“Häntä on pidetty rumana ankanpoikasena” – liian pitkä ja hontelo pelaaja varattiin divarista suoraan NHL:ään, nyt nimen tuntevat kaikki

1990-luvulla pitkiä poikia pidettiin liian pitkinä jäälle. Marko Anttilan ura todistaa toisin.

Hontelon pitkästä nuorukaisesta kasvoi koko kansan rakastama kapteeni. Marko Anttila juhli maanantai-iltana kultajuhlissa Kaisaniemessä 50 000 suomalaisen huutaessa Mörköä. Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva

Kun Marko Anttila oli pitkä ja hontelo 19-vuotias, tamperelaisvalmentaja Juha Pajuoja pani merkille Anttilan tavan liikkua jäällä.

Pajuoja luotsasi nykyistä Leijona-kapteenia Ilveksen A-junioreissa 2000-luvun alussa. Anttila oli tuolloin jo isokokoinen pelaaja.

– Se pisti silmään heti, miten niin iso kaveri voi liikkua jäällä noin hyvin, Pajuoja muistaa.

1990-luvulla jääkiekossa vallitsi vielä ajatus, että todella pitkä on liian pitkä jääkiekkoon. 190-senttisiä pidettiin pitkinä. Parimetrinen pelaaja oli jo omaa luokkaansa, luistimet jalassa lyhyimpiä pelaajia pari päätä pidempi.

203-senttinen Anttila on murtanut urallaan ennakkoluuloja pitkien miesten kehonhallinnasta alkaen.

– Ajateltiin, että jääkiekko ei ole se laji, jota noin iso kaveri voisi helposti hallita. Pitkille, ehkä vähän kömpelöille 10–12-vuotiaille pojille sanottiin, kannattaisiko kokeilla toista lajia, Pajuoja kertoo.

Pitkiksi kasvavilla suuri osa energiasta menee kasvamiseen ja lihasmassan kehitys voi jäädä pituuskasvun jalkoihin. Pituus vaatii myös pitkää mailaa ja se voi myös hidastaa pitkiä pelaajia.

– Pituuskasvu voi hidastaa huippu-urheilijaksi kasvamista. Pitkillä pelaajilla esimerkiksi keuhkot voivat kehittyä lyhyempiä hitaammin, Pajuoja kertoo.

Divarista NHL:ään

Pajuoja muistaa, miten Lempäälän jätiksi kutsuttu Anttila sai elämänsä tilaisuuden.

Elettiin vuoden 2004 toukokuuta. Tampereen Kaukajärvellä luisteltiin Ilveksen jääkiekon A-nuorten try out -jäillä. Myös Anttila pääsi mukaan, suoraan Lempäälän Kisasta ja II-divarista.

– Vinkkasin Chicago Blackhawksin pelaajatarkkailija Sakke Pietilälle, että tässä on mielenkiintoinen kaveri. Sakke sanoi, että älä hulluja puhu, hänkö lähtisi Helsingistä katsomaan jotain Lempäälän A-junnujen poikaa, mutta niin vain lähti. Sakke totesi, että piru, tässä on aikamoinen aihio, Pajuoja muistelee.

Hän antaa Pietilälle tunnustusta mahdollisuudesta, jonka Anttila sai. Nyt “Lempäälän A-junnupojan” tuntee koko Suomi MM-kultajoukkueen kapteenina, joka upotti tarvittavat maalit oikeaan aikaan kolmessa viimeisessä MM-ottelussa.

– Hyvin harvoin pelaaja saa näin sokkona NHL-varauksen, että yhtään peliä ei ole edes nähty. Markon kohdalla niin kävi, että taisi olla kahden jääharjoituksen jälkeen, kun Sakke varauksen teki.

Kapteeni nosti kannun yläilmoihin Leijonien koneen laskeuduttua kentälle maanantaina. Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

Isosta koosta jopa haittaa

Pajuoja myöntää herkistyneensä sunnuntain finaalissa.

– Jos jollekin pelaajalle onnistumisen suo, niin Markolle. Hän on aina ollut pelaaja, joka ottaa muita huomioon ja varoo isoa kokoaan, että ei vahingossakaan ruhjo ketään niin harjoituksissa kuin vastustajaakin vastaan peleissä.

Anttila onkin varonut kokoaan myös taklauksissa. Kun vastustajan pää on oman kyynärpään korkeudella, täytyy olla tarkkana.

– Marko on joutunut himmaamaan taklauksiaan. Pitkä ja iso pelaaja voi saada myös tuomareilta vääriä taklauksia, vaikka ne olisivatkin oikeita. Tässä turnauksessa Anttilalta nähtiin kyllä muutama oikein nätti taklaus, Pajuoja sanoo.

Valmentaja hehkuttaa, miten kovan työn Anttila on kehonsa kanssa tehnyt.

– Häntä on pidetty rumana ankanpoikasenakin. Markon vaatimattomuus ja epäitsekkyys ovat niitä henkisiä puolia, joiden vuoksi hän on huippuesimerkki suomalaisesta kapteenista, jota joukkue tarvitsee.