"Nuori, viehkeä ja ihan hyvän kokoinen naaras" – WWF:n Norppaliven tähtenä loistaa nyt Moona

WWF:n Norppalivessä käänteet ovat harvassa. Nyt sellainenkin on koettu: ennennäkemätön norppayksilö.

Norppalive
Moona-norppa WWF:n Norppaliven kuvassa.
Jäikö Moonan esiintyminen näkemättä? Katso tallenne tästä.

WWF:n Norppalive (siirryt toiseen palveluun) alkoi kuvilla tyhjästä kivestä, ja muutamaa pikaista norpan vilahdusta lukuun ottamatta se jatkui kuvilla tyhjästä kivestä.

Mutta sitten alkoi tapahtua: kivelle kömpi norppa – eikä se tällä kertaa ollut Pullervo. Yksilö tunnistettiin Moonaksi.

– Moona on tällainen nuori, viehkeä ja ihan hyvän kokoinen naaras. Se on Pullervon kaveri, ne ovat samaa klaania, jossa on myös noin kahdeksan muuta hyljettä, kertoo luontokuvaaja ja norppa-aktiivi Juha Taskinen.

Norpat muodostavat ryhmiä tai klaaneja, jotka jakavat keskenään muun muassa makuukiviä.

– Jotkut vanhemmat norpat ovat vähän niin kuin peräkylän isäntiä tai emäntiä, että tästä ei lähdetä mihinkään. Varsinkin nuoret urosnorpat vaeltavat pitkiäkin lenkkejä, ja ymmärtääkseni myös Moona on käynyt kauempana, mutta palannut sitten kotiseudulleen, Taskinen kertoo.

Norppaliven kameran paikka ei ole sattumaa

Jos osoittaa kameran kuvaamaan satunnaista kiveä Saimaalla, todennäköisyys nähdä kuvissa norppa on pieni. Jos tuntee norppaklaanin tavat, voi norpan jopa odottaa ilmestyvän kuviin.

– Parikymmentä vuotta sitten menin syömään eväitä tuolle tienoolle, missä kamera nyt on. Kuulin kahden norpan pärmätystä kun ne keskustelivat keskenään, ja kuvasin nämä norpat. Ne olivat Siiri ja Pullervo, Taskinen kertoo.

Siis samaiset klaanikaverit Siiri ja Pullervo, jotka liikkuvat seuduilla nykyisinkin.

– Kun WWF:n kameran paikkaa suunniteltiin, tämä tuli heti mieleen, Taskinen toteaa.

Moonakin on kuvattu nykyisellä Norppaliven paikalla jo vuonna 2013. Siitä on havaintoja myös vuosilta 2014, 2016 sekä viime vuodelta.

– Moona on kasvanut selvästi seurantavuosien aikana. Emme ole vielä havainneet lisääntymisiä, mutta se alkaa olla jo saavuttanut lisääntymisiän, Itä-Suomen ylipiston tutkija Meeri Koivuniemi arvioi WWF:n verkkosivuilla (siirryt toiseen palveluun).

Kivi on kelvannut kymmeniä vuosia – ehkä satoja

Ihmisen silmään norppien köllöttelykivi ei näytä kummoiselta tai mukavalta, mutta norppien mielestä se on loistava. Ne ovat käyttäneet sitä vuosikymmeniä.

– Norppa haluaa tietyn muotoisen kiven tietyssä syvyydessä. Kiven pitää olla myös riittävässä näkösuojassa, että ei aivan mollota selkävesille. Mutta emme me ihmiset voi ihan täysin sitä ymmärtää, että miksi juuri tuo kivi norppia kiehtoo, Taskinen sanoo.

Taskinen on itse havainnoinut norppia juuri tällä kivellä vuosikymmeniä, mutta hän arvelee, että eläimet ovat makailleet ja hinkanneet karvaansa kivellä jopa satoja vuosia.

– Kun norppa oppii kivelle, seuraavan sukupolven kuutti tulee samalle alueelle. Norppien perustarpeet kiven suhteen kun ovat tietynlaiset, niin samalle kivellehän se kuutti sitten nousee, sanoo Taskinen.

Mutta missä on Pullervo?

Aikaisemmissa Norppaliveissä Pullervo on ilmestynyt kameran eteen kuin tilattuna. Nyt vanha herra näyttää saaneen julkisuudesta tarpeekseen, ja se on näyttäytynyt vain parin vilauksen verran.

Norppaliveä on käynnistetty jo miljoonia kertoja, ja joillakin katsojilla on meinannut hermo pettää tyhjän kiven katseluun.

– Norppaa ei käskemällä kivelle saa, villieläin tekee miten haluaa, sanoo Taskinen.

Kaukana Pullervokaan ei ole.

– Se on noin kilometrin päässä silokallioilla. Mutta onneksi Moona otti sen paikan, ja näyttäytyikin sitten koko rahan edestä. Että hyvin kävi, Taskinen myhäilee.

Keskustelu on avoinna kello 21 saakka.