"Nyt tuli tälli, en enää pelaa" – Vanhemmat murehtivat katsomossa, kun kultapoika Juho Lammikon peli oli katketa jo alkumittelöissä

Mörkö-ringin porilaisvahvistus Juho Lammikkoa saadaan odottaa vielä ainakin viikko kotikonnuille.

Ari ja Elisa Lammikko iloitsevat kotonaan Noormarkussa oman pojan joukkueen maailmanmestaruudesta. Juho Lammikko on edennyt lätkäjunnusta pitkälle. Kuva: Mari Kahila / Yle

Porin Noormarkussa, maailmanmestari Juho Lammikon kotona, vanhemmat Elisa ja Ari Lammikko ovat haljeta ylpeydestä. Takana on vain muutamia tunteja yöunia voitokkaan pelin jälkeen. Yöllä ajatukset pyörivät pelissä ja puhelin kilisi onnitteluviesteistä.

Tärkein puhelu tuli pojalta.

– Sieltä tuli pukukopista soitto. Porilaisten joukkuekavereiden kanssa lähetti terveisiä Poriin, kultapojan isä kertoo.

Kultajuhlat aiottiin vetää kuulemma tuttuun tapaan.

– Juho sanoi, kun voittivat nuorten maailmanmestaruuden, että juhlitaan porilaisittain, äiti naurahtaa.

– Siellä on pari muutakin porilaista joukkueessa, joten taidetaan taas juhlia porilaisittain.

Äidin kasvoilta voi lukea, että porilaisittain juhliminen ei ole mitään kevyttä hippailua. Isä ei murehdi, vaan luottaa kultapoikiin.

– Eivätköhän nuoret miehet tiedä, mitä tekevät, Ari Lammikko toteaa rauhallisesti.

Sydän kurkussa USA-pelissä

Elisa Lammikko myöntää seuraavansa peleissä eniten oman poikansa liikkeitä. Maailmanmestaruuskilpailuissa vanhemmat seurasivat kolme ottelua paikan päällä Slovakiassa.

Yhdysvaltoja vastaan pelattu ottelu katkesi Lammikon osalta lyhyeen. Pelaaja loukkaantui ottelussa Yhdysvaltoja vastaan taklauksen seurauksena.

– Olimme katsomossa, kun toisen erän alussa sain viestin puhelimeen. Se oli Juho. "Nyt tuli tälli, en enää pelaa", luki viestissä. Mietin, että miten tässä nyt käy. Hienoa, että hän toipui ja pystyi vielä pelaamaan, äiti kertaa tilannetta.

Rajussa lajissa ei parane murehtia liikaa vammautumisia. Ari Lammikko iloitsee, että poika pääsi vielä jäälle.

– Näitä ei ikinä tiedä. Aina, kun tulee tuollaisia vammoja, voi mennä turnaus ohi. Onneksi tässä tapauksessa ei mennyt, pääsi kentälle ja sai olla osa joukkuetta.

Voitto ei tullut yllätyksenä

Kun on oma poika jäällä ja käsillä on maailmanmestaruus, vanhemmatkin elivät pelin mukana koko kropallaan.

– Kyllä siinä varmasti aikamoisia tuntemuksia menee läpi ottelun. Itsellä ainakin oli hyvä luottamus siihen, että täältä tuodaan kultaa, isä Ari Lammikko toteaa.

– Kun maalit tulivat, kyllä me huusimme, äiti Elisa Lammikko kertoo pelin tunnelmista kotikatsomossa.

Arki jatkuu Lammikon perheessä, vaikka sillä onkin nyt kultainen reunus ja voittohuuma on vielä tuore. Töihin mentiin aamulla normaalisti. Juhlia katsotaan sitten myöhemmin. Ensin pitää saada poika kotiin.

– Eilen, kun olimme yhteydessä, oli viesti se, että tässä kuussa ei nähdä.

Vanhemmat ovat kovin vaatimattoman oloisia, vaikka voisivat varmasti ottaa oman siivunsa menestyksestä. Taustalla on oltu vahvasti mukana. Lätkäisä tietää, että poika on vain vähän päälle parikymppisenä päässyt jo pitkälle.

– Eri vaiheissa on oltu mukana ja paljon on saavutettu. Nuorten maailmanmestaruus on tullut jo, ja hän on päässyt pelaamaan NHL:ssä. On tapahtunut paljon hyviä asioita, joita harva kiekkoilija pääsee kokemaan.