Viaton juhannuspila lähes hukutti Tarmo Purasen ja vei uintihalut vuosikymmeniksi – aikuinen voi salata uimataidottomuutta koko ikänsä

Onnettomuus ja läheltä piti -tilanteet ovat yleisin syy aikuisten uimataidottomuuden taustalla. Moni aikuinen häpeää omaa uimataidottomuuttaan.

uinti
Mies kuvattuna veden alla uimassa
Tarmo Puraselle uimaan opettelu aikuisena on ollut vapauttava kokemus. Onnettomuuden tuomaa pelkoa hän ei ole hävennyt.Hannu Harhama / Yle

Juhannusaatto Lappeenrannassa vuonna 1985. Kahdeksantoistavuotias Tarmo Puranen on ystäviensä kanssa saapunut juhannuksen viettoon. Hän seisoo laiturilla ja juttelee tytön kanssa.

– Promilleja oli nolla, sillä olimme juuri saapuneet paikalle. Kaveri tuli laiturille ja tuuppasi minut leikillään veteen, kertoo Puranen.

Siihen mies ei ollut lainkaan varautunut. Veteen tipahdettuaan keuhkot täyttyivät vedellä, ja hän alkoi upota. Jälkeenpäin hänen kerrottiin olleen noin minuutin ajan hengittämättä. Leirintäalueen väki elvytti Purasta ambulanssin tuloon saakka.

– Jäin henkiin ja pääsin pois sairaalasta jo samana iltana, hän kertoo yli kolmekymmentä vuotta onnettomuuden jälkeen.

Uimataitonsa kadottanut

Sinä juhannuksena Tarmo Puranen ei uinut, eikä enää sen jälkeenkään. Puranen meni veteen seuraavan kerran vasta kolme vuotta onnettomuuden jälkeen. Kokemus oli pelottava.

– Seisoin vedessä, ja aloin panikoitua. Hengityksestä tuli katkonaista ja minun oli pakko päästä pois vedestä.

Ennen onnettomuutta Puranen oli uimataitoinen nuori mies. Kyky uida oli poispyyhkäisty yhdessä hujauksessa.

– Niin siinä kävi. Kaveri on kyllä ollut siitä asiasta todella pahoillaan. Sehän oli vahinko, ei kukaan tarkoittanut sitä tahallaan.

Viimeisimmän uimataitotutkimuksen mukaan suomalaisista aikuisista noin 68 prosenttia on uimataitoisia. Onnettomuudet ja läheltä piti -tilanteet ovat hyvin tavallinen syy aikuisten uimataidottomuuden taustalla.

Aikuisen pelkoa ei saa vähätellä

Aikuisten uima- ja vesipelosta ei juurikaan puhuta. Lehtori Tommi Pantzar tutki aikuisten pelkoja ja uskomuksia vettä kohtaan lisensiaattityössään Jyväskylän yliopistoon vuonna 2005.

Tutkimuksensa aikana hän huomasi, että pelkkään uimatekniikkaan keskittyvä koulutus ei auta, jos veteen liittyy pelkoa tai inhoa.

Osalla ihmisistä ei ole lainkaan kokemusta vedestä. Uimaan oppimisen tilanne on saattanut olla niin ikävä, että pelko vettä kohtaan syvenee entisestään. Aikuisen uimapelkoa ei saa vähätellä.

– Uimataidoton ihminen ei koe vettä turvalliseksi. Kylmä vesi tuntuu inhottavalta, eikä rentoutuminen kylmässä vedessä houkuta. Luonnonvedet voivat pelottaa ja tumma, syvä vesi tuntuu uhkaavalta, kuvaa Tommi Pantzar.

Jos aikuinen pelkää vettä, voi pelkkä veden joutuminen nenään tuntua hukkumiskokemukselta. Epämiellyttävien tunteiden käsittelyn pitäisi olla keskeinen osa aikuisten uimaopetusta tekniikkaopetuksen ohella.

Uimaopettaja kyykistyneenä altaassa olevan uimarin viereen.
Jos aikuinen pelkää vettä, täytyy uimaopettajan ymmärtää negatiiviset tuntemukset vettä kohtaan.Hannu Harhama / Yle

Tämä haastaa uimaopettajat. Jos oma kokemus vedessä olemisesta on ainoastaan myönteinen, voi olla vaikeaa asettua vettä pelkäävän aikuisen asemaan. Pelkällä liikuntataustalla tunnemaailmaa voi olla vaikea ymmärtää.

– Keskeistä aikuisten uimaopetuksessa on rakentaa kurssit eri tarpeisiin. Ei vettä pelkäävää ja trialthoniin valmistautuvaa ihmistä voi laittaa samalle uimakurssille, sanoo Tommi Pantzar.

Uimataidottomuus hävettää

Heikko uimataito aiheuttaa häpeää ja lisää sosiaalisia pelkoja. Uimataidoton välttelee aihetta ja yrittää salata uimataidon puutteen.

– Uimataidoton voi vältellä vesiympäristöjä kuten soutelua, kalastamista tai mökkeilyä. Kylpylöissä käyminen tai rantalomat saattavat jäädä kokonaan välistä, kuvaa Tommi Pantzar.

Salailu voi kestää vuosia. Pantzar kertoo tapauksesta, jossa mies pääsi yllättämään puolisonsa vuosien jälkeen.

– He olivat asuneet jo vuosikymmeniä järven rannalla, kun mies kertoi menevänsä uimakouluun. Vaimo ei tiennyt miksi, ja vasta vuosikymmeniä myöhemmin miehen uimapelko paljastui myös vaimolle, kertoo Tommi Pantzar.

Perheen kulttuuri voi vaikuttaa uimataitoon

Aikuisten uimataito on hiljalleen parantunut, mutta kaikkien lapsuuteen uimahallit, sopivat luonnonvedet tai uinnin perusopetus eivät yltäneet.

– Myös perheen kulttuuri voi vaikuttaa. Esimerkiksi maahanmuuttajat kuuluvat tähän ryhmään, kuvaa Tommi Pantzar.

Itsevarmuus vedessä kehittyy myönteisten kokemusten kautta. Esimerkiksi veden lämpötila on erittäin tärkeä. Kylpylöissä käyminen tai rantalomat saattavat jäädä kokonaan välistä

– Kylmässä vedessä täristessä ei opi, ja koko uiminen tuntuu huonolta idealta, kuvaa Tommi Pantzar.

Aikuisten alkeiskurssi kannattaa järjestää esimerkiksi uimahallin aukioloaikojen ulkopuolella.

– Vertainen ryhmä, matala allas ja lämmin vesi tuovat veteen totuttelusta hyvän kokemuksen, luettelee Pantzar.

Takaisin pintaan

Tarmo Puraselle onnettomuus jätti jäljen, jonka ääreen hän palasi vasta 32 vuotta myöhemmin. Vuosi sitten hän meni aikuisten alkeisryhmään Riihimäen uimaseurassa. Perheen lapset pyytelivät isää uimaan ja koti järven rannalla olisi luontainen paikka nauttia uimisesta.

Mies seisoo järven rannassa ja katsoo kameraan.
Tarmo Puraselle uimaan opettelu aikuisena on ollut vapauttava kokemus. Onnettomuuden tuomaa pelkoa hän ei ole hävennyt.Hannu Harhama / Yle

Aikuisille tarkoitetussa uimakoulussa uimapelosta on opeteltu eroon pikkuhiljaa. Tärkeintä on rauhoittaa oma mieli, jos vedessä olo alkaa hermostuttaa.

– Monta yläfemmaa on uimaopen kanssa altaassa vedetty! On mahtava tunne olla taas vedessä. Se on kuin toinen maailma, missä tulen todella onnelliseksi, Tarmo Puranen kertoo.

Nykyisin mies käy poikansa kanssa uimassa pari kertaa viikossa. Mieluisin ympäristö on uimahalli. Vieläkin pelko voi ottaa vallan, jos uidaan syvällä.

– Silloin yritän rentoutua, ja rupean kellumaan selälläni, hän kertoo.