Tuhansien miljardien eurojen rahavirtojen ohjailija, EU-lakiesitysten valtias ja huippukokousten esimies – Nämä EU-vallankäyttäjät valitaan seuraavaksi meppien jälkeen

Tiistaina Brysselissä alkaa vääntö tulevista huippunimityksistä, kun sekä puolueet että EU-maiden valtionjohtajat tapaavat.

Euroopan unioni
Erkki Liikanen ja Olli Rehn Suomen Pankin Euro & talous -verkkojulkaisun tiedotustilaisuudessa Helsingissä
EU-johtajat alkavat hieroa tiistaina sopua nimityspaketista, jossa myös Erkki Liikanen ja Olli Rehn ovat mahdollisia nimiä Euroopan keskuspankin johtoon.Jarno Kuusinen / AOP

BrysselKorkeiden EU-johtajien nimityspaketista on tulossa selvästi aiempia koukeroisempi.

Sunnuntaina pidetyt parlamenttivaalit mutkistavat huippunimityksiä, joista pitäisi päättää lähiviikkoina. Ristipaineita tulee sekä jäsenmailta että parlamentilta itseltään, kun eri aatteet kilpailevat vaalien jälkeen entistä tasavertaisemmin keskenään.

Lähtökohta viisi vuotta sitten oli, että suurimman parlamenttipuolueen asettama kärkiehdokas asetetaan koko parlamentin ehdokkaaksi komissioon. EU-vaalien tulos ja komission puheenjohtajan valinta nivottiin näin yhteen.

Vanha parlamentti teki selväksi olevansa valmis jopa hylkäämään komission puheenjohtajuutta tavoittelevan ehdokkaan, jos tätä ei ole nimetty kärkiehdokkaaksi ennen vuoden 2019 europarlamenttivaaleja.

Parlamentti muuttui vaaleissa

Nyt kuviota monimutkaistaa se, että jo vuosikaudet parlamentin suurimman puolueen titteliä kantanut EPP kärsi karvaan vaalitappion sunnuntaina. Samoin meppikato koettiin toiseksi suurimmassa puolueessa, sosiaalidemokraattien S&D:ssä.

Muiden mielestä konservatiivipuolue EPP:n etuoikeus nimityksiin on ohi (siirryt toiseen palveluun).

Kun parlamentin kokoonpano muuttui ratkaisevasti hajanaisemmaksi ja moninapaisemmaksi, esimerkiksi vaalit voittanut ja liki 40 lisäpaikkaa saanut liberaaliryhmä Alde haluaa nyt päästä kilpailemaan paikoista.

– Olen tehnyt töitä monopolien murtamisen parissa. Tämäkin monopoli on nyt murrettu, sanoi heti vaali-iltana Alden Margrethe Vestager viitaten EPP:n ja S&D:n monikymmenvuotiseen valta-asemaan. Vestager toimii kilpailukomissaarina.

Kaikki EU-maiden johtajat eivät myöskään hyväksy (siirryt toiseen palveluun) koko kärkiehdokasmenettelyä, koska ehdokkaat asetetaan jo ennen vaaleja eivätkä äänestäjät pysty vaikuttamaan siihen, keitä on ehdolla.

Lobbaaminen ja lehmänkaupat eri johtajanpaikoista alkoivat heti maanantaina, kun Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Espanjan pääministeri Pedro Sanchez tapasivat Pariisissa (siirryt toiseen palveluun).

Koska isojen puolueiden valta parlamenttissa lakkaa uudella kaudella ja tilalle syntyy useita keskikokoisia puolueita, johtajanpaikoista voidaan nähdä vielä kovaa vääntöä.

Mutta miksi nimitykset ovat niin tärkeitä ja miksi niistä taistellaan niin innokkaasti? Alla olevasta listasta voit lukea, millaisista paikoista on kyse.

Juncker
Luxemburgilainen Jean-Claude Juncker on ollut EU-komission puheenjohtajana ensimmäinen parlamentin kärkiehdokas. Hän tuli oikeistopuolue EPP:stä.Olivier Hoslet / EPA

EU-komission puheenjohtaja

EU:n komissiolla yksinään on aloiteoikeus lainsäädännössä.

Komissio luotiin Saksan ja Ranskan vastapainoksi, kun EU:ssa oli vain kuusi jäsenmaata. Komission on tarkoitus valvoa kaikkien etuja, ja siten ikään kuin turvata pienten asema suurten varjossa.

Komission työtä ohjaa 28 komissaarin ryhmä, jossa on yksi komissaari kustakin maasta.

Osa parlamenttiryhmistä nimesi vaalien alla kukin omat kärkiehdokkaansa komission puheenjohtajaksi. Tarkoitus on, että lopulliseksi ehdokkaaksi valitaan suurimman, vaalit voittaneen puolueen ehdokas.

Tällä kertaa oikeistoryhmä EPP:n kärkiehdokkaan, saksalaisen Manfred Weberin, nimittäminen parlamentin ehdokkaaksi ei kuitenkaan suinkaan ole kirkossa kuulutettu.

Vielä viime vaalien jälkeen nykyisen puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin valinta oli perusteltua, koska EPP voitti vaalit.

Nyt puolue teki historiansa surkeimman vaalituloksen ja menetti kymmeniä paikkoja. Näyttääkin todennäköiseltä, että muut puolueet eivät hyväksy Weberin ehdokkuutta. EPP on voittanut vaaleista toiseen – kysymys kuuluu, voiko se vaalit hävitessäänkin saada koko parlamentin kärkiehdokkaan paikan?

Uuden parlamentin hajanaisuus tarjoaa jäsenmaille mahdollisuuden ajaa virkaan omia ehdokkaitaan. Niitä on vaikea syyttää parlamentin syrjäyttämisestä, jos parlamentti itse on kovin erimielinen omasta ehdokkaastaan.

Esimerkiksi Alden Margrethe Vestagerin kurssi nousi (siirryt toiseen palveluun) vaalien jälkeen, kun puolueen voitto varmistui. Hän on tiettävästi Ranskan Macronin suosiossa.

Macron vastustaa komission puheenjohtajan nimitysvallan valumista parlamentille ja paikan automaattista luovuttamista EPP:n kärkiehdokkaalle.

Ilmeinen ranskalaisehdokas virkaan olisi brexit-neuvottelija Michel Barnier, joka on jäsenmaiden johtajien suosiossa. Mutta ehdokkaalla pitäisi olla ainakin oman maansa johtajan vankka tuki, ja Barnier edustaa eri puoluetta kuin Macron. Hän voi tuskin luottaa myöskään parlamentin tukeen.

Viime aikoina komission nimipörssissä on pyörinyt myös Kansainvälisen valuuttarahaston ranskalaisen pääjohtajan Christine Lagarden nimi.

Tusk
Puolalainen Donald Tusk on johtanut Eurooppa-neuvoston työtä viisi vuotta. Hänen puolueensa on EPP.Adam Warsawa / EPA

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja

Ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa vuonna 2009 jäsenmaiden valtionjohtajien kokouksia johti kulloisenkin puheenjohtajamaan pääministeri tai presidentti.

Johtamiseen haluttiin pysyvyyttä, koska puheenjohtajamaa vaihtuu puolen vuoden välein. Samalla haluttiin varmistaa, että EU:ta edustaisi ulospäin uskottava hahmo, eikä vaikkapa jonkin hyvin pienen jäsenmaan kulloinenkin johtaja.

Ensimmäinen Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja oli belgialainen Herman van Rompuy ja viisi viime vuotta tehtävässä on ollut puolalainen Donald Tusk.

Puheenjohtaja on eräänlainen EU-johtajien välinen diplomaatti. Hänen tehtävänsä on yhteenkuuluvuuden ja yhteisymmärryksen löytäminen sen lisäksi, että hän valmistelee kokouksia ja laatii niiden asialistan.

Muutama viikko sitten Saksan liittokanslerin Angela Merkelin nimi alkoi vilahdella spekulaatioissa Eurooppa-neuvoston seuraavaksi puheenjohtajaksi.

Der Spiegel -lehden mukaan muut EU-johtajat olivat pyytäneet Merkeliä tehtävään huippukokouksessa Romanian Sibiussa toissa viikolla. Merkel oli kuitenkin kieltäytynyt, ja on sittemmin tehnyt selväksi, että hän ei aio lähteä eurooppalaisiin johtotehtäviin kanslerikautensa jälkeen.

Mogherini
Italialainen Federica Mogherini on ollut EU:n ulkopoliittinen edustaja viisi vuotta. Hänen puolueensa on vasemmistolainen Demokraattinen puolue.Stephanie Lecocq / EPA

Ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja

EU:n ulkoministerien kokousta johtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, joka tekee ehdotuksia ratkaisuista ministereille.

Nykyinen korkea edustaja on ainoa nainen EU:n huippujohdossa, italialainen Federica Mogherini. Korkea edustaja on myös komission jäsen.

Paikka on huippuviroista kevein, sillä ulkopoltiiikan edustajalla on varsin vähän valtaa ohi jäsenmaiden, jotka pitävät tiukasti kiinni ulkopoliittisesta vallastaan. Toisaalta arvovaltainen tehtävä on eräänlainen jokeri, jolla voidaan tasapainottaa nimityspakettia.

Draghi
Italialainen Mario Draghi on johtanut Euroopan keskuspankkia vuodesta 2011. Hänellä on ekonomistin, pankkiirin ja taloustieteen professorin tausta.Ronald Wittek / EPA

Euroopan keskuspankin pääjohtaja

Suomalaisten mielenkiinto on tällä nimityskierroksella Euroopan keskuspankissa EKP:ssa, koska vahvoina ehdokkaina sen pääjohtajaksi on kansainvälisessä mediassa ja ekonomistikyselyissä pidetty Suomen pankin pääjohtajaa Olli Rehniä ja ex-pääjohtajaa Erkki Liikasta.

Täältä voit lukea aiheesta lisää: Liikasella tai Rehnillä hyvät mahdollisuudet nousta EKP:n johtoon, kerrotaan Frankfurtin pankkipiireistä – kyseessä olisi merkittävin suomalaisen virka ikinä.

Euroopan keskuspankki hallinnoi euron käyttöä ja vastaa euroalueen rahapolitiikasta. Sen ensisijaisena tavoitteena on pitää yllä hintatason vakautta.

Pankin vastuu on valtava. Esimerkiksi vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen juuri EKP on erilaisilla operaatioillaan pelastanut jäsenmaiden talouksia konkurssilta.

Kaikesta tästä kantaa suurimman vastuun juuri pääjohtaja, joka on pankin kasvot markkinoille ja kansalaisille.

Sitä mukaa kuin saksalaisen Manfred Weberin mahdollisuudet tulla valituksi komission puheenjohtajaksi ovat heikentyneet, Brysselissä ovat voimistuneet puheet, että Saksa ajaisikin nyt omaa ehdokastaan keskuspankin johtoon.

Ekonomistikyselyissä taas kärkeen on Erkki Liikasen ohi siirtynyt (siirryt toiseen palveluun) Ranskan François Villeroy de Galhau.

Suomalaisille avautuu varmimmin mahdollisuus pankin johtoon, jos isot jäsenmaat eivät pääse sopuun keskenään ja tarvitsevat kompromissinimen.