Italialainen design elää klassikoista, mutta kuka keksisi uuden Vespan? Hirviöhahmojen luoja Elena Salmistraro ravistelee Italian muotoilumaailmaa

Uuden skandimuotoilun nousu on ohimenevä trendi, sanoo professori Ville Kokkonen.

Italia
lena Salmistraro
Elena Salmistraro haluaa jäädä Milanoon, vaikka nuorilla suunnittelijoilla onkin Italiassa hankalaa. Tommaso Tanini

MilanoVaatekaapilla on kirkkaansiniset silmät, korvissaan pitkät korut ja päässään seppele. Suun virkaa toimittaa pitkä peili.

Peilistä kurkistaa hymyilevä, mintunvihreään kuviomekkoon pukeutunut milanolainen suunnittelija Elena Salmistraro, 35.

Värikäs vaatekaappi on nuoren suunnittelijan uusin tuotos, jota hän on tullut esittelemään alan tärkeimpään tapahtumaan, Milanon designviikolle.

Salmistraro suunnittelee värikkäitä ja leikkimielisiä huonekaluja, valaisimia ja keraamisia koriste-esineitä, joissa lähes kaikissa on suunnittelijan tavaramerkiksi muodostunut värikäs eläin- tai ihmishahmo.

vaatekaappi jonka ovena naama
Elena Salmistraron suunnittelema värikäs vaatekaappi oli esillä Milanon designviikolla huhtikuussa. Tommaso Tanini

Messuilla tuntuu, että kaikki tuntevat hänet: tämän tästä on jäätävä vaihtamaan kuulumisia ohikulkijoiden kanssa. Halauksia sataa oikealta ja vasemmalta, ja poskisuukot vaihtuvat.

Eikä ihme, sillä Salmistraro kuuluu Italian kiinnostavimpiin ja palkituimpiin nuoriin muotoilijoihin.

Poskisuukottelijat hätistettyään Salmistraro kuitenkin puuskahtaa, että nuorilla suunnittelijoilla ei todellakaan ole Italiassa helppoa.

– Moni nuori lahjakas muotoilija on joutunut lähtemään ulkomaille. Sanon suoraan, että Italia on vanhojen tapojen ja ihmisten maa.

– Minunkin tieni on vasta alussa, ja olen tehnyt sen eteen todella paljon töitä.

Italiassa nuorten suunnittelijoiden on vaikea päästä estradille, sillä se on jo täynnä. Toisen maailmansodan jälkeen esiin nousseiden muotoilijanerojen rooli on yhä valtava.

Monen kodinsisustajan silmissä skandinaavinen muotoilu onkin alkanut näyttää italialaista ajankohtaisemmalta – ja luonnonmateriaalien käytön ansiosta myös kestävämmältä. Sitä se ei kuitenkaan välttämättä ole, sanoo Aalto-yliopiston kalustesuunnittelun professori ja suunnittelija Ville Kokkonen.

Mutta annetaan hänen ensin kertoa, miksi klassikkotuotteet ovat Italiassa niin korkeassa arvossa.

– Italiassa arkkitehtuuri- ja muotoilukulttuurin arvostus on historiallisesti ollut valtava. Se tulee italialaiselle jo äidinmaidossa, Kokkonen sanoo.

Kokkosen mukaan italialaisen muotoilun avainhahmot syntyivät 1920–30-luvuilla ja olivat koulutukseltaan arkkitehtejä.

Aldo Rossi oli keittiötarvikkeita valmistavan Alessin luottosuunnittelija. Gio Ponti muistetaan esimerkiksi hänen huonekalumerkki Cassinalle suunnittelemistaan tuoleista. Ettore Sottsass puolestaan tunnetaan muun muassa Olivetti-kirjoituskoneiden suunnittelijana ja Memphis-merkin perustajana.

– Kun Italiaa rakennettiin uudelleen sotien jälkee ja teollisuus alkoi nousta, heistä tuli muotoilualan suuria tekijöitä.

Kirjoituskone.
Vuonna 1908 perustettu Olivetti tuli tunnetuksi esimerkiksi laskimista ja kirjoituskoneista. Kuvassa Marcello Nizzolin vuonna 1949 suunnittelema Lettera 22 -kirjoituskone. Tommaso Tanini

Muotoilukulttuurista tuli toisessa maailmansodassa hävinneelle Italialle arvokas ylpeyden aihe ja identiteetin kannattelija. Maassa alettiin suunnitella kalusteita, valaisimia, ajoneuvoja ja keittiötarvikkeita, joita tuotettiin pohjoisen Italian maakunnissa.

Monia näitä Italiassa syntyneitä ikonisia tuotteita on rakastettu vähän kaikkialla länsimaailmassa.

Myös Suomessa koteja ovat koristaneet Kartellin lamput ja Cassinan tuolit. Keittiön liedellä ovat porisseet italialaiset kahvipannut. Joku on ajanut Fiatilla, toinen Vespalla, ja monesta mummolasta löytyy Olivettin kirjoituskone.

Suunnittelija Elena Salmistraro nimeää lempiesineekseen Aldo Rossin Alessille suunnitteleman Cupola-kahvipannun.

– Se oli meillä kotona, kun olin pieni. Muistan, että ihailin sen täydellistä muotoa, Salmistraro tunnelmoi.

Salmistrarokin muistelee Rossin kaltaisia muotoilun suurmenestyjiä ihaillen.

kahvipannu
Cupola-kahvipannu on yksi Alessin kuuluisimmista tuotteista ja porisee edelleen monessa italialaisessa keittiössä. Sen suunnitteli Aldo Rossi vuonna 1988.Tommaso Tanini

– Italian suunnittelu oli radikaalia, persoonallista. Esimerkiksi Memphis-merkki on hyvä esimerkki siitä, että muotoilualalla kapinoitiin. Vahinko vaan, että enää kukaan ei kapinoi, paitsi ehkä minä itse, Salmistraro sanoo hymyillen.

Professori Ville Kokkosen mukaan italialaismuotoilun menestyneet yritykset ovat jatkaneet työntekoa vanhempien maestrojen kanssa ja pyörineet lähinnä 1960–80-luvuilla keksittyjen klassikoiden voimalla.

– On tietty tuote, joka myy vuosittain tietyn määrän. Sillä pysytään pystyssä. Mutta on hankalaa keksiä itseään uudelleen, ja satsaus tuotekehitykseen ja uuden luomiseen on vähän kiikun kaakun.

Kokkonen on työskennellyt muun muassa huonekaluyhtiö Artekille, jonka kautta hän on tutustunut italialaiseen kalustealaan. Nykyään hänellä on Sveitsissä oma suunnittelutoimisto.

– Freesiä uutta sukupolvea, joka olisi vallannut Italian muotoilun 2000-luvulla, ei mielestäni ole, hän sanoo.

yleisöä näyttelyssä
Italian muotoilun helmiä Milanon designmuseo Triennalessa. Etualalla Flos-merkin Arco-valaisin, jonka suunnittelivat Achille ja Pier Giacomo Castiglioni vuonna 1962. Tommaso Tanini

Muotoilualaan on vaikuttanut myös Italiaa pitkään riivannut talouden pysähtyneisyys, joka ei ole ottanut hellittääkseen.

Ilmiö näkyy alan yritysten viime aikojen menestyksessä: Alessi sulki viime vuonna 140 myyntipistettä, kahvipannuja valmistava Bialetti on konkurssin partaalla ja kalusteyhtiö Poltrona Frau myytiin vuonna 2014 Yhdysvaltoihin.

Italian talous on laahannut alamaissa koko Elena Salmistraron työuran ajan. Kun hän valmistui Milanon teknillisestä yliopistosta teollisen muotoilun linjalta reilu vuosikymmen sitten, työllisyysnäkymät olivat todella kehnot.

Salmistraro teki hanttihommia päivät ja valvoi yöt miettien, miten edetä uralla.

– Se oli hankalaa aikaa. Lähetin satoja sähköposteja alan yrityksiin, mutta kukaan ei vastannut. Pankissa työskennelleet vanhempani sanoivat, että suunnittelu ei ole oikeaa työtä, Salmistraro muistelee.

Sitten nuori suunnittelija meni keramiikkakurssille ja alkoi luoda uutta itse.

– Kouluaikanani vietin iltapäivät piirustuskoulussa hirviöhahmoja piirtäen. Pelkäsin niitä, mutta samalla ne kiehtoivat. Olin ujo lapsi, joten ne pitivät minulle seuraa, Salmistraro kertoo.

Mielikuvitushahmot tulivat osaksi hänen suunnitteluaan. Pian Salmistraro perusti oman toiminimen ja kiersi esittelemässä keramiikkaesineitään alan tapahtumissa.

Huulten muotoinen sohva.
Bocca (suom. suu) on italialaisen Gufram-huonekalumerkin alunperin yksityisasiakkaalle suunnittelema sohva, josta tuli sittemmin kuuluisa tuote.Tommaso Tanini

Ensimmäinen läpimurto tuli vuonna 2011 samaisilla Milanon huonekalumessuilla, joilla nyt Salmistraron tapaamme. Silloin maineikas suunnittelutoimisto Superstudio valitsi hänen työnsä näyttelyynsä.

– Siellä minä olin hassujen, itse tuottamieni hahmojen kanssa. Kai minut joku huomasi, kun aloin saada yhteydenottoja kuin tyhjästä, Salmistraro hymähtää.

Alkoi yhteistyö keramiikka-alan yritys Bosan kanssa. Sittemmin hän on tehnyt yhteistyötä kansainvälisten jättimerkkien kuten Applen kanssa sekä pitänyt näyttelyä designmuseo Triennalessa. Kaksi vuotta sitten Milanon huonekalumessut valitsi hänet vuoden nuoreksi suunnittelijaksi.

Tänä vuonna Milanon messuilla kiinnostavat selvästi luonnonmateriaalit ja kestävyys. Puukalusteitaan esitteleviä skandinaaveja tulee vastaan joka nurkalla.

Pohjoismainen muotoilu markkinoi itseään monesti ekologisuus- ja kestävyysmielikuvilla. Professori Ville Kokkosen mukaan perinteinen pohjoismainen muotoilu kestääkin aikaa. Aino ja Alvar Aallon ja tanskalaisen Hans J. Wegnerin tuotteet ovat esimerkkejä tästä.

2000-luvulla noussut uusi skanditrendi sen sijaan on hänestä aivan eri asia. Se koostuu Kokkosen mukaan tuotteista, jotka imitoivat perinteistä skandinaavista muotoilua, mutta eivät ole välttämättä edes syntyneet Pohjoismaissa. Niistä puuttuu usein ajatus ajattomuudesta.

– Tällaisen skandimuotoilun nousu on ohimenevä ilmiö.

Ruotsalaisen Ikean lisäksi Tanska on ainoa Pohjoismaa, joka on onnistunut lyömään trendin rahoiksi, hän sanoo. Kokkosen mukaan tanskalaiset yritykset ovat panostaneet muotoilussa pintapuoliseen esteettiseen nopeuteen.

– Tehdään oikealla väripaletilla sievää skandinaavista, ei mitään radikaalia. Kaikki näyttää keskenään niin samanlaiselta, ettei patentteja voi hakea. Nämä tullaan unohtamaan 10 vuoden päästä, kun trendi on ohi, hän sanoo.

Kokkosen kanssa yhtä mieltä on Milanon designmuseon Triennalen kansainvälisten asioiden koordinaattori Marco Sammicheli. Hän on ollut mukana järjestämässä suunnittelijavaihtoja Tanskan ja Italian välillä ja tuntee pohjoismaista muotoilua hyvin.

Marco Sammicheli.
Milanon designmuseon koordinaattorin Marco Sammichelin mukaan uusi italialaismuotoilun klassikko voisi olla vaikkapa baarijakkara. “Koska italialaisessa muotoilussa on aina ollut tärkeää yhdistää ihmisiä”, hän sanoo.Tommaso Tanini

Sammichelin mukaan uudesta skandimuotoilusta löytyy myös aikaa kestävää muotoilua tekeviä merkkejä, kuten ruotsalainen Hem.

– Mutta myös Hayn kaltaisia merkkejä, joiden katalogeissa tavaroiden kiertonopeus on ripeää kuin muotialalla. Ne nuuskivat hetken trendit ja vievät tuotannon Kaakkois-Aasiaan. On kuin sisustaisi kotiaan tuotteilla, jotka eivät ole pysyviä.

Kokkosen mukaan italialaismerkeistä harva on vienyt tuotantoaan Aasiaan ja nekin, jotka ovat tehneet niin, ovat palanneet Pohjois-Italiaan.

Sammicheli katsoo, että talouskriisi on tehnyt italialaiselle muotoilulle jopa hyvää.

– Kriisi on puhdistanut kaiken ylimääräisen ja turhan. Uskon, että kriisi ja kärsimys synnyttää jotain voimakasta ja tuo keskiöön taas sen, mikä on olennaista.

Interiööri.
Huonekaluvalmistaja Kartell tunnetaan Suomessakin esimerkiksi lampuistaan. Kartell järjesti 70-vuotisnäyttelynsä Milanossa designviikon aikaan huhtikuussa.Tommaso Tanini

Myös Elena Salmistrarolle on tärkeää, että se, mitä hän suunnittelee, kestää aikaa. Lapsuuden mielikuvituskaverit auttavat.

– Minä suunnittelen hahmoja eli vähän kuin kavereita, joihin ihmiset kiintyvät. Ei niitä halua ikinä heittää pois. Ajattelen esineiden kestävyyttä sitä kautta, Salmistraro kertoo.

Yleisemmin Salmistraro on silti sitä mieltä, että ympäristön varjelemiseen liittyvät arvot ovat alkaneet näkyä vasta pikkuhiljaa Italian muotoilussa ja muutenkin yhteiskunnassa.

Hän itse on hiljattain tehnyt ensimmäisen projektinsa, jonka ytimessä on ympäristö: kestävät juomapullot, joilla pyritään vähentämään valtaisaa muovipullojen käyttöä.

– Nuorempi sukupolvi on tässä selkeästi edellä. Me ajattelemme ympäristöä koko ajan enemmän. Myös sen takia olisi tärkeää, että meitä näkyisi alan yrityksissä enemmän, hän miettii.

Vaikka moni muu nuori suunnittelija lähtee, Salmistraro aikoo jäädä Milanoon. Hän näkee, että ikoninen muotoilukaupunki ja muotoiluala on kehittymässä, vaikka muutos onkin hidasta.

– Täällä kuplii pinnan alla, ja haluan olla osa sitä. Taistella muutoksen puolesta omassa kotimaassani.