30 vuotta sitten Peking näytti sotatantereelta, mutta nykynuoret eivät tiedä siitä mitään – "En käsitä, miksi vanhemmat eivät puhu asiasta lapsilleen"

Liu Suli oli 29-vuotias yliopisto-opettaja, kun hän näki sotilaiden ja tankkien tulevan.

Kiina
Mies seisoo panssarien edessä Tiananmenin aukiolla kesäkuussa 1989.
Jeff Widener / AP

PekingKello oli neljä aamuyöllä, kun katuvalot sammuivat. Ensin lamput räpsyivät joitain kertoja pois ja taas päälle. Pois ja taas hetkeksi päälle.

29-vuotias Liu Suli tunsi, että tilanne oli kääntymässä kohti ratkaisuaan. Hän oli käynyt aiemmin etulinjassa aukion laidalla ja nähnyt sotilaat. Joukot olivat vielä istuneet maassa, odottaneet käskyään.

Jossain vaiheessa iltaa aukiolla oli alkanut levitä tietoa ampumisista. Aiemmin illalla Liu oli myös nähnyt, kuinka haavoittuneita saapui väkijoukkoon kertomaan, mitä Pekingin kaduilla tapahtui.

Nyt kovaäänisistä kuuluvien viranomaisten äänten sävy oli muuttunut. Liu ajatteli, että käsillä saattaisi olla viimeinen hetki.

Sitten valot sammuivat kokonaan.

Oli kesäkuun 4. päivä ja Kiinan kommunistisen puolueen johto oli päättänyt tehdä lopun Taivaallisen rauhan aukion mielenosoituksista.

“Kaduille ei meinannut mahtua sekaan”

Nyt Liu, 59-vuotias kirjakauppias, istuu kotonaan Pekingissä ja kertaa tapahtumia muistinsa mukaan.

Tuona keväänä vuonna 1989 Liu oli opettajana yhdessä Pekingin yliopistoista. Hän ei ollut mukana aktiivisissa opiskelijaliikkeissä, mutta päätti osallistua kommunistisen puolueen syrjäytetyn pääsihteerin Hu Yaobangin muistotilaisuuteen.

Uudistusmielinen Hu oli ollut suosittu opiskelijoiden keskuudessa. Kun hän kuoli huhtikuussa, tuhannet opiskelijat marssivat Taivaallisen rauhan aukiolle suremaan.

Samalla he vaativat poliittisia ja taloudellisia uudistuksia ja osoittivat mieltään maan johdon korruptiota vastaan.

Opiskelijoiden perässä tuli ennen pitkää työväki. Pian aukiolla ja sen ympäristössä oli koolla yli miljoona ihmistä. Mielenosoitukset olivat levinneet myös muihin Kiinan kaupunkeihin.

Tiananmenin aukion lähelle perustettu muistomerkki.
Sotilaat ripustivat muistomerkkiin valokuvia tovereistaan Taivaallisen rauhan aukion eli Tiananmenin aukion lähistöllä kesäkuussa 1989.Brian Harris / AOP

Liu muistaa, kuinka hän käveli pitkin Pekingin täyteen pakkautuneita katuja.

– En ollut mahtua sekaan. Siellä oli 3-vuotiaita lapsia ja 80-vuotiaita vanhuksia. Eri ammattien harjoittajia, julkisten alojen työntekijöitä.

Toukokuun 19. päivänä Kiinan johto oli vedonnut mielenosoittajia lopettamaan. Mutta kukaan ei reagoinut pyyntöön. Seuraavana päivänä julistettiin poikkeustila.

Siitä huolimatta Pekingissä vallitsi hyvä yhteishenki, Liu sanoo. Kyse ei ollut kaaoksesta.

– Ihmiset olivat ystävällisiä toisilleen. Jos sanoit taksikuskille, että menen Taivaallisen rauhan aukiolle, hän jätti maksun perimättä, Liu kuvailee.

Kiinan johto koki asian toisin. Paineita lisäsi kansainvälinen näkyvyys.

Neuvostoliiton viimeinen johtaja Mihail Gorbatšov oli ollut toukokuussa vierailulla Pekingissä. Juhlallisuudet oli pitänyt siirtää lentokentälle, koska paraatipaikka Kiinan Kansankongressipalatsin edustalla oli kansan hallussa.

Kiinan johtoa oli nöyryytetty.

Yö, jona valot sammuivat

Väkivaltaisuuksia edeltävänä iltana oli lämmin. Hämärän laskettua Taivaallisen rauhan aukion kovaäänisistä pauhasi viesti:

– Lähtekää kotiin ja pelastakaa itsenne. Ette ole käyttäytyneet kuten kunnon kiinalaiset. Lähtekää kotiin ja pelastakaa itsenne.

Liu johti yhtä opiskelijaryhmää, ja he äänestivät vetäytymisestä. Moni halusi lähteä. Mutta poistuminen oli hidasta, sillä ulos pääsi vain yhdestä portista.

Pekingin kartta
Ilkka Kemppinen / Yle

Ampuminen alkoi aamuyöstä. Kaupungin ympärillä asemissa ollut Kiinan armeija hyökkäsi kohti Taivaallisen rauhan aukiota idästä ja lännestä.

Tunteet kuohuivat myös mielenosoittajien joukossa. Osa tarttui kivenmurikoihin, joillakin oli aseita. Mutta heistä ei ollut vastusta eteenpäin vyöryville panssarivaunuille ja sotilaille.

Vielä aukiolla Liu ei nähnyt haavoittuneita. Mutta vajaan kilometrin päässä tilanne oli toinen. Palavia autoja, kasoittain polkupyöriä. Maailmalle leviävissä uutiskuvissa näkyy, kun loukkaantuneita kyyditään pyörän perässä kuljetuslavoilla.

– En ole koskaan nähnyt sotaa, mutta siltä siellä näytti, Liu sanoo.

Liu Suli
Liu Suli oli Taivaallisen rauhan aukion tapahtumien aikaan 29-vuotias.Jenny Matikainen / Yle

Arviot tuon yön uhrien määrästä vaihtelevat muutamista sadoista useisiin tuhansiin. Suurin osa ihmistä sai surmansa kaduilla, ei itse aukiolla.

Kuuluisa valokuva tankkeja vastustaneesta miehestä otettiin 5. päivän aamuna, kun joukot olivat vetäytymässä.

“Miksi vanhemmat eivät puhu?”

Taivallisen rauhan aukion verilöylyn jälkeen moni opiskelijajohtajista pakeni maasta. Liu lähti Pekingistä, sillä hän uskoi henkensä olevan vaarassa. Viikkoa myöhemmin hän antoi itsensä ilmi samasta syystä.

Jos hänet olisi löydetty, hän ei ehkä olisi ehtinyt vankilaan asti. Sinne Liu päätyi 20 kuukaudeksi.

Vapauduttuaan Liu oli vuosia puhumatta siitä, mitä tuona iltana kesäkuun alussa oli tapahtunut. Myöhemmin hän ymmärsi, ettei Taivaallisen rauhan aukion pimeää yötä saisi unohtaa.

Häntä huolestuttaa etenkin nuoremmat kiinalaiset, joista suurin osa ei tunne tätä osaa oman maansa historiasta. Kiinan kouluissa Taivaallisen rauhan aukion 30 vuoden takaisesta verisestä yöstä ei opeteta mitään.

Liu ihmettelee, miten vanhemmatkaan eivät ole puhuneet lapsilleen Tiananmenin aukion tapahtumista.

– Tämä on minulle suuri arvoitus. On vaikea ajatella, että lapseni eivät tietäisi tästä mitään, hän sanoo.

Pekingin kirjakaupoista on turha etsiä mielenosoituksia tai armeijan hyökkäystä käsittelevää teosta. Kiinan media vaikenee täysin.

Sotilaat vannovat valan Tiananmenin aukiolla  2. heinäkuuta 1989.
Sotilaat vannoivat heinäkuussa 1989 Tiananmenin aukiolla valan kommunistiselle puolueelle, jonka vannomisesta tuli vaatimus aukion mielenosoitusten jälkeen.Richard Ellis / AOP

Kumiankkoja ja lelutankkeja

Se osa, joka haluaa muistella sitä miten Kiinan kansa nousi johtoaan vastaan, joutuu käyttämään mielikuvitustaan. Kesäkuun alussa Kiinan nettisensorit herkistyvät havaitsemaan pienimmätkin sympatian merkit. Muun muassa muistelua symboloivat kynttilä-emojit on poistettu valikoimasta.

Kuuluisaa valokuvaa miehestä tankin edessä on kopioitu muun muassa jättimäisiä kumiankkoja uhmaavan ihmisen tai pienellä lelutankilla ajavan lapsen kuvilla (siirryt toiseen palveluun). Mikä tahansa pieni minkä tahansa suuren edessä riittää.

Samalla Kiinan johto käy koko ajan kiihtyvää sotaa historiaa vastaan.

Esimerkiksi lukion oppikirjoissa Kiinan nykyhistorian kiusallisia aikakausia käsittelevät kappaleet ovat vuosi vuodelta typistyneet. Samalla puoluepropagandan opetus on lisääntynyt.

Taivaallisen rauhan aukion tapahtumat muistaa vielä moni, sillä mukana oli paljon nuoria. 1960–70-luvun kulttuurivallankumous tai 1950-luvun lopun suuri nälänhätä ovat sen sijaan nopeammin unohdettavissa.

Kiinan nykyjohto on käyttänyt puolueen vanhoja oppeja kuroakseen umpeen säröä, jonka Tiananmen aiheutti kansan ja kommunistisen puolueen suhteeseen. Pääsihteeri-presidentti Xi Jinping on rakennuttanut itsestään kuvaa kansan hyvänä isänä.

Moni uskoo jälleen, että puolue tahtoo Kiinan parasta. Suurin syy siihen on vuosia jatkunut talouskasvu.

Ehkä monet Tiananmenin kokeneet eivät ehkä usko, että mielenosoituksilla oli lopulta merkitystä, Liu pohtii. Hän itse on eri mieltä. Tuona yönä jotain meni rikki.

– Osa ei tiedä siitä mitään. Osa ei halua puhua siitä. Jotkut eivät edes usko, että se tapahtui.

Lue myös:

Kiina kiristää otettaan ihmisoikeusaktivisteista Tiananmenin verilöylyn 30-vuotispäivän lähestyessä

Kiinan puolustusministeri puolusteli maan hallinnon toimia Tiananmenin verilöylyssä

Muistatko miehen, joka uhmasi panssarivaunuja Tiananmenin aukiolla 29 vuotta sitten? Somessa muistellaan häntä tänään (Julkaistu 4.6.2018)