Antero Leinosen happihoito maksaa 7000 euroa vuodessa – sairaanhoitopiiri maksattaa hoidon Kelalla ja potilaalla, koska niin voi tehdä

Lääkekustannusten maksattaminen Kelalla voi sote-uudistuksen myötä vähentyä.

terveydenhoito
Lieksalainen Antero Leinonen ulkoilee lisähappisäiliön kanssa.
Antero Leinonen tarvitsee nestehappea myös ulkona liikkuessaan.Antti Karhunen / Yle

Olohuoneesta kuuluu tasaista hurinaa ja ajoittaista suhinaa. Kyse on kotihappirikastimesta, joka tuottaa lieksalaiselle Antero Leinoselle lisähappea.

Leinonen on happivajepotilas, joka on jo viiden vuoden ajan joutunut liikkumaan happirikastimesta tulevan letkun varassa.

– Sillä tavalla mennään, letkun mitoituksen mukaan, Leinonen virnistää.

Kodin ulkopuolella liikkumista varten Leinosella on käytössään 36 litran nestehappisäiliö, josta hän annostelee happea pienempään retkisäiliöön.

– Se riittää seitsemästä yhdeksään tuntiin. Riippuu siitä, miten paljon joudun hengittämään.

Lieksalainen Antero Leinonen täyttää kannettavaa lisähappisäiliötä.
Isosta nestehappisäiliöstä täytetään pienempi retkisäiliö ulkona liikkumista varten.Antti Karhunen / Yle

Iso nestehappisäiliö vaihdetaan säännöllisesti, sillä yksi säiliö kestää Leinosella noin kuukauden ajan

– Kustannukset pyörivät minun tapauksessani 6000–7000 euron vuositasolla, hän laskee.

Maksajana on Kela, joka korvaa lääkkeellisestä hapesta aiheutuvia kustannuksia koko maassa vuosittain kolmella miljoonalla eurolla. Jatkuvasti happea tarvitsevia on parituhatta ihmistä.

Ongelma kiteytyy matkahappirikastimeen

Monille happivajepotilaille parempi - ja hankintahinnaltaan edullisempi - vaihtoehto olisi matkahappirikastin, jota potilas voi kuljettaa mukanaan repussa tai laukussa.

Matkahappirikastin on apuväline, jonka voi saada sairaanhoitopiiristä tilapäiseen käyttöön. Jatkuvaan käyttöön matkahappirikastinta annetaan vain työssä käyville ihmisille.

Antero Leinosen mielestä kyse on rumasti sanottuna rasismista.

– Lokeroidaan eriarvoisiksi ihmisiksi, ja yhteiskunta joutuu tästä eriarvoisuudesta vielä kalliisti maksamaan, hän puhisee.

Leinosen tietojen mukaan matkahappirikastimen hankintahinta olisi vain 3000–4000 euron luokkaa. Laitteella on useamman vuoden takuu, joten se hankkisi hintansa takaisin ja toisi yhteiskunnalle säästöä jo heti ensimmäisen vuoden aikana.

Kannettava matkahappirikastin.
Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiri ei suostu kustantamaan potilaille matkahappirikastimia, vaikka se olisi kokonaisuuden kannalta yhteiskunnalle edullisempaa.Antti Karhunen / Yle

Leinonen pyysi sairaanhoitopiiriä hankkimaan itselleen matkahappirikastimen, mutta sairaanhoitopiiri ei siihen suostunut.

Sairaanhoitopiirin ylilääkäri perusteli kielteistä päätöstä Leinoselle lähettämässään sähköpostiviestissä nasevasti: "Sairaanhoitopiiri ei halua kustantaa sellaista, minkä se voi maksattaa Kelalla ja potilailla, jos lainsäädäntö ei tähän velvoita."

Antero Leinonen on saamastaan vastauksesta ihmeissään.

– Kysymys on kuitenkin saman yhteiskunnan eri taskusta, samoista varoista, hän päivittelee.

– Yhteiskunta maksaa nestehapesta, kun sairaanhoitopiiri ei halua näitä numeroita oman viivansa alle.

Leinosen näkemys saa tukea Hengitysliitolta, jonka mukaan lääkkeellisen hapen käyttö tulee pidemmällä aikavälillä yhteiskunnalle matkahappirikastinten käyttöä kalliimmaksi.

Ylilääkäri myöntää: "Tämä ei ole järkevää"

Leinoselle sähköpostiviestin lähettänyt henkilö on Siun soten ylilääkäri Ilkka Salmi. Hän myöntää suoraan, että lopputulos ei ole kokonaisuuden kannalta järkevä.

– On hyvä, että tähän asiaan on tarttunut sellainen taho, joka ei edusta yhtä tiettyä kustannuspaikkaa, jolloin asiaa on pystytty katsomaan laajemmin, hän muotoilee.

Eli onko kyse siitä, että potilas katsoo asiaa laajemmin kuin sairaanhoitopiiri tai joku muu?

– Kyllä.

Salmi uskoo, että nestehappilaitteen toimittajalle joudutaan maksamaan "huomattavasti enemmän" kuin mitä matkahappirikastimet maksaisivat. Sairaanhoitopiiri edustaa hänen mukaansa kuitenkin vain yhtä kustannuspaikkaa Suomessa, eikä sille voi siksi noin vain sälyttää lisää kustannuksia.

Ylilääkärin mielestä tällaisista tapauksista on mahdollista päästä eroon ainoastaan siten, että niihin tartutaan.

– Olisi hyvä, että esimerkiksi potilasjärjestöt tarttuisivat tähän ja veisivät asiaa eteenpäin.

Siun Soten ylilääkäri Ilkka Salmi esittelee lisähappirikastinta.
Ylilääkäri Ilkka Salmen mielestä potilasjärjestöt voisivat tuoda esille osaoptimoinnin ongelmia.Antti Karhunen / Yle

Löytykö ratkaisu sotesta ja maakuntahallinnosta?

Happihoito on yksi esimerkki niin sanotusta osaoptimoinnista eli tilanteesta, jossa eri toimijat pyrkivät maksimoimaan oman toimintansa säästöt ottamatta huomioon kokonaiskustannuksia ja -hyötyjä.

Ongelmaa on pohdittu myös valtionhallinnossa. Monikanavarahoitusta pohtinut sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä (siirryt toiseen palveluun) otti esimerkiksi jo vuonna 2015 esille useita tilanteita, joissa yhdellä rahoituslähteellä on mahdollisuus siirtää kustannusvastuuta toiselle, vaikka se kokonaisuuden kannalta merkitsisi menojen lisääntymistä. Työryhmän yhtenä esimerkkinä oli valinta fysikaalisen hoidon ja lääkehoidon välillä: ensin mainitun kustantaa kunta, kun taas jälkimmäisen maksajana on asiakas, jolle Kela korvaa osan kustannuksista.

Vastaavanlaisia osaoptimoinnin vaikutuksia on tuonut esille professori Heikki Ruskoaho, joka selvitti sosiaali- ja terveysministeriön pyynnöstä lääkekorvausjärjestelmän kehittämistä (siirryt toiseen palveluun). Ruskoahon mukaan osaoptimointi voi asettaa potilaat eriarvoiseen asemaan lääkäristä, asuin- ja hoitopaikasta tai käytetystä hoidosta riippuen.

Osa selvitysmiehen ajatuksista päätyi vuoden alussa julkistettuun virkamiesten laatimaan muistioon (siirryt toiseen palveluun), jossa esitetään maakunnille rahoitusvastuuta avoterveydenhuollon lääkehoidosta. Virkamiesten mielestä jo osittainen rahoitusvastuu kannustaisi maakuntia ottamaan nykyistä vahvemmin huomioon sekä lääkehoidon kustannukset että oman toiminnan vaikutukset julkiselle taloudelle aiheutuviin kokonaiskustannuksiin.

Virkamiesten ajatukset saattavat saada kantavuutta, sillä sote-uudistus ja maakuntahallinto ovat osa tulevan hallituksen ohjelmaa.

Sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikkö Pasi Pohjola korostaa, että uuden järjestelmän rahoitusratkaisu ei ole vielä tiedossa. Jos rahoittajana olisi maakuntahallinto, sillä olisi Pohjolan mukaan enemmän mielenkiintoa seurata myös sitä, miten hoito toteutuu.

– Kun toiminnot ja rahoitus ovat yhden toimijan hyppysissä, se pystyy ohjaamaan kokonaisuutta helpommin, Pohjola toteaa.