Näyttelijä Antti Luusuaniemi voitti pesäpallon SM-kultaa, mutta elokuvien glamour kiinnosti enemmän: “Kun näin Notting Hillin, ajattelin että tuollaista elämän pitäisi olla”

Kulttuurivieras, näyttelijä Antti Luusuaniemi kannustaa suomalaisia nauttimaan ja juhlimaan enemmän. Hänen mielestään elämässä pitää olla sopivassa suhteessa samppanjaa ja maksalaatikkoa.

Kulttuurivieras
Antti Luusuaniemi Red carpet tilaisuudessa.
– Pyrin tekemään niin makeita juttuja, että saan niistä energiaa. Enhän minä tätä muuten tekisi, ellen nauttisi tästä, sanoo näyttelijä, festivaalijohtaja, elokuvapäällikkö ja yrittäjä Antti Luusuaniemi.Mårten Lampén / Yle

Siitä ei pääse mihinkään. Antti Luusuaniemi on erinomainen näyttelijä. Viimeisin todiste hänen kyvyistään saatiin tv-sarjassa M/S Romantic. Luusuaniemi piirsi piinallisen tarkan kuvan wannabe naistenkaataja Kaidesta, sovinistista, jonka pullistelu ja epäonniset lähestymisyritykset saavat tuntemaan myötähäpeää.

– Kaidelle tekisi hyvää näyttää vähän tunteita. Sehän on epävarma. Sitä olisi pitänyt halata lapsena enemmän. Ehkä se olisi voinut lukea pari kirjaakin, Luusuaniemi analysoi.

Haastattelua tehdään Luusuaniemen toiveesta helsinkiläisen luksushotellin aamiaisella. Näyttelijä lusikoi passionhedelmää ja väittää, että kaikissa hänen tekemissään rooleissa on hänen omia luonteenpiirteitään. Niin myös Kaidessa.

– Joitain on helpompi myöntää kuin toisia. Veikkaisin, että aika moni mies löytää Kaidesta paljon itseään. Se on tietysti volyymikysymys, kuinka paljon mitäkin.

Luusuaniemi kuvaa Kaidea rasistiksi ja idiootiksi, mutta hyväntahtoiseksi ja rakastettavaksi sellaiseksi.

– Jos tekee kusipään roolin, kukaan ei jaksa katsoa sitä, jos se on vain kusipää. Sen pitää olla myös pidettävä.

Antti Luusuaniemi teollisuushallissa.
Antti Luusuaniemen mielestä ei pitäisi luovuttaa liian helposti. – Kannattaa herran tähden viedä niitä juttuja eteenpäin. Jos omat paukut eivät riitä, pitää ottaa ympärille ihmisiä, jotka auttavat.Mårten Lampén / Yle

Oikea sydänleikkaus oli Syke-kirurgille liikaa

Paitsi naistenmiehiä Luusuaniemi on näytellyt tv:ssä hämmästyttävän usein myös lääkäreitä. Luottomiehen Tommi Mäkinen-Renwall on lääkäri, samoin Sykkeen Max Hansson ja Juurikasvua-minisarjan Mika. Kaikki lääkäreitä.

Luusuaniemen perhepiirissä on yllättäen useita sairaanhoidon ammattilaisia. Äiti on sairaanhoitaja, unkarilainen appiukko budapestilaisen keskossairaalan ylilääkäri ja anoppi lastenpsykiatri.

Appiukko on jopa vienyt Luusuaniemen seuraamaan oikeata sydänleikkausta Unkarissa.

– Olin siellä “professori” Luusuaniemi. Sydänkirurgi pyysi mut siihen aika lähelle. Sydänleikkaus on melkoinen näky myös lääkäriopiskelijoille saati sitten minulle.

“Professoria” alkoi heikottaa ja hän joutui poistumaan salista. Luusuaniemi pisti pötkölleen käytävälle ja seurasi kolmen tunnin leikkauksen etäältä.

– Se jäi mieleen, miten ne siellä salissa olivat. Ensin tosi keskittyneitä. Kukaan ei puhunut mitään. Kun oltiin voiton puolella, tunnelma vapautui ja ne alkoivat keskustella häistä ja synttäreistä.

Kokemuksesta oli hyötyä Sykettä kuvatessa. Luusuaniemi kertoo saaneensa eräältä sydänsiirtoja ammatikseen tekevältä anestesialääkäriltä palautetta kirurgin roolistaan.

– Fiilis Sykkeessä on kuulemma sama kuin oikeasti. Se tuntuu hassulta, koska olen ollut vain kerran leikkaussalissa.

Antti Luusuaniemi teollisuushallissa.
Antti Luusuaniemi pitää itseään impulsiivisena ja rohkeana. – Kun päätin, että haluan näyttelijäksi ja hain teatterikouluun, en tuntenut yhtään näyttelijää. Kun availee uusia ovia, tapahtuu uusia asioita.Mårten Lampén / Yle

Bisnesvainu heräsi jo ala-asteella

Luusuaniemen teatteriura alkoi jo ala-asteen kolmannella luokalla. Antilla oli tuolloin itkevän pojan rooli Hyvinkään teatterissa. Hän tuli näyttämölle väliajan jälkeen “äitinsä” käsikynkässä, tirautti itkut ja poistui lavalta.

Rooli oli surkean pieni ja näyttelijöiden palkoissa oli toivomisen varaa. Antin bisnesvainu heräsi.

Kun Luusuaniemi kuuli, että narikassa sai 100 markkaa per esitys ja näyttelemisestä vain 200 markkaa koko kaudessa, hän siirtyi välittömästi narikan puolelle.

– Vaikka sanotaan, että ei ole pieniä rooleja on vain pieniä näyttelijöitä, Luusuaniemi nauraa.

16-vuotiaana hän palasi takaisin näyttämölle ja liittyi nuorisoteatteri Flameen.

Teatteri ei kuitenkaan ollut Luusuaniemen ainoa intohimo. Hän harrasti tosissaan myös pesäpalloa. Seura oli Hyvinkään Tahko. Sen riveissä hän voitti A-poikien Suomen mestaruuden 18-vuotiaana vuonna 1997.

Vaikka lahjoja riitti urheiluun, Luusuaniemi haki ja pääsi toisella yrittämällä Teatterikorkeakouluun.

– Joukkueurheilussa saa näyttää tunteita, kun tekee juoksun tai voittaa. Se on vähän sellaista äijäilyä. Teatterissa taas leikitään tunteilla koko ajan. Teatterin tekeminen tuntui paljon voimakkaamalta, Luusuaniemi perustelee.

Teatterikorkeakoulusta Luusuaniemi kiinnitettiin suoraan Suomen kansallisteatteriin.

Parikymppisenä alkoivat kiinnostaa elokuvat. Luusuaniemi pisti merkille, että niissä on hohtoa, erityistä glamouria ja kykyä imaista katsoja irti arjesta.

– Muistan, kun näin Notting Hillin, ja ajattelin, että vitsi, tuollaista elämän pitäisi olla, Luusuaniemi sanoo.

Antti Luusuaniemi konepajalla.
Antti Luusuaniemen lapsuus Hyvinkäällä oli onnellinen. Isä ja äiti olivat läsnä elämässä ja harrastuksissa. – Broidilla ja minulla on kummallakin hyvä itsetunto. Vanhemmat osasivat rakentaa sen.Mårten Lampén / Yle

Uskaltakaa juhlia ja avata turpanne

Samaa Hollywoodin taikapölyä Luusuaniemi tuo nyt omille elokuvajuhlilleen, jotka hän perusti kaksi vuotta sitten Hyvinkäälle. Red Carpet -festivaaleilla tähdet kuljetetaan paikalle edustusautoilla ja johdatetaan punaista mattoa pitkin saliin.

Luusuaniemen mielestä suomalaisten pitäisi ylipäätään juhlia enemmän, antaa palaa ja uskaltaa näyttää hyvältä. Se ei ole vain filmitähtien etuoikeus.

– Tarvitaan pilkettä, sitä että nautitaan elämästä, eikä mietitä, että voinko mä tai kehtaanko mä. Jos on jotain ideoita, mitä tahansa, pitää avata turpansa.

Ja sitä Luusuaniemi on tehnyt. Ideoinut ja vienyt “juttuja” eteenpäin. Jutut ovat saaneet näyttelijän irtisanomaan itsensä Kansallisteatterista, ryhtymään elokuvajuhlien taiteelliseksi johtajaksi, näyttelemään tv-sarjoissa ja valkokankailla, ottamaan vastaan elokuvapäällikön työn Nelosella ja perustamaan useita firmoja.

Luusuaniemi kertoo, että moni kysyy, miten hän ehtii kaiken tämän. Itse hän ihmettelee, pitäisikö hänen olla väsynyt. Sehän on vain asennekysymys.

– Suhtautuuko niin, että vittu mulla on paljon töitä, vai että vitsi mulla on paljon makeita duuneja.

"Elämässä pitää olla samppanjaa ja maksalaatikkoa"

Aika on nykyisin kortilla, mutta hohdosta Luusuaniemi ei tingi. Pari vuotta sitten Luusuaniemi antoi Glorialle haastattelun, josta voi päätellä, että näyttelijän arki on keskivertoa hohdokkaampaa.

Lehti kertoi, että Luusuaniemi ajaa valkoisella jaguaarilla, harrastaa viinejä ja on kulinaristi, jonka kotona helsinkiläisen huippuravintolan kokki käy misaamassa eli esivalmistelemassa ruokia.

– Ai niin, se oli se juttu, jonka jälkeen kaverit kysyivät, että vittuileeko se, Luusuaniemi nauraa.

Ei vittuile. Auto on tätä nykyä jaguaaria arkisempi – mersu – mutta edelleen Luusuaniemi ajattelee, että elämä voi olla hohdokasta.

– Kun aikaa on vähän, miksi syödä maksalaatikkoa, Luusuaniemi aloittaa ja korjaa heti perään syövänsä sitäkin silloin tällöin: punajuurisalaatin ja kananmunan kera.

– Mun mielestä elämässä pitää olla sopivassa suhteessa samppanjaa ja maksalaatikkoa, hän muotoilee.

Antti Luusuaniemi lasitalon edessä.
Antti Luusuaniemi on seurannut Sykkeen kirurgin roolia varten myös oikeata sydänleikkausta. – Leikkauksessa on draama läsnä koko ajan. Hoitajilla ja lääkäreillä täytyy olla valtava stressinsietokyky. Nostan hattua.Mårten Lampén / Yle

Ero teatterista tuntui haikealta

Jostain hän on kuitenkin joutunut luopumaan. Luusuaniemi sanoi tammikuussa itsensä irti Kansallisteatterista.

– Se tuntui haikealta. Kansallisteatterin ansiosta olen näyttelijänä sitä, mitä olen. Siellä olen oppinut kaivamaan itsestäni tarvittavat jutut salamannopeasti. Se on hyödyksi kameratyössä, jossa sitä aikaa ei ole.

Viimeiseksi rooliksi Kansallisteatterissa jäi vuoden 2017 nimiosa William Shakespearen klassikossa Macbeth.

Moni näyttelijä antaisi vasemman kätensä päästäkseen taloon. Miksi Luusuaniemi otti ja lähti?

– Siitä huolimatta, että elämäni kuulostaa nyt siltä, että en ole ikinä himassa, olen esimerkiksi tämän viikonlopun kotona. Lauantaina ja sunnuntaina mun ei tarvitse mennä minnekään. Jos olisin teatterissa, mulla olisi lauantaina kaksi esitystä, hän perustelee.

Luusuaniemi haluaa viettää enemmän aikaa perheensä, tyttäriensä Lunan, 6, ja Ellan, 13, sekä unkarilaisen vaimonsa Lili Zoe Ermezein kanssa. Emerzei työskentelee mainosalalla ja on Mirum Agencyn strategiajohtaja.

Elokuvatuotannoissa on liian monta kokkia

Toukokuussa Luusuaniemi nimitettiin Nelonen median kotimaisen elokuvan päälliköksi. Tulevatko kollegat nyt hattu kourassa Luusuaniemen luo? Eivät kuulemma tule.

– Samalla tavalla ne soittelee Lusulle kuin ennenkin.

Lusulla on nyt mahdollisuus vaikuttaa kotimaiseen elokuvaan. Mikä siinä mättää eniten? Luusuaniemen mielestä kaikki lähtee käsikirjoituksesta. Niiden tekemiseen pitäisi olla enemmän aikaa ja rauhaa ja niihin pitäisi satsata enemmän.

– Käsikirjoittajille pitäisi sanoa: tossa on sulle vuosi, saat sen verran rahaa, että pystyt keskittymään vain tähän.

Sekin on Luusuaniemen mielestä ongelmallista, että tuotannossa on useita rahoittajia, jotka kaikki haluavat viedä produktiota omaan suuntaansa. Hyvä alkuidea voi hukkua matkalla.

– Jos elokuvasäätiöstä sanotaan, että mä en näe tätä, käsikirjoitusta muokataan niin kauan, että ne näkee sen.

Luusuaniemi kertoo esimerkin Veijarit-elokuvasta, jossa hän oli mukana. Valkokankaalle päätyi 27. versio.

– Enkä ole ollenkaan varma, että se oli paras, Luusuaniemi sanoo.

Luusuaniemen mielestä on helppo mennä tuotantoon, jossa kaikki tietävät, mitä ollaan tekemässä ja jossa jollakin on valta ja näkemys.

– Pitäisi luottaa siihen, kenen veto se on, on se sitten ohjaaja tai käsikirjoittaja. Jos joutuu tekemään paljon kompromisseja, se näkyy lopputuloksessa.

Antti Luusuaniemi konepajalla.
– Elämässä on tärkeätä, että uskot itseesi ja luotat toisiin ihmisiin. Silloin pystyt tekemään myös yhteistyötä, Antti Luusuaniemi sanoo.Mårten Lampén / Yle

"Aika on tärkeintä, mitä meillä on"

Kahden päivätyönsä sekä tv- ja elokuvarooliensa lisäksi Luusuaniemi on yrittäjä ja monessa firmassa mukana. Yksi yrityksistä järjestää kiinalaisille matkapalveluita, toinen keskittyy henkilövaikuttamiseen.

– Se on mielenkiintoista, koska olenhan minäkin jonkin sortin henkilövaikuttaja. Käytän sitä kauppatavarana koko ajan.

Luusuaniemen FB-sivuja selatessa huomaa, että verkostot ovat laajat ja nimekkäät. Samoissa kuvissa poseeraavat julkisuudesta tutut tähdet Renny Harlinista Mikko Leppilampeen ja Aku Hirviniemestä Elena Leeveen.

Luusuaniemi uskoo, että kun availee uusia ovia, voi tapahtua uusia asioita. Aina niin ei käy, ei vaikka olisi "kuinka helvetisti" nähnyt vaivaa. Silloin pitää vain mennä eteenpäin. Auttaa, jos on, kuten Luusuaniemi itseään kuvailee, impulsiivinen ja rohkea.

– Pystyn kuitenkin tekemään myös pitkäjänteisesti duunia, enkä tee mitään sillä tavalla, että se söisi kaiken muun. En ole ehdoton. En ajattele, että mun on pakko päästä tohon ja kaikki muu saa kärsiä.

Tänä syksynä Luusuaniemi täyttää 40 vuotta. Se herättää ajatuksia.

– Miten helvetissä aika voi mennä näin nopeasti? Aikaa ei ole rajattomasti ja se on tärkeintä, mitä meillä on, Luusuaniemi sanoo.

Juttusarjan aiemmat kulttuurivieraat löydät täältä.