Hyviä uutisia: Ihminen voi olla luonnolle sika, mutta kekseliäät vapaaehtoiset ovat onnistuneet suojelemaan monia eläinlajeja

Kolibreille omat cocktailit, raatoja kotkille ja kampanjointia tuiskussa mehiläisten puolesta. Hyväntekijät auttavat eläimiä ympäri maailman.

luonnonsuojelu
Kolibri laskeutuu juoma-astialle.
Kolibri laskeutuu juoma-astialle Grethe Wintherin pihalla. Grethe Winther

Kaikki kärsivät ja maailma loppuu. Uutiset maapallon tilasta ovat usein huonoja, huolestuttavia tai jopa pelottavia. Toivoa ei silti ole syytä heittää, päinvastoin. Halutessaan ihminen on myös hyvin aikaansaava tyyppi.

Kasasimme perjantain iloksi kolme esimerkkiä ihmisen teoista eläinlajien hyväksi.

Kurkataan ensiksi Yhdysvaltain itärannikolle, jossa kirjeenvaihtajamme Paula Vilén tapasi lintuparatiisin rakentaneen naisen.

1. Grethe Winther tietää, miten sekoitetaan kolibrin herkkujuoma – lintuystävällinen piha tarjoaa pesäpönttöjä ja ruokaa

Grethe Wintherin koti on aivan Washingtonin lentokentän kupeessa, mutta kesäisenä aamupäivänä hänen vehreässä pihapuutarhassaan kuuluu lentomelun sijaan korvia huumaava linnunlaulu.

Norjalaissyntyinen Winther on tehnyt pihastaan pikkulintujen paratiisin. Pihamaalla on kymmenkunta juomapaikkaa ja toinen mokoma linnunpönttöjä.

Grethe Winther
Norjalaissyntyinen Grethe Winther kotipihallaan. Winther on tehnyt puutarhastaan lintujen paratiisin. Pihalla vieraileville kolibreille hän tekee oman juomansa sokerista, joka sulatetaan kiehuvaan veteen ja jäähtyneenä kaadetaan erityiseen juoma-automaattiin.Nina Svahn

– Kun asumme näin ihanassa paikassa, meidän tehtävämme on auttaa. Pidän näitä lintuja osana kotiamme, Winther kertoo vehreällä, metsään rajoittuvalla pihallaan.

Pikkulinnuilla on Wintherin pihamaalla niin hyvät oltavat, että se on sertifioitu luonnoneläinten viralliseksi habitaatiksi eli elinympäristöksi.

Yhdysvaltain suurin luonnonsuojelujärjestö, The National Wildlife Federation, myöntää tavallisten ihmisten pihoille tunnustuksen (siirryt toiseen palveluun), jos ne täyttävät ruoan, juoman, suojan ja pesäpaikkojen suhteen tietyt vaatimukset.

Grethe Wintherin pihapöntöissä pesii muun muassa varpuslintuihin kuuluva hohtosinikka (siirryt toiseen palveluun) (Eastern Bluebird, Sialia sialis). Se oli 1900-luvun puolivälissä vaarassa kuolla sukupuuttoon hakkuiden ja ympäristömyrkkyjen vuoksi, mutta Wintherin kaltaisten tavallisten yhdysvaltalaisten pihoilleen laittamien pönttöjen ansiosta kanta saatiin elvytettyä.

Punakardinaalit lennähtelevät syömässä jyviä ja siemeniä Wintherin talon päädyssä olevalta kahdelta isolta ruokinta-automaatilta.

Pihan odotetuimmalle vieraalle Winther valmistaa oman cocktailin. Hän sekoittaa siihen kolmasosan sokeria ja kaksi kolmasosaa kiehuvaa vettä.

Makea nektari jäähdytetään ja kaadetaan leipälautasen kokoiseen kannelliseen muoviastiaan. Punaisessa kannessa on neljä pikkuisen nokan mentävää reikää.

Kattaus on maailman pienimmille linnuille, kolibreille – tarkkaan ottaen rubiinikurkkukolibreille. Pikkiriikkinen lintu painaa vain muutaman gramman.

Wintherille ja hänen miehelleen on ilon päivä, kun kolibrit palaavat keväällä, yleensä huhtikuussa, talvimuuttomatkaltaan Meksikosta.

– Ne ovat uskomattoman upeita lintuja. Kun niitä saa pihalleen yhden, niitä haluaa lisää."

2. Eläinlääkäri tulistui mehiläisten puolesta niin, että kampanjoi läpi tuulen ja tuiskun

Agnes Becker
Agnes Becker kampanjoi pölyttäjien puolesta Saksassa.Uwe Tautenhahn

Vaikuttaa voi tietysti myös poliittisesti. Saksassa kirjeenvaihtajamme Dan Ekholm tapasi naisen, joka sai aikaan kokonaisen uuden lain.

– Kun tapaamme, Agnes Becker nuuskuttelee yrttejä kauppapuutarhassa Straubingin pikkukaupungissa Baijerissa. Hän tutkii yrtit tarkkaan ennen kuin valitsee komeimmat.

Becker on 38-vuotias eläinlääkäri ja tulisielu, joka on huolestunut hyönteisten joukkokuolemista. Ennen kaikkea hän murehtii pölyttäjien, kuten villimehiläisten, kuolemia.

Lajikato on ollut huimaa Etelä-Saksan Baijerissa. Hyönteisten määrä on vähentynyt, ja monet hyönteislajit ovat kuolleet sukupuuttoon.

Becker päätti toimia. Viime talvena hän käynnisti kansalaisaloitteen "Rettet die Bienen" eli pelastakaa mehiläiset. Aloitteessa vaaditaan, että torjunta-aineiden käyttöä pitää vähentää, luomuviljelyn osuutta nostaa ja kukkaniittyjen määrää lisätä.

Baijerin mehiläiset.
Baijerin mehiläisiä yritetään suojella uudella lailla. Uwe Tautenhahn

Tehtävä ei ollut ihan pieni, sillä Baijerissa kansalaisaloitteita menee harvoin läpi.

Allekirjoituksia ei myöskään kerätä netissä, vaan jokainen allekirjoittaja joutuu käymään kaupungintalolla, ja vieläpä virka-aikaan. Kasaan piti saada miljoona allekirjoitusta kahdessa viikossa – keskellä talvea.

– Sisäministeriö antoi meille pienen lahjan, koska keruu järjestettiin talvella, kun Baijerissa on kylmää, sataa lunta ja on muutenkin ikävää, Becker sanoo sarkastisesti.

Silti ihmiset jonottivat helmikuisessa räntäsateessa, tuulessa ja tuiskeessa mehiläisten pelastamiseksi. Münchenin raatihuoneen edessä oli jopa satoja metrejä pitkä jono.

Aloitteen allekirjoitti lopulta 1,74 miljoonaa ihmistä eli 18,4 prosenttia Baijerin äänioikeutetuista.

Toukokuun alussa Baijerin osavaltiohallitus hyväksyi aloitteen, ja nyt siitä tulee laki.

Seuraavaksi Becker haluaa pelastaa mehiläisiä koko Euroopassa. Hän on mukana keräämässä nimiä eurooppalaisen kansalaisaloitteeseen (siirryt toiseen palveluun). Siihen tarvitaan miljoona allekirjoitusta ainakin seitsemästä maasta, jotta EU käsittelisi asian.

3. Suomessa vapaaehtoiset raahasivat merikotkille sianruhoja, ettei niiden tarvitse muuttaa

Merikotka
Vuosikymmenten suojelutyö on saanut merikotkakannat elpymään Suomessa. Tämä yksilö on kuvattu vuonna 2016.Juha Metso / AOP

Kuten Saksan esimerkkikin osoittaa, joukossa todella on voimaa. Töitä saatetaan toki tarvita vuosikymmeniä, mutta lopputulos voi olla erittäin hyvä. Kysykää vaikka täältä kotimaasta tutulta merikotkalta.

1970-luvulla Itämeri ja sen kalat olivat niin myrkkyjen kyllästämiä, että uljaat merikotkat olivat hätää kärsimässä.

Ruokaan kulkeutuneet myrkyt vaikuttivat lintulajiin äkkipäätään erikoiselta tuntuvalla tavalla: ne heikensivät lintujen munien kuoria niin, että munat eivät kestäneet hautomista.

Kun merikotkan (Haliaeetus albicilla) suojelu alkoi vuonna 1972, kotkille syntyi poikasia viisi kappaletta vuodessa, kertoo WWF:n suojelupäällikkö Jari Luukkonen. Pitkään poikasluku pysyi alle kymmenessä, mutta vähitellen kanta elpyi niin, että viime vuonna poikasia oli Suomen alueella jo noin 450.

Tilanne on niin hyvä, että tuoreimmalla Suomen uhanalaisten lajien punaisella listalla (siirryt toiseen palveluun) merikotkasta ei enää kanneta huolta. Se on vaihtunut uhanalaisesta lajista elinvoimaiseksi.

Yksi tärkeä tekijä suojelussa olivat lukuisat vapaaehtoiset ihmiset, jotka aikoinaan järjestivät linnuille esimerkiksi talviruokintaa.

Yksi kunnianhimoinen suojelija (siirryt toiseen palveluun) esimerkiksi kiskoi rättisitikastaan takapenkin irti, pakkasi tilalle kuolleita sikoja ja ajoi niitä merijäälle kotkien löydettäväksi. Näin merikotkien ei tarvinnut muuttaa talviaikaan Etelä-Itämerelle, jossa myrkkytilanne oli vieä pahempi, Luukkonen kertoo.

Toki merikotkaa ei suojeltu pelkillä ruhoilla. Kannan elpymiseen ovat vaikuttaneet esimerkiksi pesimisalueiden suojelu ja muut tärkeät poliittiset päätökset, kuten DDT- ja PCB-ympäristömyrkkyjen kieltäminen.

+ Tahdotko auttaa?

Haluatko kesän tullen auttaa eläimiä kotona tai mökillä?

Luukkonen muistuttaa suomalaisia metsänomistajia siitä, että he voivat metsänhoidolla auttaa monia lajeja. Vaikka ei olisi varsinainen metsänomistaja, monella suomalaisella on mökkimetsää.

– Esimerkiksi ei siivoa sitä metsää ihan putipuhtaaksi lahopuusta, vaan jättää sinne eri puulajeja. Monille metsä- ja lintulajeille lahopuun jättäminen on todella tärkeä teko, Luukkanen antaa esimerkin vaikuttamisesta.

Jos tästäkin kesästä sattuisi tulemaan helteinen ja kuiva eikä kotipihan lähellä ole luontaisia juomapaikkoja, voi pihapiirin linnuille, siileille, oraville ja muille janoisille pieneläimille laittaa matalan vesiastian.

Kiinnostuitko?

Jos haluat tutkia uhanalaisia eläimiä, Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n uhanalaisten lajien punaiselta listalta (siirryt toiseen palveluun) voi etsiä tietoa eri lajeista.

Kerro tämän jutun kommenttipalstalla kokemuksistasi luonnonvaraisten eläinten auttamisesta. Kommenttipalsta on avoinna keskustelulle kello 20 asti.

Lue lisää:

Viime keväänä Ulos luontoon -sarjassa autettiin luontoa – oliko siitä mitään hyötyä?