Analyysi: Antti Rinne lopettaa 8 vuotta jatkuneen säästölinjan – hallitusohjelma tähtää kansalaisten tyytymättömyyden purkuun

Rinteen tapa laatia hallitusohjelmaa nostaa politiikan pääasiaksi, kirjoittaa A-studion politiikantoimittaja Timo Seppänen.

hallitusneuvottelut
Hallitusneuvottelut säätytalolla
Hallitusohjelma koottiin Säätytalolla niin sanotussa puheenjohtajapöydässä. Valtioneuvoston kanslian julkaisemassa kuvassa RKP:n Anna-Maja Henriksson (vas.), SDP:n Antti Rinne (kesk.) ja Vasemmistoliiton Li Andersson (toinen oik.) avustajineen keskiviikkona 29. toukokuuta.Kosti Keistinen / Valtioneuvoston kanslia

Edelliset kahdeksan vuotta Suomen hallitusten politiikan keskiössä ovat olleet valtiontalouden säästöt.

Niin Jyrki Kataisen (kok.), Alexander Stubbin (kok.) kuin Juha Sipilänkin (kesk.) hallitukset rakensivat politiikkansa raha edellä.

Valtion velan lyhentäminen ja väestön ikääntymisestä seuraavan kestävyysvajeen ennaltaehkäisy ohjasivat vahvasti hallitusten harjoittamaa politiikkaa.

Sipilän porvarihallitus halusi pistää Suomen kuntoon pikakuurilla. Se muun muassa painosti ammattiyhdistysliikkeen kilpailukykysopimukseen, leikkasi monia kansalaisten etuuksia, jäädytti niitä koskevia indeksejä ja toteutti työttömyysturvan aktiivimallin.

Osaksi noista toimenpiteistä ja osaksi noususuhdanteesta johtuen työllisyys maassa koheni lopulta huomattavasti.

Pienituloisten ihmisten etuuksien leikkaukset olivat kuitenkin raivostuttaneet suuren osan kansasta. Hyvin monien mielestä Sipilän hallitus oli suosinut rikkaita ja maksattanut talouden tervehdyttämisen vähävaraisilla.

Lue lisää: Nämä 7 asiaa hallitusohjelma muuttaisi arjessa: Pienimpiin eläkkeisiin korotus, kotitalousvähennys pienenee ja isille kiintiöidään perhevapaita

“Hyvinvointivaltion korjaussarja” on SDP:n vastaus vaalitulokseen

Vasemmistopuolueet ja vihreät voittivat vaalit. Niiden jälkeen muiden muassa SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne julisti (siirryt toiseen palveluun): "Kansa äänesti muutoksen puolesta."

SDP on oivaltanut pieni- ja keskituloisten ennen muuta haluavan, että heidän etuisuuksiensa leikkaukset loppuvat tähän paikkaan. Demarien puheenjohtaja Rinne lupasi hallitusneuvottelujen alettua, että niin myös tapahtuu.

Rinne tähtää siihen, että hänen hallituksensa kohentaa nimenomaan vähavaraisimpien kansalaisryhmien toimeentuloa. Demarit ovatkin määritelleet hallituksen politiikan päätavoitteeksi eriarvoisuuden vähentämisen.

Se on määrä tehdä "hyvinvointivaltion korjaussarjan" avulla. Se tarkoittaa toimeentulotukijärjestelmän korjaamista ja koulutuspalveluiden sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden remonttia.

Ei yllätä, että demarit asettivat eriarvoisuuden vähentämisen johtamansa hallituksen tavoitteeksi. Sen sijaan tapa, jolla demarit ohjelman painopisteen asettivat, on yllättävä.

Puolueiden hallitusneuvottelijat kasasivat ensi alkuun keoksi kaikki tavoitteensa ja toiveensa ja alkoivat kirjoittaa niiden pohjalta ohjelmaa Säätytalon "ilmiöpöydissä".

Hallitusohjelman tekstiosuudet tehtiin valmiiksi ennen kuin neuvottelijoille määriteltiin käytettävissä olevat taloudelliset raamit.

Kun raharaamit lopulta tuotiin neuvottelupöytiin, alkoi ankara toiveiden karsinta. Se lienee ollut huikea sulle–mulle-leikki. Erään neuvottelijan mukaan "kahdeksan kilon kinkku piti sulloa kilon pussiin".

Näin ei hallitusneuvotteluissa ole ainakaan viime vuosina ollut tapana toimia. Kansantalouden realiteetit on yleensä asetettu alusta pitäen hallitusohjelman laatimisen ohjenuoraksi.

Lue lisää: Hallitusneuvottelut: Tupakan ja alkoholin vero nousee – Hallitusohjelma on nyt paketissa, sanamuotoja vielä tarkistetaan, kertoo Rinne

Talouden realiteettien sijaan politiikasta tuli hallitusneuvotteluiden pääasia

Rinteen tapa laatia hallitusohjelma rakentuu erilaiselle filosofialle kuin perinteinen toimintamalli. Itse asiassa toimintatapa on päinvastainen. Se nostaa politiikan pääasiaksi hallitusohjelman teossa.

Ideologiset pyrkimykset, kansalaisten ilmaisema tahto ja puolueiden arvot ovat nyt olleet ensisijaisena lähtökohtana ohjelman laadinnalle. Nuo seikat ovat määritelleet lähtökohtaisesti sen, mihin hallitus aikoo rahaa käyttää.

Perinteisessä mallissa poliittiset tavoitteet on asetettu jopa alisteisiksi raharaameille. Viime vuosina onkin usein pohdittu, onko valtiovarainministeriön virkamiehillä jo enemmän poliittista ohjausvaltaa kuin puolueiden kellokkailla.

Antti Rinne etsinyt tulonlähteitä epätavanomaisillakin tavoilla

Vaikka Säätytalolle kokoontuneet puolueet eivät tällä kertaa kokoakaan hallitusohjelmaa raharaami edellä, ei voi lähtökohtaisesti olettaa, että ne suhtautuisivat holtittomasti taloudellisiin realiteetteihin.

Jokainen puolue on osallistunut toiveiden karsintaan ja joutunut tinkimään joistakin asettamistaan tavoitteista.

Prosessin aikana on kuitenkin käynyt ilmi, että Rinne on valmis myös varsin epätavanomaisiin ratkaisuihin löytääkseen rahoituksen erilaisille uudistuksille ja investoinneille.

Valtionomaisuuden mittava myyminen hirvittää monia vasemmistolaisia. Ajatus, että hallitusohjelmasta aiheutuvia menoja kyettäisiin rahoittamaan huomattavassa määrin luomalla kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja, vaikuttaa epärealistiselta.

Työmarkkinajärjestöjen apuun kutsuminen oli nokkela temppu

Ajatuksen uskottavuutta vahvistaa kuitenkin Rinteen temppu: hän haastoi työmarkkinajärjestöt ja Suomen Yrittäjät mukaan ideoimaan sitä, millaisin työvoimapoliittisin toimin työllisyysaste saataisiin nousemaan 75 prosenttiin.

Aloite on poliittisesti hyvin nokkela ja se voi olla Rinteen hallitukselle monella tavalla hyödyksi. Vetämällä työmarkkinaosapuolet ja yrittäjät yhteistyöhön Rinne ostaa yhteiskuntarauhaa. On myös todennäköistä, että järjestöt löytävät joitakin keinoja työpaikkojen määrän kasvattamiseen.

Hänen toimeksiantonsa pistää työmarkkinoiden osapuolet etsimään yhdessä keinoja, jotka alentavat työllistämisen kynnystä. Tämä lisää painetta ratkaisujen löytämiseen sekä työnantaja- että palkansaajapuolella.

Vedotessaan työmarkkinajärjestöihin Rinne osoittaa ohimennen, ettei hänen hallituksensa halua sanella työmarkkinaosapuolille kaapin paikkaa vaan tehdä niiden kanssa yhteistyötä.

Viesti on tarkoitettu sekä Sipilän hallituksen pakkolakiuhkauksista suivaantuneille ay-aktiivelle että työmarkkinajärjestöjen johtajille. Rinne antaa ymmärtää, että hän arvostaa työmarkkinoiden perinteistä kolmikantayhteistyötä ja on sitä valmis pääministerinä jatkamaan.

Tekstistä on korjattu kirjoitusvirhe klo 21.30. Sana työttömyysaste on korjattu muotoon työllisyysaste.