Vankilassa oleva vanhempi ei jaa arkea, mutta voi olla lapsen mielessä joka päivä

Marko tuli isäksi kesken vankilatuomion. Oma lapsi on suurin motiivi pysyä siviilissä.

vankeinhoito
Hämeenlinnan vankila
Meeri Niinistö / Yle

Marko kuuli tulleensa isäksi tavallisena arki-iltana. Vankilan henkilökunta tiedotti asiasta keskusradion kautta. Marko suoritti pitkää tuomiota tekemästään henkirikoksesta. Hän ei esiinny jutussa omalla nimellään uhrin ja omaisten yksityisyyden turvaamiseksi.

Rikollismaailman keskelle tullut tieto isäksi tulemisesta kolahti. Käyttäytymisongelmat vankilassa piti saada kuriin, että tapaamiset lapsen kanssa onnistuisivat.

– Silloin tavoitteet elämässä muuttuivat, halusin normaalimpaa elämää, Marko kertoo.

Marko meni naimisiin vankeuden aikana. Kun yhteinen lapsi syntyi, olivat sekä äiti että isä kärsimässä vankeustuomioita omilla tahoillaan. Perhe-elämää ryhdyttiin opettelemaan valvotuissa tapaamisissa.

– Tehtiin ihan tavallisia asioita: leikittiin, luettiin kirjoja ja ulkoiltiin, Marko kertoo.

Sittemmin pariskunta erosi, ja nyt molemmat ovat siviilissä. Lapsen arkea hoidetaan niin, että molemmilla on säilynyt arkinen yhteys lapseen.

Kohti hyvää vanhemmuutta

Vankiperhetyötä tekevän Nana Lindholmin kanssa on ollut 40 mies- ja naisvankia opettelemassa vanhemmuutta sekä muurien ulko- että sisäpuolella. Hän työskentelee parhaillaan Vanhempi vankilan portilla -projektissa.

Markon kanssa Nana on työskennellyt parin vuoden ajan.

Vanhemmuus vaatii tunteita, kykyä huomioida toisen tarpeet ja asettua lapsen asemaan. Nana kehuu Markon edistymistä.

– Hänessä on luontaista isyyttä. Kun lapsi kietoo kädet hänen kaulaansa ja rutistaa, niin näen siinä rakkautta ja lämpöä, sanoo Nana Lindholm.

Hämeenlinnan vankila ja vankisairaala.
Vanhempi vankilan portilla -projekti valmentaa mies- ja naisvankeja vanhemmuuteen.Mauri Ratilainen / AOP

Marko kuuntelee Nanan puhetta katse lattiaan nauliutuneena. Sitten olemus herpaantuu, ja tunne ottaa vallan. Markon silmät ovat kostuneet liikutuksesta. Käy selväksi, että rohkaisevat sanat kantavat pitkän matkan.

Lapsi on suurin motiivi pysyä siviilissä

Marko toteaa suorasukaisesti, että ellei lasta olisi, hän olisi todennäköisesti palannut vanhoihin kuvioihin.

– Oma lapsi on suurin motiivi pysyä siviilissä.

Toki vapauteen kannustavat myös vanhemmat ja ystävät. Silti tärkein syy on mahdollisuus elää normaalia arkea lapsen kanssa. Arjen harmautta on pakko oppia sietämään.

Ja juuri nyt se kuulostaa oravanpyörältä: kurahousuilta, työltä, harrastuksilta. Jännittävää se ei ole. Rahaa on niukasti, ja asema vankilassa on vaihtunut tavalliseen elämään, jossa vanhat statukset toimivat vain hissinä alaspäin.

"Vankilasta puhutaan vanhempien työpaikkana"

Rikosseuraamuslaitos kirjasi ensimmäiset lapsi- ja perhelinjaukset ohjelmaansa vasta vuonna 2013. Arvioiden mukaan noin 62 prosentilla vangeista on omia lapsia. Suomessa on arvioitu olevan noin 10 000 lasta, joiden toinen tai molemmat vanhemmat ovat vankilassa.

– Vankeutta salataan ja hävetään paljon. Vankilasta puhutaan vanhempien työpaikkana, jopa silloin kun lapsi on vankilassa vierailulla, Nana Lindholm kertoo.

Lukko Riihimäen vankilassa
Vanhemmuus vankilasta käsin on rajattua, mutta mahdollista.Timo Leponiemi / Yle

Vankia ei pidetä hyvänä vanhempana. Eikä omaan vanhemmuuteen usko vanki itsekään.

Lindholm korostaa, että vangin täytyy uskaltaa antautua lapsen kysymyksille ja lopettaa salailu.

Jos lapset ovat olleet leikki-ikäisiä tuomion alussa, heistä on voinut tulla teini-ikäisiä, kun vanhempi vapautuu.

– Silloin voi olla todella rankkaa. Yhteydenpito teini-ikäisten lasten kanssa ei välttämättä onnistu enää, Lindholm kertoo.

Kun oma lapsi tekee rikoksen

Perheenjäsenen joutuminen vankilaan puhkaisee kriisin, johon on vaikea saada tukea. Vanhemmat syyllistävät itseään ja pelkäävät lapsensa turvallisuuden puolesta.

Vankien omaiset eli VAO ry on valtakunnallinen tukijärjestö, joka perustettiin vuonna 2005 vanhempien toimesta. Nykyisin apua VAO:sta hakevat myös vankien lapset.

– Harva tietää, kuinka vankilamaailma toimii. Vapauduttuaan moni vanki tukeutuu vanhempiinsa selvitäkseen siviiliarjen rutiineista, kuvaa Sanja Sateenranta VAO:sta.

Yhteiskunnan asenteet langettavat tuomion vangin lähiomaisille heidän iästään riippumatta. Moni perhe kärsii siviilissä langetettua tuomiota yksin.

– Omaiset jäävät hiljaisiksi asianomistajiksi vankeustuomion tuoman häpeän kanssa, kuvaa Sanja Sateenranta.

Totuuden hetki

Joskus Markon on kerrottava tekemästään rikoksesta lapselleen. On kyettävä olemaan rehellinen.

– Siitä on pakko kertoa, koska se tulee kuitenkin ilmi jotakin kautta – ja se tapahtuu aina uudelleen, hän sanoo.

Marko sanoo oman lapsuutensa olleen hyvä. Hän sai lapsuudessaan kokemuksia ja elämyksiä, ja samaa Markokin haluaa lapselleen tarjota.

Vankeustuomion jälkeen on kestettävä myös siviilimaailman tuomio. Joskus se on elinkautistakin pidempi.

– En minä voi ihmisille mitään. Minun tekemääni rikosta tai rikollista elämääni ei kenenkään tarvitse hyväksyä, mutta minut tarvitsee. Mikä minä olen arvoimaan sitä, mitä kukin minusta ajattelee, Marko toteaa.