkeen olisi ollut puolueelle liian kova ponnistus.

Sipilä itse oli esittänyt tuossa kokouksessa toiveen, että ylimääräinen puoluekokous järjestettäisiin jo kesäkuussa, kertoo puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen.

Rammaksi ankaksi nimetyllä Sipilällä on vielä paljon sananvaltaa

Sen jälkeen, kun Juha Sipilä ilmoitti vetäytyvänsä syksyllä puoluejohtajan tehtävästä, häntä on nimitetty rammaksi ankaksi.

Uskottavuutensa ja toimintakykynsä menettänyt poliitikko on rampa ankka. Mutta onko Juha Sipilä tosiasiallisesti vielä sellainen?

Sipilä johtaa keskustan hallitusneuvotteluryhmää ja istuu prosessia johtavassa puheenjohtajapöydässä. Oman ilmoituksensa mukaan hän myös tekee puolueen johtoelimille ehdotuksen keskustan ministereistä, jos keskusta päättää mennä hallitukseen.

Se on kiinnostavaa. Sipilää on nimittäin kritisoitu itsevaltaisuudesta. Tähän on johtanut muun muassa se, että hän poimi hallitukseensa omat suosikkinsa eli ”dream-teamin” kysymättä puolueen kokeneiden kehäkettujen mielipiteitä.

Sipilällä on keskustassa muodollisesti vahva asema, mutta kuinka paljon valtaa hänellä yhä tosiasiallisesti on? Onko puolue-eliitti jotenkin ottanut hänet ohjaukseensa?

Tuskin. Mutta todennäköisesti Sipilän on nyt syytä kuunnella puoluetovereitaan entistä herkemmällä korvalla.

Jos Sipilä yhä osoittaa keskustassa marssin suunnan ja määrää sen vauhdin, hänen täytyy harkita tarkoin, miten toimia hallitusneuvotteluissa.

Hänen pitää kysyä itseltään: Kuinka minun tulee toimia, jotta “vaalin keskustan etua” siten kuin puolueen kenttäväen enemmistö haluaa?

Kysymys on vaikea. Todennäköisesti oikea vastaus siihen selviää kunnolla vasta keskustan ylimääräisessä puoluekokouksessa 7. syyskuuta. Silloin keskustaväki antaa kipakat palautteensa vanhalle puoluejohdolle ja evästyksensä uudelle.